keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ajatukseni neljästä metristä ketsuppia ja taulut seinällä.



Voi kiitos kaikille teille, jotka jätitte edelliseen postaukseen kommentin ja linkin omaan blogiinne. Tulen vierailulle lähiaikoina! Muutenkin monet kommenteistanne olivat tosi rohkaisevia ja antavat taas intoa bloggaamiseen. Niiden voimalla tämä homma jatkuu vielä varmaan sen neljännenkin vuoden. Kiitos!

Vaikka tässä postauksessa kirjoitan enemmän ruokaan liittyvistä ajatuksistani, kuvat kertovat muuta eli tein pienen sisustusmuutoksen meidän olohuoneessa. Seinälle ripustetut taulut ovat vanhoja, mutta ne ovat pitkään odottaneet pääsyään takaisin seinälle, kun varastin niistä kehykset muihin juttuihin. Nämä valokuvat olen aikanaan hommannut sillä ajatuksella, että ne tuohon nimenomaiseen paikkan ripustan. Noin kolmen vuoden jälkeen siinä ne nyt ovat. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, heh.



Mies katsoo juuri televisiosta Mad Cook -ohjelmaa. Mä en pysty katsomaan, kun siinä syödään kaikkea kamalaa. Olen hyvin kaikkiruokainen enkä oikeastaan kovin nirso ollenkaan. Se näkyy toki vyötäröllä, mutta minkäs teet. Mutta nuo ruoat mitä tuossa ohjelmassa syödään; EI KIITOS!

Viime viikolla minut herätti eräs ruokaan liittyvä keskustelu. Tapasin silloin mielenkiintoisen suomalaisen. Tai hän ei ollut tavallaan henkisesti suomalainen vaan aito maailmankansalainen, vaikka täällä syntynyt olikin. Hän oli sellainen, joka vain menee maailmalle ja katsoo mitä tapahtuu. Hän oli matkustanut ja nähnyt niin paljon, ettei sitä voinut tällainen tavis millään käsittää. Aika ihailtavaa.

Juteltiin siinä sitten ruoka-asioista siltä kantilta että työssä olen huomannut kaikenlaisten erikoisruokavalioiden lisääntyneen viime vuosina todella paljon. Ihmiset haluavat joko etiikkansa tai yliherkkyksien vuoksi noudattaa erilaisia ruokavalioita. Ollaan tietoisempia siitä, mitä syödään ja siitä halutaan entistä enemmän itse päättää. Kun kerroin suomalaiselle maailmankansalaiselle tästä, totesi hän kuivasti, että siellä missä hän asuu ja elää, on monilla ihmisillä aamuisin herätessän mielessä tuskainen ajatus siitä, että saavatko sinä päivänä edes yhtä ateriaa. Osuvasti tämä keskustelu mielessäni kävin pari päivää myöhemmin ostoksilla eräässä pääkaupunkiseudun isoimmista ruokakaupoista. Etsin pulledporkia varten BBQ-kastiketta. Törmäsin ketsuppihyllyyn ja totesin sen olevan varmaan neljä metriä pitkä! Neljä metriä! Ketsuppi on minun mielestäni ketsuppia. Miksi valikoimassa on siis neljä metriä ketsuppia ja muuten vieressä vastaava metrimäärä erilaisia sinappeja? Överiä minun mielestäni ja ehkä jopa epäeettistä.



Ja älkää käsittäkö väärin. Onhan se hienoa, että meillä menee hyvin. Pitäisi vaan useammin muistaa olla kiitollinen siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä on. Pitäisi muistaa, ettei neljä metriä ketsuppia ole itsestäänselvyys. Moni asia on mennyt hyvin, jotta sellainen on edes mahdollista. Ja me voimme tavallaan olla suomalaisina myös ylpeitä siitä, että olemme tämän hienon hyvinvointivaltion rakentaneet. Mutta samalla meidän pitäisi muistaa se lottovoittojuttu. Niin harvalla on se onni, että saa syntyä tänne ja päästä valitsemaan neljästä ketsuppimetristä haluamansa.



Suomalainen maailmankansalainen antoi minulle paljon muutakin ajattelemisen aihetta. Hän oli opiskellut kieliä, jotta pärjäisi asumassaan maassa. Hän puhui suomea, ruotsia, englantia, kiinaa ja japania. Ihailtavaa. Hän antoi toivoa ajatukselle siitä, että mikä tahansa on mahdollista. Pitää olla vain tarpeeksi tahtoa panostaa haluamaansa asiaan.

Tällaisia ajatuksia tällaisena tavallisena keskiviikkoiltana. Mitä mieltä te olette neljästä metristä ketsuppia tai maailmankansalaisuudesta tai siitä, että onko mikä tahansa mahdollista, kun vain tekee sen eteen töitä? Tai mun taulujutuista? Meniköhän tää postaus nyt niihin randomdiipadaapaosastohin? Toivottavasti ei.

Kivaa viikon jatkoa!

I put some new pictures up on our livingroom wall. They waited for nearly three years to get there. Better late than never.

Love, Kati

18 kommenttia

  1. Itse katsoin Mad Cookia samalla, kun tsekkasin kuvia seuraavaan postaukseen.
    Itse en kyllä niitä ruokia suuhuni pistäisi :D

    Ihanaa loppuviikkoa <3

    VastaaPoista
  2. Mä tykkään tällaisesta tyylistä kirjoittaa. Se on ajatuksen juoksua näppäimien välityksellä.
    Taulut on täyskymppi. Ketsuppeja neljä metriä on vain liikaa. Ihan kaikkea ei voi saada, vaikka kuinka haluaisi ja se on musta ihan fine!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi, vaatii vielä harjoittelua, mutta pikkuhiljaa sitä oppii kun vaan tekee. Mä kans tykkään tauluista, mutta liika ketsuppi on liikaa. Kivaa viikonloppua!

      Poista
  3. Hah luulin että koitit pursottaa ketsuppia purkista sen neljämetriä :D Mut oikeesti mehän saamme kuitenkin elää maailmassa jossa on mielettömästi vaihtoehtoja, joita ei kaikilla ole, omilla valinnoilla saamme päättää vaikka minkä ketsupin ostamme. Tauluthan on kuin tehty tuohon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk! En kyl ikinä pursottaisi kun en edes oikein niin välitä koko kamasta. Mut joo, on meillä kaikki hyvin, kun vaan muistettaisiin se useammin.

      Poista
  4. 26 vuotta sitten tullessani amerikkalaisperheen au pairiksi olin ensimmäiset kerrat marketissa aivan pyörällä päästäni. Ostoslistassa oli tietynmerkkisiä tuotteita, jotka piti etsiä kaiken sen paljouden keskeltä. Osasta en edes tiennyt mitä ne olivat.

    Sittemmin Suomi liittyi EU:hun ja täälläkin on nykyisin samanlaiset valikoimat. Käyn tosin vähän pienemmissä marketeissa joissa ei ihan neljää metriä ole kaikkea, mutta yltäkylläisesti silti löytyy valikoimaa. Pitää olla kiitollinen että tällaisen vaurauden keskellä saa asua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans tykkään enemmän pienemmistä kaupoista. Auta armias kun unohdat isossa kaupassa ottaa kärryyn vessapaperin, niin kävelet siis kilometrin sitä hakemaan. Ei kiitos!

      Poista
  5. Kuinkahan paljon siitäkin metrimäärästä päätyy kaatikselle, kun ei mene kaupaksi? Kyllä valitettavasti ihan täältä kotimaastkin löytyy ihmisiä, joilla tuo kysymys mielessä aamuisin; mistä päivän ateria? Se vaan tuppaa unohtumaan meiltä joko tahallisesti tai tahattomasti.
    Amerikassa ja euroopassa asuessa totuin pitkiin hyllymetreihin ja siihen, että se yksi haluamani tuote sieltä viidakosta löytyy. Toistaiseksi ollut helppoa tämä kaupassakäynti täällä Suomessa ja minulla ainakin vähempi valikoima ketsuppeja riittäisi ;)
    Maailmankansalaisuudesta; itse ja aikapitkälle perheeni on ihan sinut, asuttiinpa missä tahansa ja noista kielitaidoista tuo kiinankieli vielä puuttuu meidän perheessä ;)
    KOlme vuotta...no hyvä. Itselläni yhdet kuvat ja kehykset odottaneet jo vuoden, että saisin seinälle. Siis ei mikään kiire vielä <3

    Ihana diibadaaba-postaus, tällaisia lisää!
    Mukavaa loppuviikkoa <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sama kaatisjuttu tuli kyllä mieleeni. Pakko sitä on jonkun verran mennä sinne. Ja totta sekin, että Suomessakin on köyhiä, joita me liian harvoin muistamme. Kuule Satu, ei kun kiinaa opiskelemaan! Kiitos ihanasta diipadaapa-kommentista, tykkään! :)

      Poista
  6. Samaa mietin kuin Satu. Että kuinka paljon valikoimista loppupeleissä päätyy ihan vaan roskiin, kun tulee parasta ennen päiväykset vastaan. Varmasti paljon. Ja varmasti me myös jokaisen tuotteen hinnassa maksetaan hävikkilisää.

    Ei tainnut olla ketsuppi, mutta joku ihan vastaava tuote tuli eteen, kun jommankumman pojan joukkueen talkoilla vaihdettiin hintalappuja Cittariin, kun ALV-% muuttui. Oli jokatapauksessa ihan mahdoton määrä periaatteessa yhtä ja samaa, mutta kuitenkin vähän erilaista. Tai eri nimistä ainakin. Kyllä tuli siinäkin pohdittua, että onko tässä enää mitään järkeä?? Että kuinka pitkälle se hifistely pitää viedä? Vai riittäiskö vähempikin? Ja ihan samaa olen miettinyt jatkuvassa rakennus- ja sisustusmateriaalien viidakossa. Uusia tuotteita tulee jatkuvalla syötöllä lisää ja kaikkia mainostetaan ominaisuuksiltaan parhaimmiksi ikinä, mutta silti niitä ei ole ehditty käytännössä testata niin pitkään, että voitaisiin varmuudella sanoa, mikä todella toimii vuosia ja vuosikymmeniä (eikä aiheuta vaikkapa niitä sisäilmaongelmia, joista meillä onkin jo ollut puhetta).
    Eikähän se valikoimien paljous todellakaan helpota, vaan tekee asioista monessa mielessä entistä vaikeampia.

    Mutta tää oli nyt vaan tätä materialistista pohdintaa. Tärkeämpää on maailmankansalaisen pointti (ja myös Sadun tuossa yläpuolella) siitä, että kaikilla ei todellakaan ole varaa valita, vaan joka päivä on edessä kysymys elämästä ja kuolemasta.

    Tää oli kiva kirjoitus. Ja onnittelut taulujen ripustusurakan loppuunsaattamisesta :D. Ehkä sitten seuraavan kolmen vuoden päästä saadaan ihailla sitä sun ostamaa kasvitaulua seinällä ;).

    Leppoisaa ja toivottavasti lämpenevää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työn kautta on tullut tutuksi sekin asia, että liika valikoima estää kuluttajaa ostamasta, koska päätöksen tekeminen tulee liian vaikeaksi. Jotenkin Lidlin juttu on niin selkeä. Muutama vaihtoehto, pieni kauppa ja kuitenkin käytännössä kaikki tarpeellinen. Helpottaa elämää.

      Kukkataulu odottelee nyt kehyspäätöstä. Mietin puisia, tummia tai vaaleita ja myös mustia. SIinäpä pulma. Ehkä kolmen vuoden päästä tämäkin on ratkaistu. Stay tuned! :)

      Poista
  7. Tämä kirjoitus herätti ja laittoi miettimään. Miksi sitä tavaraa on niin paljon? Kysynnän ja tarjonnan laki? Toki olen sitä jo aiemminkin miettinyt, mutta hyvä että aina välillä joku sanoo asiat "ääneenkin" :)
    Meillä käydään arkisin isossa marketissa kaupassa enkä mielelläni mene kuin omaan isoon markettiin (edes saman ketjun) sillä en voi sietää sitä tavaroiden etsimistä sen kaiken tavarapaljouden keskeltä. Kauppareissut pitää saada äkkiä alta pois!
    Yritän mahdollisuuksien mukaan (yleensä viikonloppuisin) käydä torilla ja kauppahalleissa, mutta aina ei ehdi...siellä kuitenkin tavara liikkuu ja hävikki ei ole ihan yhtä suurta kuin marketeissa. Ulkomailla ollessani nautin juuri siitä että leipä haetaan leipäkaupasta, kalat kalakaupasta jne. Suomesta vain on aikalailla hävinneet nämä kivijalkakaupat mikä on sääli...
    Mutta eipä purnata enempää vaan nautitaan viikonlopusta! Ja tälläisiä diipadaapa-postauksia lisää toivoo uusi lukijasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana, tervetuloa mukaan! Mä en kans halua käyttää aikaani isoissa kaupoissa. Koko ajan arvostan helppoutta enemmän ja enemmän. Torit ja kauppahallit on niin ihania, siellä on elämys tehdä ostoksia! :)

      Poista
  8. Samaa olen ihmetellyt esim. jugurttihyllyllä. Oikeastiko kaikille löytyy ostajia?

    Blogissani on sulle haaste, jos vaikka innostuisit. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jugurttihyllykin on ihan kamala! Ja maitohyllykin itseasiassa. Miksi niitä on niin paljon, jugurtti on jugurttia ja maito maitoa. Tulen tsekkaamaan haasten heti! :)

      Poista

Kiitos kun tulit vierailulle blogiini. Jos haluat, voit jättää jäljen vierailustasi vaikka kommentoimalla tätä postausta. Toivon, että viihdyit täällä ja että tulet pian uudestaan!

-Kati

© Villa Valko Lifestyle sisustusblogiMaira Gall