sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Bloggaajan kolme kompastuskiveä


Minulla on tapana kerätä hyviä blogipostausaiheita Bloggerin luonnoksiin. Palaan niihin säännöllisesti ja arvioin, tuntuuko aihe juuri sillä hetkellä sillä tavalla omalta tai ajankohtaiselta, että näppäimistö alkaisi suhteellisen helposti laulaa. Tälläkin hetkellä minulla taitaa olla siellä yli kaksikymmentä postausideaa, mutta en siltikään läheskään joka viikko poimi postausaihetta tuolta listalta. Pyrin aihevalinnoissa aika pitkälti ajankohtaisuuteen ja preferoin aiheita, joista minulla on intohimoinen halu kirjoittaa. Silloin saan yleensä kirjoittamiseen sellaisen flow-tilan, ettei postauksen tekemiseen kulu kauan aikaa ja toisaalta siitä muodostuu tarpeeksi mielenkiintoinen kokonaisuus.



Tänään minusta tuntui siltä, että olisi kiva kirjoittaa omia ajatuksiani bloggaajan kompastuskivistä. Niitä meinaan riittää. Tämä on siitä kiva harrastus, että jokainen tekee tätä omista lähtökohdistaan, omin tavoittein ja omalla tavallaan. Siksi tavallaan voi sanoa, ettei kahta ihan samanlaista blogia edes voi olla olemassa. Sikäli hassua siis, että erityisesti sisustusblogeja syytetään usein liiasta samankaltaisuudesta. Kieltämättä usein itsekin huomaan ajattelevani että ne muistuttavat kovasti toisiaan, mutta kyllä jokaisella on kuitenkin vähän se oma tyyli tehdä asioita. Uskon, että jokainen meistä ihan aidosti pyrkii omaan tyyliin, mutta totta kai vaikutteita otetaan ja toisten blogeista inspiroidutaan. Minä ainakin myönnän, että omiin sisustusratkaisuihin haen todella paljon ideoita muiden blogeista ja tottakai, jos niitä sitten päädyn toteuttamaan, näyttävät ne ehkä vähän samalta kuin jonkun muun kotona. Tässä toivoisin meille sisustusbloggaajille vähän armoa. Kuvaamme omaa kotiamme tänne nettiin ja jaamme omia sisustusideoitamme ihan ilmaiseksi kaikille netinkäyttäjille. Kuvattavana on aina samat nurkat ja sponsoroidut jutut ovat harvassa. Näin ollen täytyy tyytyä kuvaamaan käytännössä niitä samoja nurkkia ja sisustustavaroista viikosta toiseen ja siinä on kuulkaa miettimistä, että saa blogiinsa tarpeeksi kiinnostavaa materiaalia kuitenkaan toistamatta itseään.


Näin ollen ensimmäinen bloggaajan kompastuskivi on

1. Toistaminen


Niin kuin se yksi Putous-hahmo joku vuosi sitten, koen usein, että toistan toistan asioita asioita. Aina kuvissa pyörii nämä samat nurkat ja tavarat ja siinä on tekemistä, että osaan edes joskus keksiä uusia kuvakulmia meidän kodista. Yritän ihan tosissani valita blogiin viikon ajalle sellaisia kuvia, ettei niissä kaikissa ole meidän olohuone. Ainakaan sillä tavalla kaukaa kuvattuna. Nyt olen asettanut haasteekseni kuvata enemmän vähän rennompia sisustuskuvia. Sellaisia, joissa voisi näyttää enemmän siltä, miltä meillä nyt muutenkin näyttää eli rennommalta, kuin mitä täällä blogissa usein nähdään. Lisäksi pyrin löytämään uusia kuvakulmia, joista kotimme näyttäisi taas pikkuisen erilaiselta. Myös aihevalinnoissa haluan entistä enemmän laajentaa pelkän sisustamisen ulkopuolelle asioihin, jotka ihan aidosti muutenkin kiinnostavat minua. Näitä ovat mm. fyysinen ja henkinen hyvinvointi, perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen, ruoka ja muoti. Näitäkin voi tehdä omalla tyylillä sisustusblogin näkövinkkelistä.


2. Kuvat vai teksti vai molemmat?


Eräs ystäväni sanoo, ettei pidä blogeissa siitä, että samasta asiasta on sata kuvaa. Niin kuin tässä postauksessakin, olen kerännyt samasta asetelmasta monta kuvaa, jotka kuitenkin ovat kaikki erilaisia. Itse ajattelen, että samasta asetelmasta otetut erilaiset kuvat ovat ikään kuin "tutkielmia" aiheen ympärillä. Miten asettelen asiat kameran eteen mielenkiintoisesti? Miten saan kuvat kertomaan yhtenäisen tarinan? Vaikka näillä tässä postauksessa olevilla kuvilla ei ole mitään tekemistä postauksen aiheen kanssa, kertovat ne silti siitä, että olen kameran avulla tutkinut asetelmaa eri kulmista ja saanut sen näyttämään mielenkiintoiselta. Näin ainakin toivon. Ja kuvat ovat ainakin sisustusblogeissa hyvinkin tärkeitä, mutta minulle ne ovat tärkeitä ihan kaikissa blogeissa. Niillä voi kuvittaa ja luoda postaukseen haluttua fiilistä ja saada lukija innostumaan postauksesta.

No jos kuvat ovat tärkeitä, onko teksti sitten tärkeää? Valehtelematta ensimmäinen vuosi minulla meni blogatessa niin, että keskityin paljon enemmän kuviin ja vähemmän teksteihin. Jälkeenpäin kun luen noita postauksia, minua hirvittää nähdä huonoa kieltä ja mielenkiinnotonta tekstiä välillä jopa todella kauniiden kuvien ympärillä. Panostin siis melkein pelkästään kuviin, vaikka olenhan minä tainnut kuvaamisessakin kehittyä, sillä huonoja kuvia oli silloin enemmän kuin nykyään.

Panostamalla melkeimpä pelkkiin kuviin, blogista tuli kohtuullisen nätti kyllä, mutta sisältö oli aika tyhjä. Olen huomannut, että teissä lukijoissa on myös niitä, jotka haluavat syvällistä tekstiä ja pohdintaa ja että pelkät kauniit kuvat eivät välttämättä teitä kaikkia pidä aktiivisesti mukana täällä minun blogissani. Siksi aloin jossain vaiheessa panostaa enemmän teksteihin. Tarkistelin enemmän oikeinkirjoituksia ja mietin tarkemmin mitä kirjoitan. Mietin sitä, mistä haluaisitte minun kirjoittavan ja minkälaisia ajatuksia haluaisin teissä herättää. Yritin löytää enemmän mielenkiintoisia tulokulmia moniin aiheisiin. Uskon, että panostaminen laadukkaampaan tekstiin on kannattanut ja itse olen tällä hetkellä tyytyväisempi blogin sisältöön, koska se on syvällisempää ja inspiroivampaa kuin vain ne pelkät kauniit kuvat. Melkeimpä parasta tässä teksteihin panostamisessa on ollut se, että olen itse huomannut kehittyneeni ja kehityksen hedelmiä käytän ihan joka päivä siviilityössäni.


3. Tuijotan ja tuijotan lukijamääria


Varmaan suurin osa bloggajista voi ihan avoimesti myöntää, että haluaa bloginsa menestyvän. He haluavat, että lukijamäärä olisi mahdollisimman suuri ja että he joskus saisivat jonkun tavan tienata muutaman roposen sen kovan työn palkaksi, jonka he ovat bloginsa ja seuraajakuntansa rakentamiseen laittaneet. On toki henkilöitä, jotka tavallaan bloggaavat itselleen, päiväkirjamaisesti. Mutta uskon heidän olevan harvassa. Suurin osa halua menestyä ja kokea, etteivät tee blogihommia turhaan. Joku käy lukemassa ja vaikka välillä kommentoikin. Kommentoimisesta kirjoitin muuten vastikään täällä. Minulta on joskus kysytty, että kuinka paljon teen blogillani rahaa tai että kauanko pitää blogata, ennen kuin rahaa alkaa suorastaan virrata sisään. Minä olen blogannut pian kolme vuotta. Tähän saakka yhdestäkään postauksesta en ole saanut rahallista korvausta. En yhdestäkään. Muutamia näytteitä tai ilmaisia tuotteita olen saanut, mutten niitäkään mitenkään kasapäin. Suurin osa meistä bloggaajista tekee siis tätä hommaa harrastuksena ja pääasiassa omaksi ilokseen.

Ja lukijamääria tai roposten tienaamista varten tätä ei voi tehdä. Sitä on todella jaksettava ja haluttava tehdä "rakkaudesta lajiin" -periaatteella. Minä teen tätä yhtä paljon teidän lukijoiden vuoksi kuin itsenikin. Tämä on minulle sellaista itsensäkehittämisprojektia. Ja huomaan, että monessa asiassa olenkin kehittynyt, eli palkka tulee sitä kautta. Lisäksi olen tavannut paljon ihania ihmisiä tämän harrastuksen kautta ja voisin sanoa, että olen solminut jopa uusia ystävyyssuhteitakin. Kaikki ei ole tapahtunut heti ekana bloggausvuotena, mutta pikkuhiljaa sitä palkkaa tästä työstä on tullut. Ei rahana, mutta muilla tavoin. Ja lukijoita tulee ja menee, yleensä enenevässä määrin tulee, eli kyllä ne lukijamäärät kasvavat, kun vain itse jaksaa panostaa bloggaamiseen ja kehittää itseään ja blogiaan koko ajan eteenpäin. Tsemppiä ja rakkautta lajiin siis!

Nyt olisi kiva kuulla ajatuksenne; mitä muita kompastuskivia bloggajilla on? 


Ihanaa sunnuntaita! Me lähdemme tästä tyttären kanssa lentokentälle ottamaan vastaan meille viikoksi tulevaa puolalaista vaihto-oppilasta. Jännää!

I have listed here some blogging pitfalls. Firstly I think it's repetition, then pictures or text and lastly putting too much emphasis on readernumbers. What do you think?

Love, Kati

45 kommenttia

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus! Ja ihan voin suorilta sanoa yhden kompastuskiven lisää; se ettei lue enää muiden blogeja. Koska sitten ei enää kommentoi, ja sitten kun et enää kommentoi, olet pikkuhiljaa tavallaan "näkymätön" muille bloggaajille ja myös ihmisille jotka etsivät uusia blogeja luettavakseen.

    Kun itse aloitin bloggaamisen viisi vuotta sitten, alkoi se siitä että luin muiden blogeja. Sehän minut innostikin sille tielle! Ja parasta bloggaamisessa on se yhteisöllisyys ja inspiraation jakaminen. Eli, olen kompastunut siihen etten huomioi muiden blogeja, tästä aion nyt parantaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana kivasta kommentista! Kirjoittelinkin tuosta kommentointiaiheesta aiemmin viime viikolla ja siihen tuli tosi paljon juuri sen suuntaisia kommentteja, että jos itse ei kommentoi muiden blogeja, olisi hassua odottaa kommetteja myös omaan blogiin. Kyllä kommentit ovat blogin suola ja sokeri ja tosiaan vastavuoroisuus tavallaan vähän the name of the game, eli yritetään vaan pysyä aktiivisena! Itse päätin tuon postauksen jälkeen panostaa taas kommentointiin myös muiden blogeissa. Kiva jos lähdet tähän mukaan!

      Poista
  2. Usein lukee, että lukijamäärän kasvattamiseksi blogin aihepiiriä pitäisi kaventaa ja keskittyä tiukasti rajattuun aihepiiriin. Itse mieluummin rönsyilen enkä laskelmoi lukujen kasvattamisekai. Onkohan se sitä kompurointia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin on hassua ajatella, että pitäisi lukijamäärän kasvattamiseksi tehdä sitä tai tätä. Jos bloggaaja kirjoittaa mielenkiintoisesti ja myös kuvat ovat kauniita, vaikka sellaisia kuin sinun ihanassa blogissasi on, uskon, että lukijoita tulee. Kauhean monenlaiset blogit kuitenkin ovat aidosti suosittuja. Jos koskaan olen tätä asiaa kysynyt omilta lukijoilta, suurin osa toivoo, etten pitäytyisi liikaa vain sisustamisessa, vaan että kirjoittaisin monipuolisemmin. Olen sen myötä tehnyt sen ratkaisun, että kirjoitan monipuolisemmin, mutta blogin ulkoasu on sisustusmainen, jos tuo nyt yhtään kuulostaa järkevältä??? Eli rönsyillään me vaan yhdessä!

      Poista
  3. Mä sitten kompuroin samalla tavalla kuin Lumo. Olen myös samaa mieltä Jaanan kanssa, olemalla aktiivinen muiden blogeissa, saat samalla näkyvyyttä itsellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ethän kompuroi Outi! Jokainen omalla tyylillään ja sinullakin on tosi suosittu blogi. Eikä ehkä vähiten sinun oman aktiivisuutesi ansiosta, go Outi!

      Poista
  4. Mielenkiintoinen postaus!:)
    Aina välillä mulle iskee tuskautus bloggaamiseen. Epäilen omien juttujeni kiinnostavuutta ja hyvätkin ideat tuntuvat huonoilta. Tässä vuosien varrella olen kuitenkin oppinut, että tuollaisessa tilanteessa yleensä annan itselleni armoa, kirjoitan postauksen, jos siltä tuntuu, en kirjoita, jos ei huvita. Tietynlainen rentous on mulle ehto, muuten ei synny mitään järkevää.:)

    Teillä on varmasti kiva viikko tulossa, kun pääsette katselemaan ympäristöä turistin silmin!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö Taina, tuskailet varmasti sitten ihan itseksesi, sillä sinun bloggaamisessa se ei näy. Sinulla tuntuu aina olevan tosi paljon intoa ja energiaa bloggaamiseen. Mutta allekirjoitan myös tuon, että silloin kun ei inspiroi, on ehkä parempi vain pysytellä poissa blogista. Itse pidän ihan tahallani pieniä luovia taukoja, koska ei vaan aina nappaa. Se on mielestäni ok. Täällä on joo jännä viikko meneillään ja nuoret tuntuu nauttivan. Vieraileva tyttö on tosi kiva ja enkku tuntuu sujuvan kaikilta. :)

      Poista
  5. En tiedä pystyisinkö pitäytymään vain yhdessä aiheessa kun kirjoitan pitkältä siitä mitä Marjon matkassa nähdään, koetaan, tehdään. Lifestyle blogissani rönsyilen kyllä vaikka onhan siellä toki niitä kulmakiviäkin minkä ympärille kaikki rakentuu. Jotenkin minäkin siis mieluummin kompuroin kuin kyttää lukijamäärien kasvattamista.

    Komppaan sekä Jaanaa että Outia siitä, että aktiivisuus on tärkeää. Antamalla saat myös itselleni vai miten se nyt menikään se sanonta :)

    Mukavaa alkavaa viikkoa Kati :) kompuroidaan yhdessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun blogisihan on tehty sinun elämäsi seuraamiseen, vähän niin kuin päiväkirjamaisesti pääsemme seuraamaan matkaasi. Se on ihanaa! Ja rönsyily on ok, kuitenkin siellä on juuri se sun tyyli, joka on tunnistettava, minun mielestäni. Ja joo, onneksi voidaan kompuroida yhdessä! :)

      Poista
  6. Myönnän kyllä kompastuneeni varmasti kaikkiin noihin kompastuskiviin. Lukijamääriä en enää itse ole tuijotellut sen jälkeen kun julistauduin hitaaksi bloggaajaksi. Sen verran niitä välillä joutuu katsomaan, että osaa luvut tarvittaessa yhteistyötahoille antaa;)
    Ja en enää edes yritä miettiä, mihin blogigenreen kuulun - höpöttelen mitä höpöttelen.
    Kommentoinneista sen verran, että jos ei käy muiden blogeja lukemassa ja kommentoimmassa, ei bloggaajaa kukaan löydä. Muistan erään bloggaajan, joka kertoi, ettei halua lukea toisten blogeja jottei saisi niistä vaikutteita. No - edelleenkin hän bloggaa, mutta tunnettuus on tullut paljosta muusta kuin bloggaamisesta;)
    Yksi kompastuskivi meille bloggaajile on myös se, että me välillä kirjoitamme vain toisille bloggaajille - ja lukijoissa on kuitenkin paljon muitakin.
    Noista kompastuskivistä vielä: blogissa saisi kuulemma olla vain 3 kuvaa ja tekstiäkin tietty määrä. En edes yritä laskea, montako kuvaa muutamassa postauksessani on ollut - enkä sitä, miten monella sanalla siellä höpöttelen;)
    Hyvää alkavaa uutta viikkoa ja maaliskuuta, Kati!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipas tuo bloggaaja harvinaisen ylimielinen. Kyllä tähän hommaan kuuluu vastavuoroisuus, joka on yksi kultaisia sääntöjä täällä blogistanissa. Huiii, mistähän se tunnettuus sitten tulikaan? En ehkä halua tietää. :)

      Allekirjoitan myös kommenttisi siitä, että liian usein kirjoitamme vain toisillemme. Niinhän tämäkin postaus oli vähän sellainen bloggaajien kesken turisemista. Huono juttu, sillä blogistanin ulkopuolisia nämä tämän tyyppiset jutut kiinnostaa. Aion pitää tämän asian paremmin mielessä tulevaisuudessa.

      Hui kauheeta! Mä ylitän kuvamäärissä tuon jokaikinen kerta! :)

      Poista
  7. Minulla oli alkuun hyvinkin paljon sitä, että katsoin lukijapaneelia. Nyt viimeisen vuoden aikana en ole jaksanut enää kiinnittää huomiota. Ja aina kun "lukijoiden kalastelu"-fiilis/toive nousee, ajattelen että enhän minä halua lukijoita nroiden vuoksi - haluan, että blogillani on vetovoima heihin, joita oikeasti kiinnostaa lukea juttujani. En halua lukijoita (enää) lukijamäärän vuoksi ja yritän pitää blogini sellaisena minun näköisenä, enkä menemällä siinä virrassa, jossa lukijoitakin ehkä löytyisi enemmän. Vaikka eihän sekään mitään takaisi, koska onhan siinä myös taidosta yms kyse. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tätä voi tehdä lukijamäärien vuoksi. Bloggaamista on tehtävä halusta ja intohimosta tähän hommaan. Jos sitten jotain kiinnostaa lukea näitä juttuja, se on plussaa. Näin minä uskon. Ja lukijamäärän tuijottamattomuus tuo vapautta, joka on hyvä asia ja joka tuo kaivattua rentoutta blogihommiiin. Ja sinulla on kyllä myös niin oma ihana tyyli, pidä vaan siitä kiinni! :)

      Poista
  8. Kiinnostava postaus! 🤔 Kyllä minullekin on tullut aikoja kun tuntuu, että kiinnostaako tämä ketään!? Minulle lukijamäärien seuraaminen on ollut se inspiroiva asia, koska siitä näkee, että joku tosissaan lukee mun juttuja. Myös muiden kommentit aina piristää mieltä.😊 Omaa kehitystä on myös hauska seurata. Ei tahdo ees pystyä niitä ensimmäisiä juttuja lukemaan. 🙈

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika! Minä uskon, että kun tekee sydämellä, se näkyy ja silloin se myös kiinnostaa! :)

      Poista
  9. Hyvä postaus! Minä kompastelen tuon lukijamäärän kanssa, annan sen vaikuttaa ihan liikaa omaan motivaatiooni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Marika oikeasti kannata. Keskity niihin juttuihin, joista saat itse kicksit ja se innostuneisuus ja ilo näkyy muillekin. Minä sain kerran aivan ihanan palautteen sähköpostitse. Uskon, että kyseinen lukija ei ollut koskaan antanut kommenttikentässä palautetta, mutta kirjoitti minulle kauniin viestin sähköpostilla. Se lämmitti sydäntä niin, että bloggaaminen tuntui taas pitkään inspiroivalta! Eli lukijamäärät tulee ja menee, mutta monet lukijat ovat pitkäaikaisia ja haluavat viihtyä nimenomaan sinun juttujesi ympärillä. <3

      Poista
  10. Tuttuja kiviä! Nykyään en stressaa enää niin paljoa lukijamääristä, ja kirjoitan myös mitä itse ajattelen ja päätän. Totta on tuo että kirjoitamme liikaa bloggareille, ja olenkin huomannut että seuraamani blogit ovat tulleet tekstipainotteisimmiksi mikä on minusta kiva. Siihen aio. Itsekin panostaa. Kaameaa on kyllä lukea alkutaipaleen postauksia mutta toisaalta siinä näkyy kehitys. Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti välillä on hyvä katsoa mitä meidän taitavat nuoret bloggaajat tekevät. Heillä on usein hienosti kirjoitettuja tekstejä ja syvälliset jutut kauniiden kuvien ympäröivänä. Se on inspiroinut minuakin panostamaan laadukkaampiin teksteihin. Yritetään pitää mielessä, ettei kirjoiteta liikaa toisillemme, vaikka tämäkin postaus oli juuri sitä! :)

      Poista
  11. Hyvä kirjoitus! ;) Minulle myös huonot tai liian pienikokoiset kuvat tekevät usein sen, etten jaksa lukea blogia kovin pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on muuten sama. Kuvat pitää olla isoja ja mahdollisimman laadukkaita! :)

      Poista
  12. Olipa hyvä kirjoitus! Kuvat blogissa ovat toki tärkeitä ja kivoja, mutta jos kirjoitus on täynnä kuvia, samasta aiheesta ja tekstit "hukkuvat" sinne joukkoon niin monesti jää minulta lukematta. Haluan ennen kaikkea lukea blogeja, kuvat ovat kiva lisä, mutta liika on liikaa. Tässä sinun postauksessasi oli minulle juuri sopivasti kuvia ja tekstiä. Olen myös sellainen, että pelkkä sisustusblogi ei jaksa kovin pitkään kiinnostaa, eihän kenenkään kotona nyt voi jatkuvasti tapahtua sisustuksen rintamalla uutta, joten tykkään sellaisista blogeista, joissa on monipuolisuutta. Tykkään toki sisustuksesta, mutta myös liikuntaan liittyvistä postauksista, hyvinvoinnin postauksista ja totta kai aina kiinnostavat vinkit valokuvaukseen ja bloggaamiseen

    Oma blogini on enemmänkin päiväkirjamaista kirjoittelua, en todellakaan kalastele suuria lukijamääriä enkä kävijälukuja.

    Ihanaa, aurinkoista viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä näkökulma. Eli tekstin ja kuvien tasapaino on tärkeää. Yritän tuota itsekin miettiä enemmän tulevaisuudessa. Taidat olla lukijatyyppiä, koska tässä postauksessa oli ehkä minun blogiini suht paljon tekstiä. Olen toisaalta panostanut teksteihin viime aikoina enemmän ja siksi nekin ovat olleet tavallista pidempiä. Hyvä ja pidempi teksti vaatii panostusta, joten ihan hetkessä tai helpolla pitkätekstiset postaukset eivät synny, mutta kuka tässä nyt itseään oikeasti helpolla haluaa päästää? Jännä tosiaan, ettet sinäkään jaksa kiinnostua pelkästä sisustusblogista. Kuten olen monta kertaa omilta lukijoilta myös kuullut, haluaa suurin osa laajempaa sisältöä. Se on kiva juttu minun mielestäni. :)

      Poista
  13. Olipas mielenkiintoisia pohdintoja Kati <3.

    Olen aikapäiviä sitten pidättäytynyt tuntemasta huonoa omaatuntoa oikeastaan mistään blogiini liittyvistä asioista. Ymmärrän enemmän kuin hyvin, mistä kirjoitat, tunnistan näkökulmasi ja voin samastuakin niihin, mutta silti...

    Kun sisältöjen tuottaminen verkkoon, niin sinulla kuin minullakin, on blogin myötä pelkkä harrastus, eikä sitä vapaa-ajallaan juuri muutakaan osaisi, sen ei saa olla riippa, ongelma, vyyhti, joka vie kaiken bloggaamisen ilon.

    Semminkin, kun on lopulta ihan sama teetkö niin tai näin, lukija loppupeleissä päättää: hän joko tykkää tai on tykkäämättä. On siksi tärkeintä tehdä niin kuin itsestään hyvältä tuntuu.

    Mutta yhdestä asiasta tunnen kyllä huonoa omatuntoa joka viikko. Bloggaamisen yksi tärkein sokeri ja suola (itse tekstien tuottamisen ohessa) on yhteisöllisyys: blogistania hengenheimolaisuus ja vuorovaikutus, josta nautin suunnattomasti. Vuorovaikutuksen tulee kuitenkin olla kaksisuuntaista (sillä eihän se muuten olisi vuorovaikutusta...).

    Mutta kas, joka viikko löydän itseni tilanteesta, että minulla ei ole ollut siihen aikaa. Kun oma työ on jatkuvaa verkossa ja somessa notkumista, tuntuu, että vapaa-ajalla siihen ei a) ole aikaa ja kun sitä on b) vapaa-ajallaan haluaisi tehdä jotain muuta kuin oman työnsä tyyppistä.

    Kollegojen blogien lukemiselle ja vuorovaikutukselle jää siksi iiiihan liian vähän aikaa.

    Ja kas, tämä kirvoittaakin minut tästä siirtymään sinun seuraavaan postaukseesi "Mitä, jos kukaan ei kommentoi"... :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se meillä viestintää ammatikseen tekeville on niin, että bloggaamisen on oltava rentoa, koska muuten siitä tulee liian samanlaista kuin oma työ. Siksi minä en koskaan sivua kovinkaan läheltä työhön liittyviä juttuja täällä blogissa, vaikka ne minua aidosti kiinnostaisivatkin. Mutta nyt olen päättänyt tsempata kommentoinnin kanssa, ehkä jopa koen, että on ylimielistä olla kommentoimatta toisten blogeja erityisesti jos he kommentoivat omaani, joten yritän tulevaisuudessa elellä enemmän kommentti kommentista -tyyppisellä meiningillä. Mielestäni se on reilua. Yritän nyt ainakin jonkun aikaa. <3

      Poista
  14. Hyviä pohdintoja Kati.

    Mulla ei ole luonnoksissa ikinä yhtään tekstiä. Tai korkeintaan yksi, joka on jäänyt olosuhteiden pakosta hetkeksi kesken. Mutta muuten olen ihan täysin fiilispohjalta kirjoittelija, ja sen takia tekstejä syntyy välillä harvoin ja välillä vielä harvemmin, koska kirjoitan vaan silloin, kun just sillä hetkellä siltä tuntuu. Ja ihan just siitä aiheesta, joka sillä hetkellä on itselle tavalla tai toisella ajankohtainen tai kiinnostaa.

    Joskus haluaisin olla suunnitelmallisempi, mutta se ei vaan ole mun juttu. Ja kuulun myös niihin harvoihin (ellen peräti ole ainoa :)), jolle blogin suuruus tai kuuluisuus ei ole määränpää. Ihan vaan siksi, että sitä varten pitäisi tosissaan olla valmis tekemään töitä, ja sekään ei ole mun juttu, koska blogi on mulle nimenomaan yksi kiva harrastus ja henkireikä muiden kivojen joukossa. Täältä kun voi olla pois silloin, kun siltä tuntuu, ja taas on ihana palata, kun on sellainen olo. En enää osaisi kuvitella elämää ilman blogia. Tai siis kaikkia teitä hengenheimolaisia ja sielunsiskoja ja -veljiä, joiden kanssa jakaa ajatuksia. Elämä olis niin paljon köyhempää.

    Itse luen nykyään kaikkein mieluiten blogeja, joissa aihetta ei ole rajattu vain yhteen asiaan (mikä taas varmaan sen menestymisen kannalta on suositeltavinta), vaan aiheet vaihtelevat kirjoittajan oman mielenkiinnon mukaan. Toki on myös sellaisia aiheita, jotka mua ei enää tai muuten vaan kosketa. Esim. lasten vaatteet tai lemmikkieläinten sairaudet. Pelkkä sisustuskaan ei enää inspiroi siinä määrin kuin ennen. Kausiluontoisesti kylläkin ja silloin on kiva katsella kauniita kuvia, joiden suhteen haasteet on todellakin ihan juuri niitä, mistä kirjoititkin. Kotinurkat kun kuitenkin on rajallisia ja yllättävän paljon joutuu (ainakin meillä) raivaamaan ympäristöä, jos haluaa, ettei kuviin tule näkyviin sellaista, mitä ei halua. (miten se voikin olla niin, että kameran linssin läpi näkyy kaikkea sellaista, mitä ei paljaalla silmällä edes huomaa :)).

    Myös teksti- ja kuvakiinnostus vaihtelee. Kauniita kuvia katselen aina ilokseni, ja joskus laiskalla lukutuulella ollessa vähäinenkin teksti on ok. Mutta kyllä mulle ne tekstit on niin tärkeitä, että pitkään en jaksa seurata blogia, jossa on kuvien lisäksi vain sana siellä ja toinen täällä. Se jättää jotenkin tyhjäksi.

    Tulipas tästä nyt vähän turhan pitkä viesti. Sori, kun joudut kestämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kestämistä! Kiitos!!!!! Ehkä se on Annukka meidän ikä, ettei pelkkä sisustelu jaksa koko ajan kiinnostaa. Välillä jees mutta elämiettiä elmän mässä on niin paljon muutakin. Siksi olen antanut itselleni luvan rönsyillä. Haluan olla syvällisempi ja kirjoittaa sydäntäni lähellä olevista asioista aidolla otteella. Sisustaminen on hyvä esimerkki aiheesta, jonka ympärillä ei ole oikeasti pakko näyttää enempää omaa persoonaa tai kertoa sen enempää omasta itsestään tai elämästään tai ajatuksistaan. Ehkä siksi minäkin valitsin sen pääaiheekseni, mutta kuinka ollakaan, lukijat ja minä itsekin halusimme enemmän, joten täältä tulee rönsyliisa! :) Niin ja raivaaminen on liiankin tuttua....

      Poista
  15. Olipa mielenkiintoinen postaus! Kiitos Kati!
    Ihailen niin bloggaajia, joilla on blogiaihioita, joita voi sitten kirjoitella valmiiksi, kun siltä tuntuu tai siihen on sopiva aika. Ja kuulut tuohon ihailemaani joukkoon.
    Minä kirjoittelen fiilispohjalta ja vähän sen mukaan, mitä olen milloinkin "kokenut", lifestylebloggaaja kun olen. Viime aikoina minulla on tullut paljon kulttuuria mukaan bloggaamiseen, enkä oikein tiedä, onko se trendikästä vai ei :))Mutta itse olen kulttuurin suurkuluttaja. Ja se antaa itselleni paljon. Yritän kuitenkin blogiini kirjoitella muutakin. Olen kyllä huomannut, että kun pistän enemmän itseäni likoon kirjoitukseen (esim. sisustusta, ruuanlaittoa jne.) niin lukijoita on enemmän. Mutta harrastuksekseni tätä kirjoitan ja tästä haluan saada mielihyvää, joten sellaisilla asioilla menen, jotka kulloinkin ovat minulle "ajassa".
    Ja kommentoiminen on tärkeää! Liikun paljon kännykkä mukanani ja sen kanssa minulla ollut vastaamisen kanssa vaikeuksia... tämä robottikeskustelu ei aina päästä minua läpi. Ja sinne bittiavaruuteen ovat monet kommenttini joutuneet.
    Mutta taas yritän opikseni ottaa ja alkaa rakentelemaan noita blogiaihioita!
    Kiitos vielä kerran kiinnostavasta aiheestasi.
    Iloa ja aurinkoa ja inspiraatioita maaliskuuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Tuula itsellesi! Eipä siinä paljon mitään ihailtavaa ole, sillä teen sitä ihan sen vuoksi, että kiinnostava postausidea jää muistiin ja kun tuntuu siltä, että näppis alkaa laulamaan, idea pääsee toteutukseen. Ideointiin käytän välillä jonkun puolituntisen, ei siihen sen enempää mene ja tavallaan on kiva ajatella, että pään lyödessä tyhjää, plakkarista saattaa löytyä aihio, johon tarttua. Jos totta puhutaan, ihan kaikki eivät koskaan tule pääsemään postaukseen asti ja sen hyväksyn ilman muuta. VÄlillä taas aihio kypsyy päässäni niin, että löydän siihen uudenlaisen kulman, enkä toteutakaan sitä ihan niin kuin olin alunperin ajatellut.

      Uskon itse kovasti tuohon itsensä likoon laittamiseen ja tosiaan panostan siihen nykyään entistä enemmän. Lukijat tykkäävät siitä, ei voi mitään. Ja itsellekin se tuntuu oikealta suunnalta tämän blogin kehityskaaressa. Kivaa Tuula, jos tämä postaus inspiroi sinua! :)

      Poista
  16. Taas niin hyvä aihe. :) Kompastuskiviä on lukemattomia, ajanpuute, halu ottaa parempia kuvia, mutta kamera ei taivu. Pelko kirjoittaa, koska anonyymit hyökkää. Tuossa asiassa olen ottanut niin paljon siipeni, että olen rajoittanut sisäistä paloa kirjoittaa, siinä pelossa, että saan taas tuta ja tarttunut turvallisempiin aiheisiin helpommin ja se on aika mälsää. Jos perhe elää raskasta vaihetta, appivanhempien muistisairaudet aiheuttavat tällä hetkellä yhtä sun toista ja tyttären isohko murkkuiän kriisi, niin vallitseva elämän tilanne vie kaiken energian ja palo on huolissa, ei tekstissä.

    Epäonnistumisen pelko, haavoittumisen pelko, itsensä alttiiksi laittamisen pelko. Tasapainoilen kaikkien noiden kanssa edelleen.

    Lukujakin katselen ja kun ne kesälomilla hieman notkahtaa, niin iskee huoli, nytkö ne lukijat kyllästyi. Toistamisen pelko, minä olen minä ja eihän se oma elämä ole niin laaja-alainen, että joka pv riittäisi jotain syvää settiä.

    Ajanpuute ja huono omatunto, kun haluaisin kaikkien teidän blogikamujen postaukset aina ehtiä lukea, mutta kun aika ei riitä, eikä paukut.

    Ehkä voisin jatkaa tätä blogiongelmian listaa loputtomiin ja tässä kohtaa yleensä laskenkin plussat ja miinukset ja vielä on plussat voitolla.

    Muiskuja Kati <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiia-muru! On kyllä oikeasti tosi kurjaa, jos anot pilaa bloggaamisintosi ja rajoitat omaa tekemistä joidenkin urpojen vuoksi. Ymmärrän kyllä miksi teet niin, sillä se on varmasti ihan oman henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä asia ja itseään on tässä hommassa suojeltava ensisijaisesti, muuten hajoaa pää! Sinä olet ihana hersyvä persoona ja laitat itsesi likoon ehkä eniten kaikista tuntemistani bloggaajista. Viihdytät lukijoitasi aitoudella ja positiivisuudella, joka on vertaansa vaille. Haluan Tiia antaa sinulle ison tsemppihalin ja voimia elämän tyrskyjen keskellä. Toivon, että saamme jatkossakin lukea iloisia ja elämää täynnä olevia postauksiasi! Tiedäthän, että aina voit laittaa privaviestiä, jos tuntuu, että tarvtiset olkapäätä. Niin ja onhan meillä meidän ihana nelkyplussalaisten ryhmä, jossa purkaa tuntoja. <3

      Poista
  17. Olipa jotenkin huojentavaa lukea tämä! :D mulla oli kuukausi takaperin kamala kriisi blogin kanssa, kun lukijamäärä yhtäkkiä romahti. Mutta siitä onneksi selvittiin :) mulla on kanssa pari tekstiä aina jemmassa pahan päivän varalle, haluan julkaista kolmesti viikossa mutta runosuoni ei aina laula kuten toivoisi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Essi, jos sait inspiraatiota ja huojennusta. Näin nää menee, moni ajattelee samaa, mutta kun on itse ajatustensa kanssa, eikä kenenkään kanssa voi purkaa, asiat saattavat tuntua suuremmilta kuin ovatkaan. Pidän itse rentoa meininkiä, välillä postaan neljä kertaa, välillä kerran. Menee muiden samaan aikaan tapahtuvien asioiden kanssa linjassa. Eli kun on kiirettä, blogikin on hiljaisempi ja päinvastoin. Iso juttu on kuvaaminen eli kun en ehdi kuvaamaan, on vaikea kirjoitella yhtään mitään. Erityisesti talvella se on haastavaa vähäisen valon vuoksi.

      Poista
  18. Välillä tuntuu, että tehdäänkö me bloggaajat itse noita ohjeita toisillemme liian tosikkona:) Pitäis kai vaan välillä unohtaa se miellyttämisen halu, joka meillä kaikilla on, kun halutaan niitä lukijoita ja tehdä sitä omaa juttua:) Liian mietitty blogi ei ole kuitenkaan enää kiinnostava, joten helppoa tämä ei ole. Mutta kyllähän tämä kiva harrastus on ja paljon on ystäviä ja tuttuja saanut blogitapahtumien kautta, joten plussalle olen tässä asiassa päässyt.
    Lifestylebloggajaksi halusin juuri siksi, ettei minulla ole mahdollisuutta kotia koko ajan uudistaa ja tykkään kosmetiikasta ja käsitöistä, joten siinä se:)Eli en pysty rajaamaan vain yhteen juttuun bloggaamista ja se ei oikein minulle olisi luontaistakaan. Rönsyilen ja tykkään siitä.
    Itse tykkään katsella kauniita kuvia ja lukea mielenkiintoista tekstiä, mutta liian pitkiä postauksia en jaksa/ennätä lukemaan. Kommentteja on hankala kännyllä kirjoittaa, joten ne tahtoo sitten jäädä. Vastavuoroisuus on kaiken a ja o, mutta aina ei ole siihenkään aikaa, harmi!
    Tulipas pitkä juttu tästä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä jututsta :)! Pitää todellakin unohtaa miellyttämisen halu! Tehdään omalla tyylillä sitä, mistä itse nautitaan! Joo ja I feel you tuon "ei kotia voi koko ajan sisustaa" -kommentin kanssa. Näin se on ja siksi pelkkkä sisustusblogi ei oikeasti ole monelle mahdollinen. Rönsyily taitaa olla jopa toivottua...

      Poista
  19. Mielenkiintoinen postaus Kati!
    Olen yrittänyt laajentaa oman blogini muuhunkin kuin sisustukseen. Sillä eihän sitä koko aikaa voi ja jaksakaan sisustaa. Ja toisaalta itse tykkään lukea blogeja, joissa kirjoitetaan monista aiheista.
    Nykyään tykkään kirjoittamisesta ja on jotenkin helpompi suoltaa tekstiä itseä kiinnostavasta aiheesta.
    Muutenkin haluan mennä blogini kanssa fiilispohjalta, se mikä tuntuu itsestä hyvälle, sillä mennään. Tietysti on kiva, jos joku lukee ja kommentoikin juttujani :) Sillä kyllä bloggaus antaa paljon enemmän, kun saa kommentteja mutta myös kun itse käy kommentoimassa muiden blogeissa.
    Muuten nämä bloggaukseen liittyvät postaukset on todella mielenkiintoisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne näköjään ovat mielenkiintoisia, mutta samalla tiedostan sen, ettei pitäisi liikaa kirjoittaa meille bloggaajille. Mutta en liikaa halua tuotakaan asiaa miettiä, vaan bloggaan niistä asioista, jotka tuntuvat itsestä mielenkiintoisilta ja joista uskon muidenkin olevan kiinnostunut. Välillä bloggaamisjuttua, sitten taas jotain yleisempää. <3

      Poista
    2. Olen samaa mieltä kuin "Millis" :)
      Samaa olen minäkin yrittänyt oman blogin kanssa. Monta vuotta olen kirjoittanut, välillä enemmän, välillä olen pitänyt puolen vuoden tauon. Kun tuntui, että asiaa ei vain tule. Enkä myöskään ottanut yhtään kuvaa kameralla. Toisaalta se oli helpottavaa aikaa. Omassa elämässä oli monenlaista surua ja väsyä silloin, siksi päätin pitää tauon kun bloggaaminen ei tuntunut enää mukavalta.

      Fiilispohjalla kirjoitan myös ja yritän olla ottamatta stressiä, vaikka menisi viikkokin että tekstiä tulee. Välillä itsestä on tuntunut kivalta, että teenpä "siivousvinkki"-postauksia, mutta nyt ne ovat alkaneet tuntua tyhmiltä. Ehkä sen vuoksi, kun olen saanut joltain "häiriköltä" ikävää postia, missä hän arvosteli minua. Vaikka yritän olla ajattelematta sitä, kyllä se kuitenkin mietityttää että miksi ihminen sitten lukee blogiani, jos se kerran on niin huono. Ehkä siinä jotenkin tultiin "yksityisyyden" yli, ihan kuin joku murtautuisi kotiin.

      Toisaalta oudoille ihmisille olisi helpompi kirjoittaa. Kun tiedän, että moni kyläläinen lukee blogia, niin joskus mietin mitä joku ajattelee nyt tästä ja mitä se minusta miettii...

      Ja ne kävijät, tottakai sitä tulee niitä katsottua ja jos joku on jäänyt pois se harmittaa, hetken.
      Ja joskus sitä haluaisi olla "kuuluisampi," mutta toisaalta on kiva kun ei ole mitään velvoitetta.

      Tämmöisiä ajatuksia. :)

      Poista
    3. Tiedän, että on helpommin sanottu kuin tehty; älä välitä marisijoista! JOs annant hänen pahoittaa mielesi, annat hänelle vallan. Yritä pysyä sen yläpuolella ja toivo, että jos että hän kyllästyy siihen. Tuo on nettikiusaamista ja sitä ei tarvitse hyväksyä. Ihan surettaa lukea, että tällaista tapahtuu noin paljon. Mikä ihmisiä oikeasti vaivaa!?!? Pidä lippu korkealla ja nauti bloggaamisesta ihan omalla tyylilläsi. <3

      Poista
  20. Apua mä en kestä. Toi kiiwi - mehu kuva on niin ihana. Se on niin energiaa tuova. Siinä toistuu mun lempparivärit, joista saan aina niin hyvät energiat. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyl ihana hedelmä, syötynä ja kuvattuna :)

      Poista
  21. Olipa hyvä löytää tää postaus ja sen kommenttiketju :)
    Aika alkuvaiheessa olevana bloggaajana sitä miettii juuri tällaisia asioita aina epäuskon iskiessä. Hyvä tietää, että muutkin miettivät. Ja hyvältä tuntuu tietää, että omalla valitsemallaan tiellään on ihan hyvä pysyä - olikos se rönsyliisa se upea termi ;)
    Itse tykkään lukea kunnon juttuja, ei sellaisia yksi kuva ja sitten lyhyt tyhjä lause (joiden pitkiä ihastelukommenttiketjuja usein sitten kadehdin... ;)).
    Kiitos tästä postauksesta, Kati :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen nykyään kunnon postausten kannattaja, mutta kyllä pikamoikat blogissa voi olla myös ihan ok. Mielestäni se on niin, että kun tekee mikä itsestä tuntuu hyvältä, se näkyy ja lukijatkin arvostavat. ;)

      Poista

Kiitos kun tulit vierailulle blogiini. Jos haluat, voit jättää jäljen vierailustasi vaikka kommentoimalla tätä postausta. Toivon, että viihdyit täällä ja että tulet pian uudestaan!

-Kati

© Villa Valko Lifestyle sisustusblogiMaira Gall