Ulkona on sellainen pikkupakkanen. Halla, joka on tarttunut valkoisina rakeina heiniin ja kimmeltää kauniisti auringonsäteiden siihen osuessa. Minä sylittelen Beaa. Se on pehmeä ja ystävällinen, niin kuin aina. Bean kasvattaja kertoi eilen tulevasta pentueesta. Minä totesin siihen, että ihana uutinen! Lisää villakoiria maailmaan tekee siitä entistä paremman! Ainakin pehemämmän ja ystävällisemmän. Sellainen tuo meidän Beakin on. Pehmeä ja aina ystävällinen. Uskollinen ja rakastava.


Me olemme täällä miehen kanssa kaksistaan kotona. Outoa, mutta ihanan rauhallista. Tytär on töissä I love me -messuilla ja pojat lähtivät kaverin luo kyläilemään. Olin eilen itsekin I love me -messuilla työn merkeissä ja täytyy sanoa, että messut paranevat vuosi vuodelta. Muutama vuosi sitten kutsuimme messuja työporukalla "kauheus" (=kauneus) -messuiksi, mutta nyt en enää moista sanaa käyttäisi, sillä ständit ovat entistä parempia ja katsottavaa ja ostettavaa on todella paljon. Itsekin hankin eilen sieltä sellaisen hiusten suoristusharjan. Minun tukkani on hyvinkin suomalainen; luontuva ja ohut, joten välillä yritän kurittaa sitä pysymään ruodussa käytämällä suoristusrautaa. Se on kuitenkin aika kuluttava ja toivon siis suoristusharjan olevan pikkuisen hellävaraisempi. Ainakaan se ei ole ihan niin kuuma. Lisäksi ristin sen jo ennen kunnon kokeilua laiskurin harjaksi. Olen nimittääin hirvittävän laiska laittamaan tukkaa ja kaikki apuvälineet ovat siis tervetulleita.



Minulla oli eilisten messujen aikana ilo nähdä monia blogikollegoita. Tämä harrastus on siitä kiva, että se tuo ihan mielettömästi kivoja samanhenkisiä ihmisiä elämään. En suoranaisesti kutsuisi sitä vertaistueksi, koska vertaistuki-sana liittyy mielestäni vaikka sairauden yhteydessä vertaistuen saamiseen. Toki blogikollegalta voi aina myös kysyä neuvoa kaikennäköiseen bloggaamiseen liittyvään juttuun, mutta onko se sitten vertaistukea, en tiedä.



Minulla on tosin aivan järkyttävä mustelma vasemmassa sääressä, jonka sain bloggaamiseen liittyvän kuvaushomman yhteydessä. Innostui alkuviikolla nousemaan keittiön pöydälle ottamaan asetelmasta kuvaa ja käytännössä putosin pöydältä, mutta sain sitten jotenkuten itseni huojumaan keittiön tuolien varaan niin, että vain vasen sääri sai ison tällin. Olisihan siinä voinut käydä hullumminkin. Tämän perusteella voipi ehkä siis sanoa, ettei tämä blogimeininki kovin tervettä touhua ole ja ehkä siis vertaistuki onkin ihan oikea sana kuvaamaan bloggaajien välisiä keskusteluita. Kuka sai mustelman ja mistä ja millaisia ihmeellisiä järjestelyitä kuvaushommat välillä vaativat.


Pakko muuten vielä eilisiin messuihin liittyen kommentoida meikkiosastollaan innostanutta Jeffree Star -nimistä hahmoa. Hän on meikkivideoillaan pintaan noussut You Tube -tähti, jonka meikkisarja lanseerattiin siis nyt myös Suomessa. Herran saapumisen messuhalliin kuuli nuorten tyttöjen kimeästä kiljunnasta. Me aikuiset emme tienneet kuka hallissa noin villitsee, kunnes nuoremmaat valaisivat meitä asiasta. Jotta ymmärrän paremmin täällä meilläkin asuvien teinien juttuja, kävin katsomassa You Tubesta herra Jeffreen meikkihommia täältä. Jeffreetä en tosin messuilla päässyt läheltä näkemään, vaan ainoastaan sen kymmenien metrien mittaisen jonon, joka hänen osastolleen oli koko päivän. Onneksi sain sentään ilon tavata meidän ikiomat Youtube-tädit Maijun ja Tiian. Heidän hauskoja juttujaan voit muuten käydä katsomassa täältä.



Vaikka sisustusjutut jäivät nyt tästä sillisalaattipostauksesta pois, voin luvata, että niitä tulee. Mies nimittään tuossa vieressä juuri kasailee uutta hyllyä.Jeeee!

Nyt haluan toivottaa teille kaikille kivoille oikein ihanaa lauantaita ja kivaa syksyistä ulkoilupäivää. Minä vien nyt tuon pehmeän ystäväni metsään.

This post is full of all things soft and nice. It's really autumnal here in Finland and I'm feeling the hygge big time.

Love, Kati