Just pari postausta sitten ihmettelin blogimaailman epärealistisuutta ja peräänkuulutin aitoutta. Jotta olisin mahdollisimman johdonmukainen, päätin tänään sitten vähän feikkailla. Toivottavasti tämä ei aiheuta suuremman luokan floppailua.

Minulla on melkein aina olohuoneen pöydällä kukkia. Ostan sen perinteisen perjantaipuskan ja se yleensä kestää noin viikon. Jos pöydällä ei ole kukkia, se on orvon näköinen. En lähtökohtaisesti pidä tekokukista. En osaa siihen oikeaa syytä sanoa, mutta ne vaan on niin feikkejä ja keräävät pölyä ja ovat muovisia jne. Toisaalta kun näen niitä muiden kodeissa, ne ovat minusta ihan ok, mutta omassa kodissa en niistä välitä. Sisustusintoilijasiskoni innoitti minut kerran hankkimaan yhden feikkikukan. Feikkimagnolian. Innostuin ehkä juuri tuosta siksi, etten ole saanut ostamiani magnolianoksia ikinä kukkimaan. Feikin kanssa ei ole tuota ongelmaa. Ja koska pidän siskoani jonkinlaisena sisustusguruna, ajattelin että feikkimagnolia voisi olla toimiva juttu.



En vaan silti oikein lämpene feikkikukalle, magnolia tai ei. Nyt otin sen esille, koska lomalle lähdön vuoksi en hankkinut normaalia perjantaipuskaa. Ja olohuoneen pöytä näyttää ilman kukkaa tosi alastomalta. Tottumiskysymys. Niinpä feikkimagnolia ehti päästä ihan kuviin asti. Lisäksi kokeilin pöydällä pienimuotoista asetelmaa. ByLassenin Kubus pääsi keittöstä lainatun marmorilevyn päälle ja viereen pari kirjaa.

Täytyy muuten myöntää, että minulla on hirveä kahvipöytäkirjahimo. Sellaiseksi ei voi kutsua tällä hetkellä luettavanani olevaa Suoliston salaisuus -kirjaa. Tai voisi senkin pöydälle laittaa. Puheenaiheet vaan voisivat sen myötä pyöriä ihan siinä itsessään. Tai no joo, taitaa ne ihan ilman kirjaakin jo siinä pyöriä, joten ehkä olen turhan kaino! :) Kerron tuosta kirjasta teille tarkemmin vähän myöhemmin. Siis se oikea kahvipöytkirjahimoni kohdistuu lähinnä kauniisiin design-opuksiin, joissa kerrotaan mm. Chanelista, Tom Fordista tai kauniista arkkitehtuurista. Sellaisia minä himoan tällä hetkellä ihan kauheasti!



Nyt en feikkaa, meinaan on ihan pakko taas lähteä Bean kanssa ulos. Hassua muuten, että olen aina menossa tai tulossa koiralenkiltä, jos siis olen kotona. Mutta niin se vaan on, koira rytmittää päivää ja lenkit ovat siinä tärkeässä osassa. Sitä paitsi yritän kovasti vielä ehtiä ulos ennen kuin viimeisetkin auringonsäteet on painuneet untenmaille. On se vaan ihme juttu, miten tuo valopallo taivaalla saa suunpielet kääntymään hetkessä ylöspäin! Kivaa viikon jatkoa!

No mitäpä raati sanoo tällaisesta feikkailusta? Itse en oikein vieläkään pysty iloitsemaan feikkikukasta, ei oo vaan mun juttu.

I got this fake magnolia against all my principles. Although I have tried to like it, I have decided that I don't, can't fake it after all.

Love, Kati