sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Viime päivien mietteitä.



Tämä on ollut taas hurjan tapahtumarikas viikko. Siksi täällä blogissakin on ollut hiljaista. Mielen päällä on kuitenkin ollut monia aika isojakin asioita, sillä olen pohtinut ystävyyttä, samanhenkisyyttä, avoimuutta ja kaikkea siltä väliltä. Eilen vietin aivan ihanan päivän Tampereella blogiporukalla. Teen siitä myöhemmin ihan oman postauksen, mutta siihen kulminoituivat viikon aikana mielen päällä pyörineet asiat.



Eilisen päivän aikana sain taas kokea ihanan yhteyden samanhenkisten ihmisten kanssa. Monet olivat vanhoja tuttuja ja monta uutta tuttavuutta tuli myös tavattua. Ihania ihmisiä! Ja se mikä minua jaksaa ällistyttää, on näiden ihmisten aitous ja avoimuus. Meitä yhdistää tämä harrastus, mutta uskon, että olemme vähän niin kuin oma rotumme. Bloggaajat ovat avoimia, positiivisia, aitoja ja avoimia ihmisiä. Se meitä yhdistää. Ja siksi tunnen minäkin oloni blogiporukassa aina niin kotoisaksi. Ihan kuin oltaisiin aina tunnettu.



Bloggaajat ovat avoimia ihmisiä, vaikka avoimuus täällä blogimaailmassa on aika vaikea asia. Tavallaan olisi tärkeää antaa jotain itsestään, jotta blogista tulisi persoonallinen ja kiinnostava. Kuitenkaan kukaan tuskin haluaa jakaa ihan kaikkia asioitaan internetissä, joten linjanvetoja on tehtävä. Minulle tämä bloggaaminen on opettanut paljon tärkeitä viestintätaitoja, joita hyödynnän aktiivisesti päivätyössäni. Siihen kuuluu se, että oppii ymmärtämään ihmisten monenlaiset ajatusmaailmat ja kirjoittamaan niin, että ymmärtää lukijoiden monet tulokulmat. Kun tekstinsä postaa nettiin, on pystyttävä seisomaan sanojensa takana, vaikka joku olisikin eri mieltä. Ja mielipiteethän ovat sallittuja, jopa toivottuja. Pitää vain miettiä vähän sitä, että saattaako oma teksti vaikka loukata jotakuta. Sitä pitää välttää ja jos sattuisi niin käymään, on julkinen anteeksipyyntö paikallaan. Oikeasti.



Jokainen bloggaaja joutuu tykönänsä miettimään omat julkisuuden rajansa. Mitä haluaa itsestään kertoa ja mistä asioista haluaa mielipiteensä jakaa. Se, että joku lukija sitten saattaa ollakin asiasta eri mieltä, on kestettävä ja otettava vastaan. Se on pelin henki. Kun aloittelin bloggaamista pelkäsin kovasti negatiivista palautetta. Onneksi kolmen vuoden blogiuran jälkeen voin sanoa, että negatiivista palautetta on tullut niin vähän, etten edes muista niitä enää.

Kiitollisena voin taas ihmetellä sitä kaikkea kivaa, jota olen tämän harrastuksen myötä saanut. Ja päällimmäisenä mielessä olette te ihanat samanhenkiset ja avoimet blogikollegat, joihin minulla on ollut mahdollisuus tutustua netin kautta ja myös ihana livenä.

Mitä ajatuksia teille tulee avoimuudesta, ystävyydestä, samanhenkisyydestä ja bloggaajan yksityisyydestä ja sen rajoista?

Kuvat ovat pääosin kirerrätettyjä. Iloista alkavaa viikkoa teille!

I had a great day with my blogger colleagues yesterday. I will write a proper post on it later on. I'm amazed how the blogger community is full of open, friendly and positive people. Love you!

Love, Kati

24 kommenttia

  1. Yhteisöllisyyttä kaipaan välillä, todella. Bloggaajan on päätettävä heti alussa, miten paljon haluaa itsestään paljastaa lukijoille. Minä olen jopa käynyt keskustelua perheeni kanssa asiasta. Itsehän olen aika avoin asioistani. Avoimuudesta olen saanut kiitosta blogin puolella. Ilkeilyä tulee eniten minun ulkonäöstäni. Minä olen sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse meidänkään suvaita, vaikka kirjoittelemmekin julkisesti netissä. Nettikiusaaminen on saanut ihmiset valtaansa, se on jopa vähän pelottavaa välillä.
    Ihanaa sunnuntai-iltaa ja kiitos tästä puhuttelevasta postauksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat kyllä aika kimurantteja asioita. Itse en ole perhettäni blogiin hirveästi tuonut ja jos tuon, niin kysyn kyllä lupaa. Nettikiusaaminen on kamalaa ja en voi käsittää miten ihmiset luulevat, että netissä saa sanoa mitä vaan! Kivaa viikonloppua Outiseni!

      Poista
  2. Oli kyllä ihana tavata, vaikka ei oikein ehdittykään jutella. Mutta ehkä ensi kerralla sitten <3

    Olen itse blogannut nyt kuutisen vuotta, enkä ole saanut negatiivista palautetta lainkaan. Mietinkin, olenko bloggaajana liian väritön, hajuton ja mauton, pitäisikö antaa enemmän itsestään. Olen tätä asiaa paljonkin miettinyt. Ja mietintä jatkuu. Linjavetoja on tehtävä, mutta niitä linjoja voi aina vähän venyttää ja sitten taas kaventaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se niin olla, että jos on räväkämpi, saa enemmän myös negatiivista. Kuitenkin pitää myös miettiä, että mihin on itse valmis. Kuinka paljon negatiivista kestää? Räväkkyydellä saa seuraajia, mutta sen mukana tulee muuta lieveilmiötä...

      Poista
  3. Oma bloggaajaurani on kovin lyhyt verrattuna siihen, miten kauan olen tehnyt muutoin julkista työtä. Muutaman teesin olen urani varrella kiteyttänyt, jotka kysyttäessä jaan muillekin:

    a) Joka leikkii ryhtyy, se leikin kestäköön. En tarkoita tällä sitä, että kaikki sonta täytyisi niellä, mutta enemmän ongelmia minusta monille aiheuttaa se, että ei kestetä minkäänlaista kritiikkiä tai eriäviä mielipiteitä. Kun on esillä julkisesti omine ajatuksineen, on täysin mahdoton asia, että kaikki olisivat samaa mieltä. Tätä on kuitenkin monien bloggaajien käsittää. Vedetään herneet nenään käsittämättömän pienistä asioista (enkä ollenkaan aliarvioi tässä todellista nettikiusaamista, sitäkin harjoitetaan bloggaajien kesken, mutta se on kokonaan toinen juttu se).

    b) Vedä rajat. Bloggaajilla rajat ovat erilaiset, mutta vedä ne itsellesi. Sen jälkeen on helpompi blogata (ja elää julkisesti avatun elämän kanssa).

    c) Elä sano/kirjoita mitään, edes vihjailevasti, mitä et toiselle sanoisi kasvokkain - nuku yön yli. Tämä on noin niinku periaatteessa itsestään selvä asia, ainakin pitäisi olla ainakin aikuisbloggaajille, mutta käytännössä se ei sitten aina olekaan. Tämä digi-some-maailma on näköjään sellainen, että viestinnän perussäännöt ja hyvät käytöstavat välillä unohtuvat. Hutilyöntejä tulee toki kaikille silloin tällöin - bloggaajatkin ovat vain ihmisiä - , mutta kuten hyvin kuvasit, anteeksikin voisi joskus pyytää.

    Näillä teeseillä pärjää periaatteessa jo aika pitkälle.

    Kuten sinäkin Kati, minäkin olen yhä edelleen kuin Liisa kuuluisassa Ihmemaassa blogistaniassa ja jaksan hämmästellä sitä, miten ihana, avoin, lämminhenkinen, jakava ja toinen toistaan tukeva maailma se (ainakin minulle) on.

    En ole omassa toimittajan työssäni saanut koskaan yhtä paljon henkilökohtaista palautetta kuin blogatessani muutaman vuoden ajan. Enkä ole lyhyessä ajassa saanut aikuisena niin paljon hyviä ystäviä kuin bloggaajien keskuudessa. Se, jos jokin on antoisaa ja aidosti onnellista.

    Niin kuin oli myös se, että me tapasimme lauantaina taas pitkästä aikaa - ja saimme viettää huippuantoisan ja iloisen päivän Tampereella <3.

    Viikonlopusta on hyvä jatkaa arkeen. Ihanaa viikkoa sinulle Kati <3!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Minna minkä teit! Mun postaus jäi nyt ihan diipadaapaksi sun upean listan myötä! Teeppä sinäkin aiheesta postaus, kun sinulla on niin hyvää näkemystä. Kiitos tästä listauksesta, se on todella fiksu ja hyödyllinen. Kivaa viikonloppua kiva Minna! :)

      Poista
  4. Mietinnäin arvoisia asioita tosiaan! Mielipiteitä saa ja pitää ollaa ruudun molemmin puolin, mutta kaiken voi esittää rakentavasti, ei negatiivisesti ja tylysti.
    Näin uutena bloggaajana olen tietysti miettinyt mitä tietoja/kvuia itsestään jakaa, miten se vaikuttaa perheeseen ym. Selkeitä rajoja ei vielä ole koska blogikin on vasta muokkautumassa, mutta onhan se eri asia kirjoitella kukista ja käsitöistä kuin esim. näyttää kuvia itsestään uusissa vaatteissa tms.
    Mutta nuo Rouva Sanan pointit on kyllä hyviä, niitä ohjenuorana käyttäen ei voi ainakaan pahasti mennä vikaan :)
    Ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki eivät vaan osaa sitä rakentavaa palautetta antaa. Siksi on pakko suojella itseään ja pohtia niitä rajoja. Helppoa se ei ole ja kovasti siinäkin pitää koko ajan miettiä asiaa monelta kannalta. Pikkuhiljaa ne rajatkin muotoutuvat bloggaamisen myötä.

      Poista
  5. Jälleen kerran hyvää asiaa kirjoitat!
    Olen ajatellut tätä yhteishenkisyyttä sillä, että kuitenkin vielä tässä maassa tämä bloggausta ja bloggaajia pidetään jollain asteella 'outona' ja erikoisina, jopa itseään esiintuovina ihmisinä. Vaikea selittää mitä ajan takaa, mutta ehkä olemmekin erikoisia, ja juuri siksi tapaamisemme ovat niin rentoja ja inspiroivia, koska voimme olla omia itsejämme omine kiinnostuksen kohteinemme, eikä kukaan kysele tai kyseenalaista juttujamme ja kameran kanssa sähläämistä. Sitä paitsi tämän bloggauksen kautta olen löytänyt paljon uusi ystäviä, mutta myös uusia kiinnostavia asioita ja oppinut paljon juurikin tekstin tuottamisesta, tietokoneen käytöstä ja varsinkin valokuvauksesta. Ei todellakaan huono harrastus!

    Se mitä omasta elämästään ja arjesta tuo täällä esiin, on jokaisen oma asia. Ja kuten Rva Sana jo sanoi on aloitettu leikki kestettävä, mutta on myös lupa perääntyä, jos vauhti käy liian kovaksi. Ja ilkeä ei saa toiselle olla, ei täällä eikä 'oikeassa' elämässäkään!

    Ihanaa viikkoa Kati <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä harrastuksesta oppii ja kun on substanssia, voi myös jakaa oppeja eteenpäin. Ihanaa kun tämä on niin yhteisöllistä ja että mekin ollaan tavattu. <3

      Poista
  6. Mun on edelleenkin vaikea kutsua itseäni bloggaajaksi, enkä sitä kyllä missään julkisesti teekään.

    Varmaan syy tuohon on se, että kun ei ole mitään tiettyä linjaa, enkä varsinkaan tee mitään suunnitelmallisesti tai säännöllisesti, en oikein koe kuuluvani mihinkään kategoriaan. Mutta onnekseni koen kuuluvani siihen blogimaailman kautta saamaani aitoon ystäväpiiriin, jossa todellakin on samanhenkisiä ja mun mittapuulla "normaaleja" ihmisiä (tää on mun paras arvosana ihmisille), joka on mulle se ykkösjuttu. Ollaan jokainen mitä ollaan ja siinä samalla kiinnostuneita toisistamme ja toistemme ajatuksista ja mielenkiinnon kohteista. On kyllä semmoinen rikkaus, että en oikein edes keksi, miten sitä olisi enää tässä elämänvaiheessa saanut tilaisuutta tutustua niin moneen sielunsiskoon, jos ei koskaan olisi tänne blogimaailmaan mukaan lähtenyt. Hui. Olisi elämä kyllä niin paljon köyhempää.

    Joskin pakko rehellisesti tunnustaa, että pariin otteeseen olen blogitapaamisissa joutunut sellaiseen tilanteeseen, jossa olen tuntenut oloni ihan totaalisen törpöksi, kun olen käynyt esittäytymässä joillekin sellaisille bloggaajille, jotka olen täällä virtuaalimaailmassa kokenut "tutuiksi" ja läheiseksksikin. Mutta siinä tositilanteessa olenkin saanut vaan tylyn, tai no ehkä ei tylyn, mutta sellaisen kylmän arvioivan katseen päästä jalkoihin, ja ehkä väkinäisen halin, mutta en mitään todellista vastakaikua. Siitä on kyllä tullut tosi tyhmä olo ja olenkin päättänyt, että enää en "tuppaudu" edes nimeäni kertomaan, vaan aistin paremmin sitä, milloin esittäytymisestä tulee molemminpuolinen kohtaaminen ja milloin ehkä vaan ennemminkin se paha mieli.

    Mutta siis ei mulla tainnut nyt olla mitään järkevää sanottavaa tähän(kään) :).
    Paitsi se, että sun tapaamisesta tuli oikeasti hyvä mieli <3<3<3. Sitäkin kun vähän (paljon) jännitin. Nyt tiedän, että turhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi älytön miten jotkut voi olla törppöjä. Onneksi me ollaan niin avoimia ja yhdessä on mukavaa. Jotkut ne vaan osaa tehdä itsestään niin kovin tärkeitä.

      Poista
  7. Ihana ja puhutteleva postaus <3
    Tamperepäivä oli ikimuistoinen. Oli niin mukava tosiaan nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin. Kaiken kaikkiaan tälle jäi niin hyvä mieli tapahtumasta ja sen voimalla jaksaa taas pitkään elämän tuiverruksissa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina. Nämä ovat kovasti nyt meillä mielessä kun nelkytplussissa on muutoksen tuulet. Hyvä aina välillä pohtia. Olipa kiva nähdä Tampereella!

      Poista
  8. Kiva oli lueskella postaustasi.
    En tiedä olenko ihan oikea bloggaaja, vai vain kirjoittaja. Tykkään kirjoitella yhdestä sun toisesta asiasta. En ole koskaan nähnyt henk.kohtaisesti toisia kirjoittajia.
    Mutta ystäväksi voi tulla myös näinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tavannut pitkään aikaan ennen kuin vasta vähän aikaa blogattuani tuppasin muutamaan tapahtumaan ja portaalin kautta olen tavannut monia ja se on minusta kivaa. Mutta olet oikeassa, ystävystyä voi näinkin.

      Poista
  9. Olipa kiva teksti :) Kirjoitit asiaa ja varsinkin "oppii ymmärtämään ihmisten monenlaiset ajatusmaailmat". Näin se vaan on.
    Mukavaa kevään odottelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina hyvä pitää mielessä tuo. Kevättä vaan me vielä odotellaan! :)

      Poista
  10. Oli kiva nähdä lauantaina.

    Olen aina ajatellut, että sanojensa takana pitää pystyä seisomaan, myös blogissa. Oman avautumisen rajat toki saa vetää. Rehellisyys ei tarkoita toisten pilkkaamista, haukkumista tai nolaamista, mutta ei niitä tarvitse hyväksyä muiltakaan.

    Ikävää palautetta olen todella harvoin saanut postauksistani ja niihinkin onneksi aina osannut suhtautua viileän rauhallisesti. Positiivisia ja kannustavia kommentteja olen ilokseni saanut osakseni,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin koen, että enemmän täällä blogimaailmassa on positiivisuutta kuin negatiivisuutta ja toisaalta kun on omalla naamallaan netissä, on vähän myös kestettävä. Kivaa viikonloppua Tuuli!

      Poista
  11. Oli mukava nähdä Tampereella, vaikka jutustelut jäikin sitten seuraavaan kertaan. Kun paikalla on monta ihmistä ei kerkeä siinä sitten kaikkien kanssa sen suuremmin seurustelemaan, mutta yhteishenki on jotain mitä tuossa porukassa tuntee voimakkaasti kaikkien kesken ja se on jotain niin energisoivaa!! ♥ Kaikkea kivaa viikkoosi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin meitä olikin tosi paljon. Mutta oli kiva tavata ja toivottavasti taas pian uudestaan! <3

      Poista
  12. Hei, luin blogiasi ja viimeisintä postausta, jonka aihe oli erittäin opettavainen aloittalijalle ja vielä digiblondille (en siis edes hallitse ATK:ta). Opettelen siis blogikirjoittamista ja digimaailmaa päivätyön ohessa. En osaa vielä kutsua itseäni bloggariksi vaan blogin pitäjäksi. Avoimuus tosiaan varmaankin yhdistää blogin tekijöitä. Tämähän on myös avoin harrastus, digimaailmassa. Minun pitää ja saan lukea toisten blogeja oppiakseni. En paljonkaan miettinyt etukäteen blogiani. Aloitin aivan lonkalta. Heti. Niin kuin yleensäkin teen asiat - impulsiivisesti. Tärkeää minulle on olla oma itseni, muuten tästä ei tulisikaan pitkäaikainen harrastus. Eikä ehkä myöskään huvittaisi kirjoittaa (puhumattakaan valokuvauksen opettelusta elämäni ensimmäisellä edullisella ja heikkolaatuisella älypuhelimella). Minun on todellakin seisottava sen takana, mitä milloinkin satun kirjoittamaan. Aivan vaistomaisesti haluan suojella lapsiani ja elämänkumppaniani. En mainitse heidän nimiään, vaikka he joskus esiintyvätkin kyhäelmissäni. Olen kertonut harrastuksestani avoimesti ja yrittänyt - kuten jostakin postauksesta luin - mainostaa sitä Facessa. Tämähän on julkinen, netissä oleva viritelmä. Uskon, että jokainen blogin pitäjä toivoo itselleen lukijoita. Muutenhan hän vaan kirjoittaisi yksityisesti. Ei nettiin. Olen niin vasta-alkaja, ettei minulla ole esim. tietoa siitä, miten saisi lukijat laitettua, oliko se gagnetiin, siis sivun oikeaan reunaan. Täytynee nojautua taas ATK:n hallitsevaan kollegaan. Blogistasi tosiaan huomaa, että tykkäät ja osaat valokuvata - ja tietty kirjoittaa hyvin. Jotenkin puhuttelevasti. Pidän itse myös kaikesta kauniista, siksi lataankin paljon valmiita kuvia Pexelistä. Minun kuvani eivät ole ollenkaan kauniita. Silti sitkeästi olen niitä hipaissut puhelimellani. Itseänikin huvittaa myös omat kiusaantuneet ja ankeat ilmeeni mieheni ottamissa kuvissa: olen aina inhonnut valokuvissa olemista. Mutta tämä on nyt oppimiskokemus. Nimenomaan kokemus, myös tunnetasolla ei vain kognitiivisesti. Kiitos, opin ja tulen oppimaan blogistasi paljon. Niin, ja kiitos, että kävit blogissani.
    t: Marja

    t:Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Marja! Tämä on kiva ja opettavainen harrastus. Ikinä ei osaa kaikkea, vaikka kokemusta olisi kuinka. Aina oppii uutta ja näkee uusia kulmia. Tsemppiä sinulle bloggaamiseen! Minulla on tarkoitus kirjoittaa jossain vaiheessa blogin perustamisesta, eli stay tuned...

      Poista

Kiitos kun tulit vierailulle blogiini. Jos haluat, voit jättää jäljen vierailustasi vaikka kommentoimalla tätä postausta. Toivon, että viihdyit täällä ja että tulet pian uudestaan!

-Kati

© Villa Valko Lifestyle sisustusblogiMaira Gall