Hei taas ja ihanaa sunnuntaipäivää! Tuolla sekalaiset-otsikolla on tullut varmaan sunnuntaisin useamminkin postattua, mutta se tuskin haittaa, sillä mikä estää kierrättämästä osuvia otsikoita. Täällä on vietetty rentoa viikonloppua kodista ja talvesta nauttien.  Ruoaksi tein eilen poikien toiveesta laivasimulaation eli katkarapuleivät. Hyvä ja helppo ruoka! Lauantai-iltaan kuului myös lasillinen viiniä ihanien ystävien kanssa.

Eilen kävimme tyttären kanssa kivalla hiihtolenkillä ja ai että oli hyvä keli! Tuollainen nollakeli on paras minun pitopohjasuksilleni ja hiihtäminen on niin kivaa kun sukset toimivat hyvin! Taitaa olla niin, että tänään pitää taas mennä tekemään lenkki.



Pienen sisustusjutunkin ehdin tekemään eilen eli vaihdoin tuon peurataulun aiemmin sen paikalla olleen seiskataulun tilalle. Kevään myötä kaipasin kotiin vähän vaaleutta ja tummasävyinen seiskataulu tuntui vähän tunkkaiselta. Täytyy sanoa, että pidän peurataulun ja tuon Vittsjö-hyllyn yhdistelmästä. Se on aika trendikäs ja skandinaavinen. Alahyllyllä olevat lyhdyt ovat päässeet kesän aikana ulkona kovasti ruostumaan ja pohdin niiden spraymaalaamista esim. messigninvärisellä maalilla. Sisustusssiskoni oli ostanut samantapaiset lyhdyt messinginvärisinä ja ne olivat tosi kauniit.


Kaupasta löytynyt tulppaanikimppu on täynnä ihania sävyjä; valkoista, vaaleaa lilaa ja tummaa lilaa. Ihana kimppu on nyt päässyt oikeuksiinsa kun se alkaa tursuilemaan vaasista kivan rennosti vähän joka suuntaan. Olen itse asiassa nyt tykästynyt tuollaisiin "räjähtäneisiin" kukka-asetelmiin ja epäjärjestys kukkakimpuissa viehättää enemmän kuin tiukka järjestelmällisyys. Tuntuu, että ne ovat mielenkiintoisempia kuin hyvin suunnitellut tarkkaan järjestetyt kimput.



Kevätaurinko näyttää antaneen potkua koko talven kituuttaneelle peikonelehdelle. Se on tehnyt nyt kaksi uutta hyvinvoivaa lehteä ja näyttäisi vähän virkeämmältä. Hankin peikonlehden, kun kuulin, että se on helppohoitoinen. Koska olen aivan surkea viherkasvien kanssa, meinasin saada myös tämän peikonlehden kuolemaan. Onneksi nyt näyttäisi olevan tunnelin päässä valoa ja lehtien ruskettuminen on loppunut.

Surettaa muuten kertoa teille, että sain jopa helppohoitoiseksi kuvatun huonekuuseni tapettua. En oikein tiedä kuoliko se kuivuuteen vai liian lämpimään huoneilmaan, liian vähään valoon vai mitä. Vaihtelin sen paikkaa aktiivisesti ja yritin löytää sille hyvän paikan meiltä, kuitenkaan siinä onnistumatta. Ohjeessa kehotettiin kastelemaan vähän, jota toki noudatin, mutta mahtoiko käydä niin, että kuitenkin kastelin sitä liian vähän? Harmittaa muuten ihan vietävästi, sillä kuusi oli aika hintava ja kaunis.


Tällä viikolla meidän perheessä tapahtui taas yksi pieni kasvun askel kun sähköpostiini kilahti ilmoitus tyttären yhteishakuvalinnoista. Niin on peruskoulu kohta käyty ja tytär aloittaa lukio-opinnot. Aika tuntuu vilisevän silmissä ja vaikka olen iloinen lasten kasvusta, välillä kaipaan niitä pieniä, jotka viikonloppuaamuina aivan liian aikaisin tulivat meitä miehen kanssa herättelemään ja joille matka pituus takapenkille mitatiin Muumi-jaksojen mukaan. "Vielä yksi Muumi ja sitten olemme perillä."

Nyt pitää tehdä vielä vähän kouluhommia ja sitten lähdemme taas hiihtämään!  Iloa ja valoa sunnuntaipäivään!

Love, Kati