Hei taas! Voi miten kurjia tapahtumia olemme taas saaneet todistaa. Ajatukseni ovat nyt manchesteriläisten luona. Ei tätä voi käsittää. Niin paljon pahuutta. Niin uskomatonta raakuutta. Niin kovin pelottavaa.



Katsoin eilen illalla koskettavaa dokumenttiä Syyriasta ja olin todella järkyttynyt. Se, mitä dokumentissa näytettiin, oli niin järkyttävää, että monta kertaa sen aikana mietin, että vaihtaisinko kanavaa. Vain koska se olisi minulle itselleni helpompaa. Ei tarvitsisi ajatella, ei tarvitsisi järkyttyä. En kuitenkaan tehnyt niin, koska vaikka silmien sulkeminen olisi helpointa minulle itselleni, olisi se väärin niitä ihmisiä, lapsia, äitejä, siskoja, veljiä kohtaan, jotka joutuvat elämään siinä todellisuudessa, jossa syyrialaiset nyt elävät. Meidän täytyy tietää ja ymmärtää mitä kamalaa siellä tapahtuu. Ja aamulla heräsin uutisiin Manchesteristä. Pelkkää pahuutta.



Vaikka ajatukset ovat tänään olleet aika synkeät, halusin kuitenkin lisätä tähän postaukseen jotain kaunista. Nämä kuvat ovat viime kesältä meidän pihasta. Tulin juuri tuolta kukkapenkistä möyrimästä. Näin keväällä kaikki näyttää vielä niin pieneltä ja paljaalta, mutta jossain vaiheessa piha vihertää ja kukoistaa ihanana. Kaikesta pahuudesta huolimatta luonto on kaunis ja ihmeellinen.

Joka päivä pitäisi muistaa olla kiitollinen tästä ihanasta rauhallisesta maasta, jossa saamme elää ja kasvattaa lapsemme. Olen siitä niin kiitollinen ja onnellinen. Ja sen puhtaasta ja kauniista luonnosta, josta voimme saada voimaa ja iloa kaiken muun keskellä.

Kaikesta huolimatta toivon aurinkoa viikkoon!

I'm horridied by the events in Manchester and my thoughts are with the people of Manchester and those who have lost love ones at the awful attack! There are no words.

Love, Kati