Heippa taas! Blogi on viettänyt hiljaiseloa näin heinäkuussa. Mutta niin te kaikki lukijatkin taidatte olla lomailemassa, ettekä siellä ruutujen ääressä. Kävin loman keskellä viikon mittaisella työmatkalla Shanghaissa ja ajattelin teillekin vähän kertoa ensikertalaisen ajatuksia Kiinasta ja Shanghaista. Minussa asuu vahvasti sellainen suurkaupungin asukki. Olen entinen lontoolainen, joten lieneekö sitä perua, mutta nautin suunnattomasti isojen kaupunkien hälinästä. New York on pitkään ollut vierailuhaavelistalla, koska uskon, että se olisi niin minun tyylinen paikka! Shanghai on maailman suurin kaupunki. Sen vaikutusalueella asuu noin 24 miljoonaa ihmistä. Vähän eri meininki kuin täällä meillä Suomessa. Lentokoneen laskeutuessa yritin tiirailla kaupungin rajoja niitä kuitenkaan koskaan löytämättä. Ja Shanghaissa kaikki on suurta ja kaikkea on paljon. Ihmettelin kävelykadulla sijaitsevaa Applen kauppaa, joka oli vähintään tavallisen Lidlin kokoinen ja aivan täynnä väkeä.



Jos totta puhutaan, minua jännitti tämä matka etukäteen aika paljon. En ollut koskaan ennen käynyt Kiinassa, en edes Aasiassa, joten ajattelin etukäteen olevani jotenkin hukassa. Toisin kuitenkin kävi. Pääsin nopeasti kiinni Shanghain sykkeeseen ja totesin sen olevan suurkaupunki muiden joukossa. Jännä miten siellä, kuten muissakin suurkaupungeissa usein tuntuu siltä, että kaiken kaaoksen keskellä hommat vaan silti jotenkin sujuvat. Shanghain valot eivät ole turhaan kuuluisat. Ja kaupunki näyttäää päivällä ihan toiselta kuin illalla. Jotenkin iltaisin se on minusta vähän kauniimpi ja päivällä enemmän ihan niin kuin mikä tahansa suurkaupunki.



Kiinalaiset kuvasivat omaa kulttuuriaan englanniksi sanalla "accommodating". Tällä he antoivat ymmärtää, että heidän kulttuurissaan on tilaa kaikille ja kaikelle. Ja tämän tosiaan sain kokea vierailuni aikana. Kiinalaiset ovat meitä suurpiirteisempiä ja tavallaan se on aika raikasta. Kaikki ei ole niin tarkkaa. Ja kun itse etukäteen hermoilin esitysten toimivuutta lehdistötilaisuudessa, totesivat kiinalaiset siihen vaan, että niin voi joskus käydä, mutta se ei haittaa ja että kiinalaiset antavat kyllä anteeksi. Ihanan rentoa! Esitykset toimivatkin sitten ihan hyvin mutta kuvaavaa oli aikataulujen joustavuus sikäli, että tilaisuuden oli määrä alkaa klo 9, mutta aloitus sitten venyikin yli kymmenen, mutta se ei tuntunut ketään haittaavan.



Rento olisi muutenkin hyvä sana kuvaamaan kiinalaisia. He pukeutuvat hyvin rennosti ja osaavat antaa kanssaolijoille tilaa. Hauska huomio on tosin metrossa kiinalaisten tapa aina napata vapaana oleva penkki. Tämä oli minulle uutta, sillä esim. lontoolaiset usein antavat tilaa metrossa muille kanssamatkustajille ja erityisesti vanhuksille ja lapsille. Shanghain metrossa pylly pysyy penkissä, jos sen penkin on onnistunut valloittamaan. He ovat tottuneet valtavaan ihmispaljouteen, joten sekin on opettanut heitä antamaan muille tilaa ja olemaan sallivia. Heille jonottaminen on arkipäivää. Minä olin koko päivän nälkäisenä messukseskuksessa, koska en jaksanut jonottaa ravintolaan saadakseni ruokaa. Tyydyin vain nopeasti saamaani kokikseen.  Suomalainen on tottunut saamaan kaiken niin äkkiä.



Kiinalaiset ajattelevat terveyttään todella paljon. Heille se on enemmän kuin fyysistä terveyttä. He pitävät huolen myös henkisestä terveydestä. Tästä esimerkkinä hotellini edessä ollut puisto, jossa oli joka aamu paritanssitunteja. Osallistujina oli pääasiassa ikääntyneitä ihmisiä. Musiikki soi ja tanssia harjoiteltiin ahkerasti. Joka aamu noin klo 6 eteenpäin. Kun kysyin tanssiharrastuksesta, minulle kerrottiin, että ikääntyvät ihmiset harrastavat sitä, jotta pysyvät hyvässä fyysisessä kunnossa ja jotta heillä olisi seuraa. Näin pysyy mielikin virkeämpänä. Pääsin itsekin kokeilemaan kiinalaista jalkahierontaa, joka perustuu akupisteiden hieromiseen, vähän niin kuin vyöhyketerapia. Minulla erityistä kipua tuotti suolistopiste ja unipiste. Nämä ehkä siksi, että vatsani ei voinut matkan aikana kovin hyvin, enkä hyvästä hotellista huolimatta nukkunut kovin hyvin. Viiden tunnin aikaero toki sekoitti unirytmin tehokkaasti, joten sekin saattoi vaikuttaa.



Koko viikon matkaa väritti myös ääretön kuumuus. Lämpötila nousi joka päivä lähelle tai yli 40 asteen ja se oli kyllä pohjoismaiseen viileyteen tottuneelle aikamoinen koettelemus. Hiki virtasi jatkuvasti ja yritin vältellä auringossa oloa, ulkona liikkumista ja nauttia ilmastoiduista sisätiloista. Kun astuin ulkoa hotellin aulaan, tuntui kuin olisin hypännyt saunasta kylmään järveen, sama efekti!
Osaan siis nyt arvostaa suomalaista viileää kesää ihan eri tavalla!




Olin muuten myös yllättynyt siitä, miten turvallista Shanghaissa oli. Kuljin paljon pimeällä välillä vähän sellaisilla takakaduillakin, enkä tuntenut minkäänlaista vaarantunnetta. Jos käytät Shanghaissa tavallista mittarilla varustettua taksia, on matkan kustannus juuri se, mitä mittarissa lukee. Kortit eivät käy kuin isommissa kaupoissa, koska kiinalaiset käyttävät puhelimen aplikaatiota maksamiseen, joten he eivät käytä luottokortteja samalla tavalla kuin länsimaalaiset. Puhelin on kiinalaisilla muutenkin koko ajan kädessä. Siitä katsotaan ohjelmia metrossa, luetaan sanomalehtiä ja kirjoja, sillä maksetaan, suunnistetaan ja keskustellaan. Kiinalaisten kanssa yhteydenpito käykin kätevimmin WeChat -applikaation kautta. Heidän puhelimissaan Facebook tai Whatsup eivät toimi enkä saanut muuten Googleakaan toimimaan edes hotellin Wifillä.



Tässä minun kokemuksiani ja ajatuksiani Shanghaista ja Kiinasta. Kaikki kuvat on otettu puhelimella, sillä kuumuudessa ylimääräisen kameran laahaaminen tuntui mahdottomalta tehtävältä!

Oikeasti minä ihastuin aika paljon Shanghaihin ja kiinalaiseen kulttuuriin ja olisi ihanaa päästä näkemään sitä vielä enemmän ja vierailla vaikka HongKongissa tai Pekingissä! Kun lähdön aika tuli, tuntui kurkussa pieni pala. En olisi ihan vielä halunnut jättää ihanaa Shanghaita ja ihania ihmisiä, joihin sain tutustua.

Here are some pictures from my visit to Shanghai, hope you enjoy them.

Love, Kati