Monta päivää olen pohtinut väitettä väljähtäneeksi kutsutusta blogiskenestä. Siitä on kirjoittanut esimerkiksi Pupulandian Jenni. Ja vaikka itsekin täällä blogimaalimassa omalta osaltani vaikutan, en ehkä kuitenkaan näe itseäni tai blogiani sen sisällä kovinkaan merkittävänä tai jonkinlaisena lippulaivana. Siksi pohdin pitkään, haluanko kirjoittaa tästä aiheesta ollenkaan vai pidänkö ajatukset ominani. Muutaman blogikollegoiden kesken käydyn rohkaisevan keskustelun vauhdittamana päätin kuitenkin nyt julkaista näkemykseni, sillä vaikka itse olen säästynyt arvostelulta ja negatiivisilta kommenteilta täällä blogimaailmasta (huh!), olen vierestä nähnyt paljon, miten raadollista se voi olla ja miten se vaikuttaa bloggaajiin, vloggaajiin ja muihin vaikuttajiin.

Harmikseni olen lukenut liian monta postausta, jotka alkavat sanoilla; "pelkään tämän postauksen julkaisua" tai "pelkään postaukseni aiheuttamaa somemyrskyä" tai "postauksen julkaiseminen ahdistaa". Tämä kertoo siitä, että bloggaajista on tullut maalitauluja. Arvostellaan ulkonäköä tai sisustusratkaisuja tai vanhempina tehtyjä valintoja. Joku on aina eri mieltä, se on varmaa. Mutta kun eri mieltä olevia ja suoria ilkeilijöitäkin on liikaa, iskee bloggaajaan varovaisuus. Aika inhimillistä, koska ihmisiä me bloggaajatkin olemme. Se anonyymi kommentti, jossa haukutaan ulkonäköä, sattuu oikeasti. Se pahoittaa mielen joskus päiväkausiksi ja johtaa epävarmuuteen omasta itsestä niin, että seuraava blogikirjoitus onkin hajuton ja mauton vain siksi, että bloggaaja suojaa itseään haukkujilta.

Minä olen ollut hyvin suojassa täällä omassa blogissani, koska en ole saanut negatiivisia kommentteja kovinkaan usein. Jos sellainen on tullut, yritän yleensä ohittaa sen mielestäni mahdollisimman nopeasti. Ja itseen kohdistuva negatiivinen kommentti on vielä kestettävissä, mutta jos se kohdistuu omiin rakkaimpiin ihmisiin; lapsiin tai mieheen, tuntuu se ihan mahdottomalta kestää. He kun eivät ole osa tätä minun harrastustani. Sellaista joutuu kuitenkin moni bloggaaja kestämään. Että arvostellaan ulkonäön lisäksi vaikka lapset ja mieskin. Minusta tuo on kohtuutonta. Varmasti jokainen, joka tähän hommaan lähtee mukaan, ymmärtää, että nettiin omien ajatusten kirjoittaminen saattaa aiheuttaa sen, että joku muu ilmaisee olevansa eri mieltä tai  ymmärtää muutenkin, ettei kaikkia voi miellyttää. Kuitenkin kun arvostelu ja suoranainen kiusaaminen on jatkuvaa ja päivittäistä, ei siihen kukaan ole valmistautunut, eikä sitä mielestäni kenenkään tarvitse kestää.

Me aikuiset jeesustelemme vanhempainillassa koulujen kiusaamistilannetta. Mutta samat aikuiset saattavat viettää tuntikaupalla aikaa keskustelupalstoilla vatvoen bloggaajien elämää, ulkonäköä, elämäntapaa. Pitäen yllä negatiivissävytteistä keskustelua jostakin tietystä bloggaajasta ja pohtimalla tapoja aiheuttaa tälle mielipahaa tai jopa ansionmenetyksiä. Oikeasti. En uskoisi tätä, jos en olisi sitä hyvin läheltä nähnyt tapahtuvan. Onko oikeasti jonkun mielestä niin, että vain lausumalla mielipiteensä netissä tai olemalla kaunis ja menestynyt, on joku ansainnut tuollaista kohtelua?



Jännä huomata, miten tämän keskustelun ytimeen ovat tarttuneet erityisesti Suomen eturivin ammattibloggaajat. He, jotka vievät alaa eteenpäin ja jotka tänä päivänä ihmettelevät ääneen sitä, miten aiemmin uskalsivat rohkeasti ilmaista mielipiteensä ja olla rohkeasti sitä mitä ovat. Nykyään he itsekin huomaavat olevansa piiloutuneena kauniiden, mutta hajuttomien ja mauttomien asupostausten keskelle. Nämä bloggaajat ovat menestyneet blogiensa kautta vain ja ainoastaan siksi, että he ovat tehneet pirusti töitä menestyksensä eteen. Lukijalle voi välittyä kuva helposta elämästä, jossa kaikki saadaan ilmaiseksi ja jossa aina lauletaan sen firman lauluja, jotka eniten maksaa. Tämä on oivaa alustaa kateuden syntymiseen. Kuitenkaan mikään ei ole tullut ilmaiseksi tai ilman kovaa työtä. Monet ammattibloggaajat ovat tehneet tuhansia tunteja ilmaista työtä ennen kuin yhdestäkään jutusta on saanut penniäkään. Ja vaikka postauksista maksetaan, tuskin kukaan ammattibloggaaja oikeasti postaa blogissaan tuotteesta, jonka takana ei voi itse seistä. Tämänkin tiedän kokemuksestani mediatilan ostajan roolissa. Olen nähnyt monet kerrat miten bloggaaja kieltäytyy yhteistyöstä omaan näkemyksensä tai bloginsa linjan vuoksi. Ja niin pitää ollakin, mutta valitettavasti nuo kieltäytymiset eivät näy lukijoille. Henkilökohtaisesti en pidä blogien kaupallisuutta negatiivisenä, kunhan se on asianmukaisesti merkitty. Minä etsin blogeista tuotesuosituksia ja olen monia tuotteita bloggaajan suosituksen perusteella jopa ostanutkin. Näen sen palveluna minulle. Jos pidän bloggaajan tyylistä, voin kätevästi kopioida sen ostamalla hänen hyväksi havaitsemansa tuotteen. Kätevää.



Meillä harrastelijoilla tilanne on toinen. Teemme tätä pääasiassa rakkaudesta lajiin, emmekä saa tai edes odota tämän harrastuksen tuovan meille tuloa. Silloin oletan lukijan olevan vieläkin armollisempi. Minä toivon, että voin tarjota teille lukijoille mukavia hetkiä blogini parissa ja että saan viettää sellaisia myös itse. Yritän pitää blogini mahdollisimman aitona ja oman näköisenä, vaikka se välillä tarkoittaa sitä, etten ole kaunein, hienoin tai suosituin. Ainakin olen oma itseni ja aito siinä määrin, miten olen määrittänyt netissä itsestäni antavan. Ja sitä keskustelua käyn itseni kanssa ihan jatkuvasti. Enkä ole poikkeus, vaan tuo keskustelu on jokaisen käytävä vähän väliä, jos aikoo täällä blogiskenessä vaikuttaa. On tiedettävä omat rajat ja pidettävä niistä kiinni. Ja lukijoille, varsinkin niille, jotka haluavat arvostella ja satuttaa bloggaajia, haluan sanoa sellaisen vinkin, että jos jonkun jutut ei miellytä, ei blogiin ole pakko mennä.  Internetissä kun on paljon vaihtoehtoja ja jokainen ihan itse valitsee, mihin klikkaa ja mihin ei. Onneksi suurin osa lukijoista on ihanaa porukkaa, kannustavia ja positiivisia.


Jotta blogiskene ei kokonaan väljähtyisi, toivon kovasti, että bloggaajat pitävät kiinni omasta linjastaan eivätkä anna aitojen ajatustensa hukkua negatiivisten kommenttien tai pr-tilaisuuksien vaatimusten alle. Henkilökohtaisuus on blogien a ja o. Jos homma menee liian geneeriseksi ja hajuttomaksi ja mauttomaksi, voivat lukijat saman tien palata lukemaan täydellisesti viilattuja aikakauslehtiä. Rosoisuus, bloggaajan oma näkemys ja tuntemukset ja pilkahdus ihan oikeasta elämästä ovat niitä syitä, miksi bloggaajan juttuja luetaan ja heitä seurataa. Kaikkihan me voitaisiin vaan hyggeillä päivät pitkät, mutta totuus on usein hyvin toisenlainen. Siitä aitoudesta haluan minä omalta osaltani pitää kiinni. Omalle tyylilleen uskollisena ja aitona Moderni puutalon Mervi kirjoitti totuuden hyggeilystä täällä. Kaikki ei aina ole siltä, miltä näyttää.

Tämän postauksen kuvat on kierrätetty ja kaikkea koirista pussilakanoihin ja sohvatyynyihin on surutta hyväksikäytetty. 

Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne blogimaailmasta. Onko se mielestänne väljähtynyttä ja jos on niin miksi?

In this post I am discussing the Finnish blog scene and why it has become slightly lukewarm in recent times.

Love, Kati