Moikkamoi taas tänne blogiin! Innostuin aamuauringosta niin, että kaivoin kameran esiin ja kuvasin muutaman otoksen, jotka oli tottakai kiva ladata heti tänne blogiin. Muutenkin päässä on pyörinyt viikon aikana vaikka mitä, joten niitäkin asioita ajattelin täällä vähän teillekin tuuletella.

Voihan väsymys!

Jos en olisi tiennyt, että olen Amerikan matkan jälkeen hyvinkin rasittunut aikaerosta, olisin voinut luulla olevani vakavasti sairas, sillä sen laatuinen oli viime viikon aikana kokemani väsymys. Minulle nukkuminen on tosi tärkeää ja tarvitsen aika paljon unta. Pidän yllä kohtuullisen tarkkaa rytmiä niin, että menen nukkumaan melkein aina samaan aikaan ja herään samaan aikaan. Niinpä viikonloppuisinkin herään yleensä viimeistään kahdeksalta. Tai se ei tietenkään tarkoita sitä, että nousen kahdeksalta, mutta herään kuitenkin. Yleensä lukemaan.

Mutta kun väsymys on senlaatuista, että ajatus ei enää kulje ja jokainen aamu on yhtä tuskaa, on pakko todeta sen olevan liikaa. Onneksi nyt viikonlopun aikana olen saanut nukuttua univelkoja pois ja tänään olo tuntuu jo hirveästi pirteämmältä. Väsymyksen keskellä ajatuksissani pyöri pienten lasten vanhemmat, joille tällainen väsymys on varmasti ihan arkipäivää. Minä en enää muista siitä mitään, vaikka kaipa sitä itsekin oli silloin väsynyt. Onnekseni voin kyllä todeta, että meidän kaikki kolme lasta ovat nukkuneet kohtuullisen hyvin, joten ehkä siksi en edes muista ikinä kokeneeni tuonkaltaista väsymystä.


Äiti poissa

Kun minä olen poissa, hoitaa mieheni kotia ja lapsia omaan mainioon tyyliinsä. Siitä olen superkiitollinen, ettei minun tarvitse koskaan huolehtia siitä, etteikö täällä olisi lapset ja koti hoidettu sillä välin kun olen poissa. Mutta toki kodista huomaa sen, että äiti on poissa. Sellaiset viimeistelysiivoukset ja sisustushommelit jäävät poissaollessani yleensä tekemättä, joten eilisen päivän vietin niiden asioiden parissa.  Autoin lapsia siivoamaan huoneensa kunnolla ja kuurasin yläkerran suihkuhuoneen kiiltäväksi. Järkkäilin viherkasveja uusille paikoilleen ja laitoin syysistutukset terassin ruukkuihin. Meillä oli vielä siellä kuivahtaneet kesäkukat, joten kyllä oli aikakin! Näillä pienillä jutuilla tulee se viimeinen silaus kodikkuuteen, joka saa ainakin minut viihtymään kotona. Sotkuinen koti, sotkuinen mieli. Uskon, että se on niin perheen muidenkin jäsenten mielestä.



Syksy

Kuuman kesän jälkeen syksy tuntuu rankemmalta kuin tavallisesti. En olisi millään halunnut luopua siitä lämmöstä, vaikka mielelläni laitankin villapaidan päälle ja nautin takkatulen loimusta. Kuitenkin aika taas tuntuu laukkaavan warp-vauhdilla. Ensi viikolla on marraskuu ja monet alkavat jo hössöttämään joulua. Minua ehkä hieman ahdistaa koko ajatus joulusta. Ehkä sekin on seurausta lasten kasvamisesta kun kukaan ei enää innostu joulupukista ja lahjatkin ovat vain lahjakortti-rahaa-linjaa. Onko joulukin nyt sitten vain sellainen pakkojuhla, vähän niin kuin juhannus tai vappu? Mielelläni lähtisin jonnekin matkalle, mutta se ei nyt ole mahdollista, joten nyt vain pitää nauttia joulun yhteydessä olevista vapaapäivistä ja perheen läheisyydestä.


Blogi

Tiedättekö, taisin viime viikolla jo päättää laittavani tämän blogin kiinni. Pohdin jo mielessäni viimeistä postausta, johon kirjoittaisin kiitokset ja jäähyväiset teille lukijoille. Auringonvalo ja kamera tänä aamuna saivat minut toisiin ajatuksiin. Ei nyt sitten vielä. Niinpä päätin jättää sen tekemättä ja sen sijaan kirjoittaa tämän postauksen. Valokuvaaminen inspiroi minua, kuten koko blogiuran ajan. Miksi kuvata, jos ei ole mitään kanavaa, mihin niitä jakaa? Jos luovun blogista, luovun ehkä myös valokuvaamisesta. Se on ihana ja rentouttava harrastus!

Toki syksy myötä valokuvaaminen saattaa taas käydä hankalaksi ja motivaatio katoaa, mutta silti kun onnistuu valokuvauksessa, ei voi muuta kuin hymyillä. En nyt toki halua sanoa, että nämä kuvat ovat mitenkään erityisiä. Eivät ole. Mutta olipa kiva saada taas räpsiä kuvia ja nauttia muutamista onnistumisista. Koska kuvaan pääasiassa kotona, alkavat nämä omat nurkat usein tympiä ja siksi olisi kiva löytää edes uusia kuvakulmia täältä meiltä kotoa. Tuntuu jotenkin, että kaikki on miljoonaan kertaan kaluttuja. Tänä aamuna minua inspiroi auringon lisäksi se, että olin siirrellyt viherkasveja vähän uuteen järjestykeen ja siksi kuvien ottaminen tuntui taas kivalta erityiesti kun auringon valo antoi kasveihin paljon uusia ulottuvuuksia.


Teinit

Tällä viikolla olen taas saanut käydä monia kivoja keskusteluita meidän teinien kanssa. 16-vuotiaalla on kaukokaipuuta ja hän pohtii mahdollista lähtöä vahto-oppilaaksi. Olemme puhuneet paljon kulttuureista ja mahdollisesta koti-ikävästä sekä miettineet miten yhteyttä pidetään, jos tytön tie vie täältä kovin kauas vaikka monien aikavyöhykkeiden yli. Seiskaluokkalaiset pohtivat innolla fysiikkaan liittyviä kysymyksiä uuden kivan fysiikanopettajan innoittamina. Opettajilla on niin iso merkitys siihen, että lapset viihtyvät koulussa! Itse muistan, että fysiikantunnit olivat vain pelkkää tuskaa. Opettajat, jotka jaksavat kohdella teinejä positiivisesti, saavat heidät innostumaan ja opettaminen on varmasti hyvin antoisaa työtä. Yläkoulun opettajan työ ei ole helppoa, mutta varmasti palkitsevaa kun onnistuu.

Nyt on pakko pistää tietokone kiinni ja lähteä nauttimaan kirpeästä syysilmasta. Haluan samalla toivottaa teille kaikille mitä mainiointa sunnuntaita! Kertokaahan, mitä pohdintoja teidän päässä on tällä viikolla liikkunut?

Love, Kati