Sosiaalisessa mediassa, kuten blogeissa, harvoin näytetään sitä elämän ei-niin-parasta puolta. En minäkään sitä usein halua tehdä, mutta tänään teen pienen poikkeuksen. Koska tämä päivä on taas ollut niin elävästä elämästä. On äitienpäivä. Odotukset ainakin minulla ovat tähän päivään sellaiset, että saan viettää aikaa perheen kanssa ja kaikki ovat iloisia ja onnellisia. Ehkä ne odotukset juuri tekevätkin sen, että kun vastaan tulee pienikin vastoinkäyminen, meinaa pakka mennä ihan sekaisin. Olen saanut tänäänkin olla äiti, ihan niin kuin kaikkina muinakin päivinä. En ole siis ollut mikään juhlittu sankari tai päivän keskipiste vaan ihan tavallinen äiti. Arkinen jopa. Se, joka käskee, komentaa ja kasvattaa. Perus äitihommia siis.



Ja äitinä eivät kaikki päivät ole niin ihania, kuin haluaisimme usein antaa muiden ymmärtää. Lasten kanssa elämä on joo ihanaa, useinkin, mutta välillä se on myös hyvin väsyttävää ja uuvuttavaa. Teinit äksyilevät ja pistävät vastaan. Saan setivä riitoja ja patistaa lähtemään, että pysyttäisiin aikataulussa. Ihan joka aamuista hommaa.  Pitkä pinna koetuksella. Onneksi pian on kesäloma, niin ei tarvitse patistella ketään mihinkään. Voin vain rauhassa nauttia omista aamutoimista ja lähteä omia aikojani töihin ilman mitään agroa siitä, mihin aikaan jonkun toisen pitäisi lähteä kouluun. Vielä muutama viikko pitää jaksaa ja sitten koittaa ihana lasten kesäloma.



No en minäkään yleensä niitä huonoimpia hetkiä muistele, tai jos muistelen, yleensä hymy huulessa.  Nyt kun nuo kolme äidin pikku murua ovat jo teini-ikäisiä, en enää muista kuin ne ihanimmat ja söpöimmät jutut heidän pikkulapsiajoiltaan.  En muista miten en tahtonut jaksaa päivisin, kun jouduin heräilemään öisin ja miten minulla ei ikinä ollut yhtään hetkeä omaa aikaa. Joskus kaipaan niitä aikoja, mutten sitten kuitenkaan. Koska on ihanaa, kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät. Niin se kuuluu mennä, mutta oi että se kasvaminen on välillä hien ja kyyneleiden takana. Ja siinä samassa tulee usein äidillekin hiki ja myös ne kyyneleet. 

Tällaisia äitienpäiväajatuksia tänään. Onneksi päivään mahtui myös ihania hetkiä ja mukavia keskusteluja meidän mainioiden, vaikka välillä niin työläiden teinien kanssa.  Varmasti muistelen taas sitten muutaman vuoden päästä näitä aikoja, enkä muista kuin niitä parhaita hetkiä, joita on onneksi paljon.  

Miten sinä olet viettänyt äitienpäivää?

Aurinkoista viikkoa!

Kati