Bean esiintymisestä täällä blogissa onkin kulunut jo jonkin aikaa. Ajattelinkin kirjoitella teille vähän meidän söpöläisen kuulumisia ja myös pohtia muutamia juttuja, joita olemme tämän karvakaverin kanssa viime aikoina pohtineet. Ilokseni voin sanoa, että Bea on voinut viime aikoina tosi hyvin. Sillähän on aika herkkä masu, joka kipuilee herkästi joidenkin pöpöjen ja myös stressin vuoksi. Siksi rutiinit pitää Bean kanssa pitää aina aika samanlaisina, sillä kaikki nopeat ennakoimattomat muutokset voivat aiheuttaa sille stressiä. Kun lähdettiin sunnuntaina äänestämään, Bea taisi luulla, että jotain jännempää on tulossa, koska se ihan tärisemällä jännitti ulos lähtemistä. Kyllä se siitä kävelylenkin lomassa sitten rentoutui, mutta joku sitä vaivasi.

Vaikka se osaa hyvin arvata minun liikkeistäni, mitä tuleman pitää, saattaa se välillä lukea tilanteet väärin. Silloin aina naureskelen sille, että ei kannattaisi ajatella liikaa. Mutta Bea tosiaan tietää hyvin, että milloin on mahdollista päästä mukaan ja milloin ei. Kun ulos lähtöä ennakoi meikkipussin esiin ottaminen, tarkoittaa se yleensä sitä, ettei hän pääse mukaan ja jos taas laitan ruskeat Crocsin talvisaappaat jalkaan, tietää Bea että nyt lähdetään lenkille. Jaksan aina vaan ihmetellä sitä, miten Bea on niin fiksu.


Jokin aika sitten luin artikkelin, jossa kerrottin, että koirat haistavat ajan kulun. Sen mukaan esimerkiksi Bea osaaa hajusta päätellä kuinka kauan olen ollut poissa. Kun minun hajuni on kodissamme vähentynyt tiettyyn pisteeseen, arvaa Bea, että pian olen tulossa kotiin. Lisäksi sillä on tiettyjä rutiineja, jotka kertovat, että jollain tavalla se osaa kertoa ajan. Joka aamu heräämme noin seitsemältä ja jos en herää, alkaa Bea usein herättelemään minua. Se haluaa ruokaa ja päästä ulos joka aamu suurinpiirtein seitsemältä. Myös klo 23 illalla kun on Bean iltapissan aika, osaa se sen arvata ja menee siksi usein juuri tuohon aikaan oven eteen seisomaan. Jos olen ollut pidempään poissa, vaikka työmatkalla, on se erityisen läheinen muutaman päivän ajan, kunnes se on taas tottunut siihen, että olen kotona. Toisaalta Bea seuraa minua aina huoneesta toiseen ja kun menen vessaan, seisoo se aina oven suussa odottamassa, että tulen sieltä pois. Uskollinen ystävä ja tapojensa orja.


Olemme yhdessä Bean kanssa viime aikoina katsoneet paljon luontodokumentteja ja pohtineet luonnon saastumista ja miten voisimme itse siihen vaikuttaa. Joskus muutama vuosi sitten vielä mietin, että ei minun tekemisilläni ole merkitystä ilmastonmuutokseen tai luonnon saastumiseen. Nyt olen alkanut ajattelemaan toisin ja kiinnittämään enemmän huomiota omiin valintoihin. Maanantaina katsoin YLEn ykköseltä MOT-ohjelmaa, jossa aiheena oli mikro- ja nanomuovit. Kauheaa nähdä, miten niitä on joka paikassa juomavedestä kaloihin ja jotenkin myös kauheaa ajatella, että niitä on paljon esim. meikeissä, joita laitan minäkin naamaani joka päivä. Eipä ole aiemmin tullut tuotakaan asiaa ajateltua! Ehkä pitäisi ympäristön vuoksi ja oman terveyden vuoksi alkaa nyt suosimaan enemmän luonnonkosmetiikkaa. Ei  muovien levittäminen kasvoille voi mitenkään olla terveydelle hyvä asia!

Tuo peittokin, jonka päällä Bea kuvassa makaa, oli ympäristön kannalta todella huono ostopäätös. Sen lisäksi, että harmittaa sen huono laatu, kuten kuvasta näkyy, harmittaa nyt asia vielä toiseltakin kantilta. Keinokuituinen peitto kun tulee olemaan aikamoinen saasteläjä kun se on kohta hajonnut niin säpäleiksi, ettei siitä enää ole peitoksi. Tuplaharmitus.


Tiedostan, ettei oma elämäntapa ole niitä vihreimpiä ja että parannettavaa on todella paljon, mutta kuitenkin pidän positiivisena sitä asiaa, että olen alkanut näitä asioita pohtimaan entistä enemmän. Kun näitä asioita tutkii, tuntuu välillä siltä, että tieto lisää tuskaa ja ettei omat pienet teot vaikuta yhtään mitään, mutta toisaalta on pakko muistaa, että ihmiset saivat merkittävän muutoksen aikaan myös otsonikerroksen suhteen, kun vain muutimme tapaamme toimia. Se on rohkaisevaa. Ja jos monet muutkin minun lisäkseni pohtivat ostopäätöksiä tehdessämme myös sitä, miten päätöksemme vaikuttavat ympäristöön, alkaa vaikutuksia näkymään.

Onko teidän mielessänne pyörinyt näitä juttuja? Olisi kiva kuulla, minkälaisia valintoja te teette, jotta kuormittaisitte ympäristöä vähemmän?

Iloista viikon jatkoa!

Kati