Niitä harvoin on. Hitaita aamuja. Viikonloppuisin joskus. Silloin, kun ei tarvitse rynnätä aamutuimaan turnaukseen tai muihin harrastuksiin. Minä nautin niistä. Parasta on oikeastaan se, jos kaikki muut ryntäävät turnauksiin tai tanssiharkkoihin ja minä jään Bean kanssa hidastelemaan.  Silloin nautin yöpuvussa oleilusta ja hyvästä aamiaisesta. Luen blogeja ja sanomalehden. Oleilen ja nautiskelen hiljaisuudesta, omasta rauhasta ja kahvikupposesta. Rapsuttelen Beaa. Se rakastaa hitaita aamuja, minun kainalossani makoilua. Paras ystäväni karvakuono.



Tarpeeksi lorvailtuani saatan innostua kuvaamaan. Blogikuvia, mitäpä muuta. Ne kun tarvitsevat inspiraation lisäksi rauhaa ja tyhjän talon, tai ainakin alakerran. Asettelen ja mietin kuvakulmia, kokeilen eri asetelmia ja testailen valotuksia. Mietin kuvakulmia ja joskus ja kuvien yhteyttä. Välillä sitä ei löydy. Silloin vain kuvaan mitä haluan ja sitä, mikä inspiroi juuri silloin.


Tällä viikolla on elo ollut kaikkea muuta kuin hidasta, sillä viikkoa on värittänyt puolalaisen vaihto-oppilaan vierailu kotonamme. Kaikki on mennyt tosi hyvin ja on ollut mukava saada ripaus kansaivälisyyttä meidän perheen arkeen. Kaikki ovat päässeet harjoittelemaan englannin kieltä ja olen ilolla seurannut sitä, miten hienosti tyttäreni ja vieraamme ovat tulleet toimeen. Kyllä nuoret ovat niin ihania! Yhtäaikaa niin isoja ja niin pieniä, niin vahvoja ja niin hauraita!

Toivon sinullekin monia ihania hitaita aamuja! Ihanaa viikonloppua!

I love slow mornings. Then I enjoy a slow breakfast and read blogs and newspapers. This week has been busy, everything but slow.  This is because we've had the pleasure of hosting an exchange student from Poland. She's a lovely girl and we've really enjoyed having her.

Love, Kati

Love, Kati