Tänä aamuna minä olen ollut täällä ihan yksin. En kuitenkaan ypöyksin, sillä onhan minulla tuo karvakamu. Uskollinen ystävä. Ja kun tässä nyt tuli mahdollisuus vähän niin kuin tehdä mitä haluaa, nautin aamiaisen vuoteessa. Sanasta yksin tulee muuten ehkä vähän kurja tunnelma. Se liitetään niin helposti yksinäisyyteen, joka on kyllä kieltämättä negatiivinen asia. Yksinoleminen toisaalta ei ole ja välillä ihan kaipaankin sitä. Saan tehdä mitä haluan, olla miten haluan ja nauttia talon hiljaisuudesta.  Ja se toisaalta mahdollistaa elämysten järjestämisen ihan itselle, sellaisten elämysten, joita ei tule perheen kotona ollessa järkättyä. Vaikka sänkyaamiaisen....




Sänkyaamiainen toki lievitti pikkuisen minuun iskenyttä sisustusmasista. Masis johtuu siitä, ettei sisustussuunnitelmani olohuoneen suhteen mennytkään yhtään putkeen. Visiossani minulla on kultajalkainen marmoripöytä ja sen yläpuolella kultainen Artekin lamppu, mutta eihän se niin mennyt. Tilasin Kodin1 -verkkokaupasta kultajalkaisen marmoripöydän. Tai kyllä siinä kuvattiin pöydän kannen olevan lasimarmoria, eli ei aitoa kiveä. Se näytti kuitenkin kuvassa ihan kivalta. Eilen pitkän odotuksen päätteeksi tuo pöytä sitten saapui. Se oli miljoonaan kääreeseen kääritty ja minulla kesti tovi, ennen kuin sain paketin auki. Vaikka paketissa oli jokin repeymä, oli pöytä kuitenkin ehjä. Mutta voihan pettymys kun pöydän kansi ei ollutkaan odotusten mukainen! Siinä oleva marmorikuvio nimittäin vihersi kovastikin paljon ja muutenkin pöytä tuntui rimpilalta ja heppoiselta. Voihan pettymys! Kokosin sen kuitenkin omalle paikalleen, jotta näen oikeasti, että onko se niin paha, kuin aluksi ajattelin ja valitettavasti jouduin toteamaan sen olevan juuri sitä.



Soitin terapiapuhelun sisustusgurusiskolleni ja hän yritti keksiä keinoja saada kokonaisuus vielä jotenkin toimimaan ja lupasi vielä tänään tulla paikan päälle antamaan painavan sanansa pöytäpulmaan. Joskin minusta nyt tuntuu, etten ehkä jaksa odotella niin kauaa, koska joka kerta pöytää katsoessa pettymys iskee vielä kovemmin. Harmittaa ihan tosissaan. Nyt tuon pöydän palauttamisrumba on varmasti ihan älytön, mutta pakko se on tehdä. Pah!



Sisustusmasiksen saattelemana olen nyt sänkyaamiaisen voimistamana tsekkaillut netistä ehkä jopa satoja pöytävaihtoehtoja korjaamaan minun hirveän pettymykseni! Jos totta puhutaan, taidan nyt olla asian suhteen niin hukassa, että puupöytä jää paikoilleen, enkä aio hetkeen edes miettiä asiaa. Puupöytähän on oikeasti ihan nätti, mutta kun minulla oli toisenlainen suunnitelma. Eikä minulla ollut ikinä puupöydästä edes ajatusta luopua, koska se on niin klassinen. Se olisi vain päässyt hetkeksi lepäämään kunnes taas päädyn ryymsteeraamaan.



Mitä tästä taas opimme? Feikki on feikki ja halvalla ei hyvää saa. Blaah!

Vaikka tämä viikko on ollut lyhyt, on se ollut niin kiireinen, että olin eilen illalla aivan töttöröö. Kaipa sitä kevätväsymystäkin on vähän liikkeellä. Kaikista masiksista huolimatta nautitaan me tänään oikein ihanasta lauantaipäivästä! Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, tai vaikka vappua, jonka yhteydessä saamme taas pitkän viikonlopun. Yesss!

I had the pleasure of being on my own this morning, so I had my breakfast in bed. Bliss!

Love, Kati