Tämä on ollut taas hurjan tapahtumarikas viikko. Siksi täällä blogissakin on ollut hiljaista. Mielen päällä on kuitenkin ollut monia aika isojakin asioita, sillä olen pohtinut ystävyyttä, samanhenkisyyttä, avoimuutta ja kaikkea siltä väliltä. Eilen vietin aivan ihanan päivän Tampereella blogiporukalla. Teen siitä myöhemmin ihan oman postauksen, mutta siihen kulminoituivat viikon aikana mielen päällä pyörineet asiat.



Eilisen päivän aikana sain taas kokea ihanan yhteyden samanhenkisten ihmisten kanssa. Monet olivat vanhoja tuttuja ja monta uutta tuttavuutta tuli myös tavattua. Ihania ihmisiä! Ja se mikä minua jaksaa ällistyttää, on näiden ihmisten aitous ja avoimuus. Meitä yhdistää tämä harrastus, mutta uskon, että olemme vähän niin kuin oma rotumme. Bloggaajat ovat avoimia, positiivisia, aitoja ja avoimia ihmisiä. Se meitä yhdistää. Ja siksi tunnen minäkin oloni blogiporukassa aina niin kotoisaksi. Ihan kuin oltaisiin aina tunnettu.



Bloggaajat ovat avoimia ihmisiä, vaikka avoimuus täällä blogimaailmassa on aika vaikea asia. Tavallaan olisi tärkeää antaa jotain itsestään, jotta blogista tulisi persoonallinen ja kiinnostava. Kuitenkaan kukaan tuskin haluaa jakaa ihan kaikkia asioitaan internetissä, joten linjanvetoja on tehtävä. Minulle tämä bloggaaminen on opettanut paljon tärkeitä viestintätaitoja, joita hyödynnän aktiivisesti päivätyössäni. Siihen kuuluu se, että oppii ymmärtämään ihmisten monenlaiset ajatusmaailmat ja kirjoittamaan niin, että ymmärtää lukijoiden monet tulokulmat. Kun tekstinsä postaa nettiin, on pystyttävä seisomaan sanojensa takana, vaikka joku olisikin eri mieltä. Ja mielipiteethän ovat sallittuja, jopa toivottuja. Pitää vain miettiä vähän sitä, että saattaako oma teksti vaikka loukata jotakuta. Sitä pitää välttää ja jos sattuisi niin käymään, on julkinen anteeksipyyntö paikallaan. Oikeasti.



Jokainen bloggaaja joutuu tykönänsä miettimään omat julkisuuden rajansa. Mitä haluaa itsestään kertoa ja mistä asioista haluaa mielipiteensä jakaa. Se, että joku lukija sitten saattaa ollakin asiasta eri mieltä, on kestettävä ja otettava vastaan. Se on pelin henki. Kun aloittelin bloggaamista pelkäsin kovasti negatiivista palautetta. Onneksi kolmen vuoden blogiuran jälkeen voin sanoa, että negatiivista palautetta on tullut niin vähän, etten edes muista niitä enää.

Kiitollisena voin taas ihmetellä sitä kaikkea kivaa, jota olen tämän harrastuksen myötä saanut. Ja päällimmäisenä mielessä olette te ihanat samanhenkiset ja avoimet blogikollegat, joihin minulla on ollut mahdollisuus tutustua netin kautta ja myös ihana livenä.

Mitä ajatuksia teille tulee avoimuudesta, ystävyydestä, samanhenkisyydestä ja bloggaajan yksityisyydestä ja sen rajoista?

Kuvat ovat pääosin kirerrätettyjä. Iloista alkavaa viikkoa teille!

I had a great day with my blogger colleagues yesterday. I will write a proper post on it later on. I'm amazed how the blogger community is full of open, friendly and positive people. Love you!

Love, Kati