Oli vuosi 2014 ja pääsiäinen. Kauheasti jännitti. Mitäköhän sinne kirjoittaisin? Osaanko valokuvata? Lukeekohan sitä joku? Nauravatko kaikki? Silti päätin ryhtyä. Ryhtyä bloggaajaksi. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. Päivääkään en vaihtaisi pois. Tekstejä on syntynyt yli 500 ja valokuvia varmaan 5000, joista vain murto-osa on päässyt blogiin asti.



Kukaan ei ole nauranut. Ei ainakaan päin naamaa tai pilkalla. Siitä olen kiitollinen. Ja joku on löytänyt tänne asti ja lukenut juttujani. Esimerkiksi sinä juuri nyt. Siitä olen enemmän kuin kiitollinen. Se suorastaan pakahduttaa minut onnesta. Monet teistä olette olleet mukana alkupäivistä asti. Ihan siitä nimenomaisesta pääsiäisestä. Monet olette tulleet mukaan matkan varrella ja jääneet ja tulleet aina uudestaan ja uudestaan. Mitenkään en osaa osoittaa teille tarpeeksi kiitollisuutta. Olette mielettömän tärkeitä.



Kaikkien kauheiden epävarmuuksien saattelemana minusta on kuitenkin tullut sitten bloggaaja. Harrastelijabloggaaja. Ja vieläkin tykkään tästä touhusta. Siitä saa niin paljon enemmän kuin joutuu ikinä antamaan. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin ja oppinut enemmän kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Ja välillä niistä opeista olen oikeasti ollut myös ylpeä. Itsestäni ylpeä. Minä osasin! Ja paljon on vielä opittavaa. Se on oikeastaan ihan kiva juttu.



Mitä bloggaaminen on minulle opettanut? Paljonkin. Viestintätaidot tulevat mieleen ehkä ensimmäisenä. Olen aina ollut kohtuullisen hyvä kirjoittamaan, mutta bloggaaminen on kehittänyt kirjoitustaitoani todella paljon. Koska pitää miettiä mitä tänne höpisee. Että teksti olisi ymmärrettävää ja luettavaa. Että se viihdyttäisi. Että sitä olisi kiva lukea. Että se herättäisi ajatuksia. Pikkuhiljaa olen näissä asioissa huomannut kehittyneeni. Ja voin vielä kehittyä. Mielenkiintoisempia lauseita ja tekstiä. Hyviä kielikuvia ja enemmän huumoria. Niitä toivon oppivani vielä enemmän.



Valokuvausta. Siitä olen oppinut paljon ja paljon on vielä opittavaa. Se on kivaa ja onnistuessaan siitä saa ihan hirveät kicksit! Olen oppinut ottamaan kuvia, jotka toimivat ja kameran muistikorttiin tulee entistä vähemmän epäonnistuneita otoksia. Olisi kiva kuvata vielä enemmän ja oppia käyttämään kameraa paremmin. Talvella minulla menee kuvaamisen suhteen sormi suuhun. Kamera ei ole tarpeeksi hyvä tai en osaa käyttää sitä. Lisäksi tarvitsisin uutta salamaa, linssiä ja muuta tykötarvetta, jotta talvellakin kuvat täällä blogissa olisivat tyydyttävät.



Blogiystäviä. Heitä on kertynyt useampia. Monet olen tavannut ihan livenäkin. Se on ihan mahtavaa ja siitä olen superkiitollinen. Bloggaajissa on jotain hengenheimolaisuutta. Toki meitäkin on moneen junaan, mutta kyllä tämä harrastus yhdistää ja olen yllättynyt siitä, miten kannustava bloggaajaporukka on toisilleen. Se on upea asia. Ehkä sellainen positiivisuus on yksi bloggaajia yhdistävä tekijä. Positiivinen asenne elämään ja positiivinen asenne muihin ihmisiin. Ihanaa porukkaa! Ja jos joskus tulee blogiasioiden kanssa tenkkapåå, voi bloggaajaporukalle aina laittaa viestiä ja kysyä neuvoa tai tukea. Loppujen lopuksi tämä onkin aika sosiaalista puuhaa, vaikka jokainen tekee tätä tavallaan yksin ja omista lähtökohdistaan.

Päivääkään en vaihtaisi pois. Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille ja blogiystäville!

Blogiysynttäreiden kunniaksi haluan nyt tehdä tähän blogijunan. Linkkaa siis oma blogisi tai joku juuri löytämäsi ihana blogi. Lupaan tulla vierailulle ja uskon, että moni muukin tulee. 

Iloisia blogihetkiä kaikille!

I started this blog at Easter three years ago. And I wouldn't change a day. It's a great hobby and surprisingly social. Please link your blog or your favourite blog and I will pay a visit!

Love, Kati