Tiedättekö minä tykkään kovasti teidän kommenteistanne. En edes odota, että ne ovat kovinkaan syvällisiä, mutta niitä on kiva lukea ja niistä tulee sellainen ihana tunnelma, etten tee tätä turhaan. Joku käy täällä lukemassa, joku oikea ihminen. Jokaiseen postaukseen täällä minun blogissani tulee keskimäärin kolmesta kuuteen kommenttia. Harvoin yli kymmentä, mutta joskus niinkin.


Tiedän, että monet lukevat nykyään blogeja puhelimella ja että se saattaa vähentää halua kommentoida. Myös Blogger ei tee kommentoinnista kovinkaan helppoa kaikkien robottitarkistuksien myötä. Kuka jaksaa klikkailla sata kertaa liikennemerkkejä, että voi jättää lyhyen kommentin? Ei kukaan. Eli on ymmärrettävää, ettei jokainen aina kommentoi kaikkiin postauksiin ja se on ok. En minäkään aina kommentoi, vaikka paljon blogeja luenkin. Silti tiedän, miten jokainen kommentti lämmittää erityisesti bloggaajan sydäntä. Ja miten ihanaa on saada olla vuorovaikutuksessa teidän kanssanne! Se on arvokasta ja yksi niitä asioita, jotka pitävät minut tässä harrastuksessa kiinni.



Olen kirjoittanut tänne blogiin yli 500 postausta. Jokaiseen on tainnut tulla ainakin yksi kommentti. Kiitos siitä! Kuitenkin huomaan itse miettiväni, että postaus ei ollut lukijoille mieluinen, jos kommentteja ei tule. Eikä se edes sitä välttämättä tarkoita. Eikä sillä edes pitäisi olla väliä, koska kaikkia ei voi samaan aikaan miellyttää. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Jokaisesta postauksesta ei ole jokaisen pakko tykätä. Oikeastaan minun toiveeni olisi, että jokaisesta postauksesta teillä olisi mielipide, olkoonkin vaikka välillä negatiivinen. En tietenkään tällä tarkoita sitä, että toivoisin negatiivisia kommentteja, sellaisia ilkeitä. Mutta eri mieltä saa olla, kunhan pysytään toista kunnioittavassa tavassa keskustella.



Vaikka tämä blogi on hyvänmielen paikka ja haluan sen sellaisena pitää, tärkeintä on, että postaukset, joita täällä väsäilen, jollain tavalla liikuttaisivat teitä. Edes vähän. Että niistä heräisi jonkinlaisia ajatuksia. Kaiken ei tarvitse olla hirveän syvällistä. Ei postausten, ei niistä heräävien ajatusten, eikä niistä jätettyjen kommenttien. Osa voi olla, muttei kaikkien tarvitse. Kuitenkaan en itsekään saa siitä oikein mitään, jos kerron teille vaan, että ostin tulppaaneja kaupasta ja nyt ne ovat vaasissa nättejä. En usko, että se jaksaa ketään teistäkään kauaa kiinnostaa, enkä jaksa itse siitä motivoitua. Siksi on pakko raapia välillä vähän syvemmältä ja pohtia elämää ja sen mutkia. Ja parasta niissä pohdinnoissa on vuorovaikutus teidän kanssanne. Se on paras osa bloggaamista!



Pakko muuten tässä samalla myös pahoitella sitä, miten vähän ehdin kommentoimaan teidän muiden blogeja. Ehkä osa on laiskuuttakin, mutta yritän kovasti kommentoida erityisesti silloin, kun näen, että olette kaivaneet vähän syvemmältä ja pohtineet jotain teille itsellenne tärkeää asiaa. Silloin minäkin haluan ottaa osaa ja olla vuorovaikutuksessa.

Ja tässä sitten vielä kuva niistä tulppaaneista vaasissa, jotka näyttävät kieltämättä tosi hyviltä. :)



Lopuksi haluan osoittaa kiitollisuuteni teille ihanille, jotka käytte täällä säännöllisesti ja kiitos myös siitä, jos joskus jaksatte jättää pienen jäljen käynnistänne. Se lämmittää minun sydäntäni. Kiitos!

I'm writing here about how important commenting on blogs is especially for the blogger as it's a great way to feel that there are some real people reading my blog!

Love, Kati