Minulla on tapana kerätä hyviä blogipostausaiheita Bloggerin luonnoksiin. Palaan niihin säännöllisesti ja arvioin, tuntuuko aihe juuri sillä hetkellä sillä tavalla omalta tai ajankohtaiselta, että näppäimistö alkaisi suhteellisen helposti laulaa. Tälläkin hetkellä minulla taitaa olla siellä yli kaksikymmentä postausideaa, mutta en siltikään läheskään joka viikko poimi postausaihetta tuolta listalta. Pyrin aihevalinnoissa aika pitkälti ajankohtaisuuteen ja preferoin aiheita, joista minulla on intohimoinen halu kirjoittaa. Silloin saan yleensä kirjoittamiseen sellaisen flow-tilan, ettei postauksen tekemiseen kulu kauan aikaa ja toisaalta siitä muodostuu tarpeeksi mielenkiintoinen kokonaisuus.



Tänään minusta tuntui siltä, että olisi kiva kirjoittaa omia ajatuksiani bloggaajan kompastuskivistä. Niitä meinaan riittää. Tämä on siitä kiva harrastus, että jokainen tekee tätä omista lähtökohdistaan, omin tavoittein ja omalla tavallaan. Siksi tavallaan voi sanoa, ettei kahta ihan samanlaista blogia edes voi olla olemassa. Sikäli hassua siis, että erityisesti sisustusblogeja syytetään usein liiasta samankaltaisuudesta. Kieltämättä usein itsekin huomaan ajattelevani että ne muistuttavat kovasti toisiaan, mutta kyllä jokaisella on kuitenkin vähän se oma tyyli tehdä asioita. Uskon, että jokainen meistä ihan aidosti pyrkii omaan tyyliin, mutta totta kai vaikutteita otetaan ja toisten blogeista inspiroidutaan. Minä ainakin myönnän, että omiin sisustusratkaisuihin haen todella paljon ideoita muiden blogeista ja tottakai, jos niitä sitten päädyn toteuttamaan, näyttävät ne ehkä vähän samalta kuin jonkun muun kotona. Tässä toivoisin meille sisustusbloggaajille vähän armoa. Kuvaamme omaa kotiamme tänne nettiin ja jaamme omia sisustusideoitamme ihan ilmaiseksi kaikille netinkäyttäjille. Kuvattavana on aina samat nurkat ja sponsoroidut jutut ovat harvassa. Näin ollen täytyy tyytyä kuvaamaan käytännössä niitä samoja nurkkia ja sisustustavaroista viikosta toiseen ja siinä on kuulkaa miettimistä, että saa blogiinsa tarpeeksi kiinnostavaa materiaalia kuitenkaan toistamatta itseään.


Näin ollen ensimmäinen bloggaajan kompastuskivi on

1. Toistaminen


Niin kuin se yksi Putous-hahmo joku vuosi sitten, koen usein, että toistan toistan asioita asioita. Aina kuvissa pyörii nämä samat nurkat ja tavarat ja siinä on tekemistä, että osaan edes joskus keksiä uusia kuvakulmia meidän kodista. Yritän ihan tosissani valita blogiin viikon ajalle sellaisia kuvia, ettei niissä kaikissa ole meidän olohuone. Ainakaan sillä tavalla kaukaa kuvattuna. Nyt olen asettanut haasteekseni kuvata enemmän vähän rennompia sisustuskuvia. Sellaisia, joissa voisi näyttää enemmän siltä, miltä meillä nyt muutenkin näyttää eli rennommalta, kuin mitä täällä blogissa usein nähdään. Lisäksi pyrin löytämään uusia kuvakulmia, joista kotimme näyttäisi taas pikkuisen erilaiselta. Myös aihevalinnoissa haluan entistä enemmän laajentaa pelkän sisustamisen ulkopuolelle asioihin, jotka ihan aidosti muutenkin kiinnostavat minua. Näitä ovat mm. fyysinen ja henkinen hyvinvointi, perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen, ruoka ja muoti. Näitäkin voi tehdä omalla tyylillä sisustusblogin näkövinkkelistä.


2. Kuvat vai teksti vai molemmat?


Eräs ystäväni sanoo, ettei pidä blogeissa siitä, että samasta asiasta on sata kuvaa. Niin kuin tässä postauksessakin, olen kerännyt samasta asetelmasta monta kuvaa, jotka kuitenkin ovat kaikki erilaisia. Itse ajattelen, että samasta asetelmasta otetut erilaiset kuvat ovat ikään kuin "tutkielmia" aiheen ympärillä. Miten asettelen asiat kameran eteen mielenkiintoisesti? Miten saan kuvat kertomaan yhtenäisen tarinan? Vaikka näillä tässä postauksessa olevilla kuvilla ei ole mitään tekemistä postauksen aiheen kanssa, kertovat ne silti siitä, että olen kameran avulla tutkinut asetelmaa eri kulmista ja saanut sen näyttämään mielenkiintoiselta. Näin ainakin toivon. Ja kuvat ovat ainakin sisustusblogeissa hyvinkin tärkeitä, mutta minulle ne ovat tärkeitä ihan kaikissa blogeissa. Niillä voi kuvittaa ja luoda postaukseen haluttua fiilistä ja saada lukija innostumaan postauksesta.

No jos kuvat ovat tärkeitä, onko teksti sitten tärkeää? Valehtelematta ensimmäinen vuosi minulla meni blogatessa niin, että keskityin paljon enemmän kuviin ja vähemmän teksteihin. Jälkeenpäin kun luen noita postauksia, minua hirvittää nähdä huonoa kieltä ja mielenkiinnotonta tekstiä välillä jopa todella kauniiden kuvien ympärillä. Panostin siis melkein pelkästään kuviin, vaikka olenhan minä tainnut kuvaamisessakin kehittyä, sillä huonoja kuvia oli silloin enemmän kuin nykyään.

Panostamalla melkeimpä pelkkiin kuviin, blogista tuli kohtuullisen nätti kyllä, mutta sisältö oli aika tyhjä. Olen huomannut, että teissä lukijoissa on myös niitä, jotka haluavat syvällistä tekstiä ja pohdintaa ja että pelkät kauniit kuvat eivät välttämättä teitä kaikkia pidä aktiivisesti mukana täällä minun blogissani. Siksi aloin jossain vaiheessa panostaa enemmän teksteihin. Tarkistelin enemmän oikeinkirjoituksia ja mietin tarkemmin mitä kirjoitan. Mietin sitä, mistä haluaisitte minun kirjoittavan ja minkälaisia ajatuksia haluaisin teissä herättää. Yritin löytää enemmän mielenkiintoisia tulokulmia moniin aiheisiin. Uskon, että panostaminen laadukkaampaan tekstiin on kannattanut ja itse olen tällä hetkellä tyytyväisempi blogin sisältöön, koska se on syvällisempää ja inspiroivampaa kuin vain ne pelkät kauniit kuvat. Melkeimpä parasta tässä teksteihin panostamisessa on ollut se, että olen itse huomannut kehittyneeni ja kehityksen hedelmiä käytän ihan joka päivä siviilityössäni.


3. Tuijotan ja tuijotan lukijamääria


Varmaan suurin osa bloggajista voi ihan avoimesti myöntää, että haluaa bloginsa menestyvän. He haluavat, että lukijamäärä olisi mahdollisimman suuri ja että he joskus saisivat jonkun tavan tienata muutaman roposen sen kovan työn palkaksi, jonka he ovat bloginsa ja seuraajakuntansa rakentamiseen laittaneet. On toki henkilöitä, jotka tavallaan bloggaavat itselleen, päiväkirjamaisesti. Mutta uskon heidän olevan harvassa. Suurin osa halua menestyä ja kokea, etteivät tee blogihommia turhaan. Joku käy lukemassa ja vaikka välillä kommentoikin. Kommentoimisesta kirjoitin muuten vastikään täällä. Minulta on joskus kysytty, että kuinka paljon teen blogillani rahaa tai että kauanko pitää blogata, ennen kuin rahaa alkaa suorastaan virrata sisään. Minä olen blogannut pian kolme vuotta. Tähän saakka yhdestäkään postauksesta en ole saanut rahallista korvausta. En yhdestäkään. Muutamia näytteitä tai ilmaisia tuotteita olen saanut, mutten niitäkään mitenkään kasapäin. Suurin osa meistä bloggaajista tekee siis tätä hommaa harrastuksena ja pääasiassa omaksi ilokseen.

Ja lukijamääria tai roposten tienaamista varten tätä ei voi tehdä. Sitä on todella jaksettava ja haluttava tehdä "rakkaudesta lajiin" -periaatteella. Minä teen tätä yhtä paljon teidän lukijoiden vuoksi kuin itsenikin. Tämä on minulle sellaista itsensäkehittämisprojektia. Ja huomaan, että monessa asiassa olenkin kehittynyt, eli palkka tulee sitä kautta. Lisäksi olen tavannut paljon ihania ihmisiä tämän harrastuksen kautta ja voisin sanoa, että olen solminut jopa uusia ystävyyssuhteitakin. Kaikki ei ole tapahtunut heti ekana bloggausvuotena, mutta pikkuhiljaa sitä palkkaa tästä työstä on tullut. Ei rahana, mutta muilla tavoin. Ja lukijoita tulee ja menee, yleensä enenevässä määrin tulee, eli kyllä ne lukijamäärät kasvavat, kun vain itse jaksaa panostaa bloggaamiseen ja kehittää itseään ja blogiaan koko ajan eteenpäin. Tsemppiä ja rakkautta lajiin siis!

Nyt olisi kiva kuulla ajatuksenne; mitä muita kompastuskivia bloggajilla on? 


Ihanaa sunnuntaita! Me lähdemme tästä tyttären kanssa lentokentälle ottamaan vastaan meille viikoksi tulevaa puolalaista vaihto-oppilasta. Jännää!

I have listed here some blogging pitfalls. Firstly I think it's repetition, then pictures or text and lastly putting too much emphasis on readernumbers. What do you think?

Love, Kati