Moikka taas! Pakko myöntää, että sydämeni sykkii vaaleanpunaiselle. On aina sykkinyt. Meillä 70-luvun tytöillä oli harvoin vaaleanpunaisia vaatteita, enemmänkin perusvärisiä; punaisia, keltaisia, sinisiä, ruskeita. Minulla taisi olla useimmiten punaiset, koska se oli mielestäni tyttöjen väri. Pikkusisko voi kulkea niissä poikien värisissä, eli sinisissä. Muistan vielä ensimmäisen vaaleanpunaisen mekkoni. Taisin olla jotain seitsemänvuotias. Se olikin sitten sellainen barbivaaleanpunainen. Mekko oli kreppikangasta ja siinä oli jotain pieniä kuvioita, mutta pääväri eli vaaleanpunainen ja se oli pääasia. Se taisi olla hieman kellottuva eli nousi kivasti ilmaan kun tanssia pyörähtelin. Unelmien täyttymys!


Vaikka ikää on kertynyt, ei rakkauteni vaaleanpunaiseen ole hävinnyt. Joudu joskus vähän jopa toppuuttelemaan itseäni, ettei tule ostettua vaaleanpunaisia vaatteita. Ne kun ei välttämättä sovi keski-ikäiselle pyöreälle naisihmiselle, mutta silti minulla on niitäkin. Vaaleanpunainen paitapusero on ihana keväinen vaate, joka päällä olo on naisellinen ja kevyt. Oma tytär on puettu vaaleanpunaiseen ehkä liiaksikin, sillä teini-ikään tultaessa tytär vastareaktiona alkoi inhota vaaleanpunaista. Enkä kyllä ihmettele, sillä jossain vaiheessa hänen huoneensakin oli tapetoitu vaaleanpunaisin keijukaistapetein.

Olen pohtinut viime ajat muutamia tarpeellisia sisustushankintoja ja yksi niistä on uusi keittiön ruokapöytä ja tuolit. Törmäsin netissä ihanaan settiin, jossa ruokapöydän ympärillä oli vaaleanpunaiset samettituolit. Ehkä talon muu väki ei osaisi arvostaa niitä, mutta kyllä vaaleanpunaiset samettituolit olisivat minulle oikea unelmien täyttymys. Päätin kuitenkin vielä pohtia asiaa.


Kyllä aina välillä tulee ostettua kotiin jotain vaaleanpunaista pienemmässä mittakaavassa, kuten nyt tämä kuvissa oleva vaasi. Se on H&M Homen mallistosta ja sain sen alennusmyynnistä pilkkahintaan. Sen lisäksi, että se on vaaleanpunainen, on siinä kiva trendikäs ja mielenkiintoinen lehtikuvio.  Sen väri on trendikäs dusky rose - olisiko tuo suomeksi sitten joku sumuinen tai sammunut roosa? Maljakko on odotellut esiin pääsyä yllättävän pitkään, sillä en ole vielä onnistunut ostamaan siihen oikeanlaisia kukkia. Niinpä kuvailin vaasia eilen kukkakauppialle ja hän loihti siihen ihanasti sopivan kimpun. Jopa kimpun neilikat toistavat samaa roosan sävyä.



Nyt haluan toivottaa sinulle ihanaa ja aurinkoista sunnuntaipäivää! Kerro kommenttiboksissa mille värille sinun sydämesi sykkii?

Iloa ja valoa, Kati