Heipähei!  Tiedättekö että aloitin kirjoittamaan tätä postausta ja eteninkin jo aika pitkälle, kunnes luin tekstin läpi ja totesin sen olevan täyttä blablablaata. Selitin olevani vähän väsynyt ja harmittelin hidasta bloggaustahtia. Olipahan tylsää läppää! Joskus ei ole oikein mitään asiaa ja silloin postaus kannattaisi ehkä jättää jopa tekemättä. Haluan tämän blogin sisällön olevan enemmän kuin vain "ostin uuden kynttilän" -tyyppisiä juttuja. Kuten tiedätte, olen minäkin sellaisia tehnyt ja päästänyt eetteriinkin, mutta juuri tässä hetkessä ne eivät inspiroi minua yhtään. Haluan jotain enemmän. Jotain ajateltavaa, niin itselleni kuin teillekin. Kuitenkaan joka viikolle ei löydy mitään painavaa sanottavaa, joten silloin on tyydyttävä fiilistelemään.


Itse tykkään postauksista, joissa on joku kiva pointti. Se voi olla joku mielipide tai muu kärkeväkin juttu. Sellaiset huomioita elämästä -jutut ovat myös tosi kivoja. Itse toivoisin osaavani enemmän käyttää huumoria postauksia kirjoittaessa. Itse asiassa elävässä elämässä tykkään kovasti naureskella erilaisille jutuille. Mutta jostain syystä täällä blogissa en saa tuota puolta itsestäni esiin niin paljon kuin tahtoisin. Olisi kiva tehdä hauskoja ja kärkeviä huomioita elämästä ja vaikka sisustamisesta, mutta huumori on vaikea laji ja jostain syystä se jää pois näistä postauksista.


Yksi blogikirjoittamisen tärkeitä sääntöjä on tuntea oma yleisönsä. Monet teistä tulette tänne sisustusasioiden perässä. Toivotte vinkkejä ja inspiraatiota. Tämä onkin sisustusbloggaajan dilemma. Kukaan ei sisusta kotiaan koko ajan, hanki uutta tai järjestele paikkoja uudelleen. Tai jos niin tekee, se ei ehkä ole ihan normaalia, oikeasti. Siksi aina ei ole aihetta postata uuden hankinnasta tai edes uudesta kodin järjestyksestä. Aiheet pitää löytää pienistä arjen kauniista asioista. Kuten tässäkin postauksessa arkea on kaunistettu kynttilöin ja taas kerran tietenkin häikäilemättömästi hyväksikäytetty koiraa.

Toisaalta monet teistä toivotte vaihtelevia postausaiheita eikä pelkkää sisustamista. Sekalaiset kuulumisetkin näyttävät olevan suosittuja ja itsekin tykkään niistä tosi paljon toisten blogeissa. Ei aina tarvitse niin tiukasti pysyä siinä annetussa aiheessa ja sopiva rönsyily on jopa toivottavaa. Ainakin minun mielestäni.


Usein hyvä postaus syntyy ilman annettua otsikkoa tai ainakin minä huomaan, että vaikka aluksi olisin kirjoittanut otsikon, josta alan postausta kirjoittamaan, saatan vielä lopuksi vaihtaa sen paremmin kuvaamaan lopullista postauksen tekstiä. Parhaat postaukset suorastaan pulppuavat sydämestä. Niitä ei tarvitse edes paljon editoida, sillä sormet vain tanssivat näppiksellä ja sieltä se tulee, sielusta ja sydämestä. Silloin koen usen jopa pientä ylpeyttä itsestäni. Kun teksti on sujuvaa ja postauksen rakenne on järkevä ja selkeä.


Tässä postauksessa ei ollut rakenne selkeä ja jututkin olivat tällaista tajunnanvirtaa, mutta toivottavasti saitte kiinni siitä, mitä yritin sanoa. Tai siis sanoa sanomisesta, eli mitä täällä blogissa haluaisin sanoa, mutten kuitenkaan aina osaa. Mutta hei, kertokaahan mitä teille kuuluu? Onko viikko ollut kiva ja kestättekö kaamosta?

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti näitä minun blablablaa-höpinöitäni. Tulehan joskus uudestaan, sillä tästä ei voi juttujen taso kuin parantua, eikös?

Iloa sunnuntaipäivään!

Kati