Todellaki, todellaki täältä tulee vuoden 2017 ensimmäinen postaus vasta tänään. Tahatonta ja tavallan ei. On ollut paljon muuta ja sometauko tekee niin hyvää. Haluan välillä ihan unohtaa tämän blogin. Ja välillä haluan olla täällä koko ajan. Jekyll ja Hyde. Nyt oli hetken sellainen "haluan elää omaa elämää omassa rauhassa" -tunnelma ja siksi pidin vähän taukoa. En kauhean pitkää, mutta taukoa kuitenkin.

Tiedättekö muuten, että sellaiset postaukset, joissa pohdin omaa hyvinvointia, elämää, tunteita, pienen pääni ajatuksia tai muuta syvällisempää, ovat aina kaikkein vaikeimpia kirjoittaa. Perjantaipuskapostaus on niin helppo. Kaikki on hyvin, kun on perjantai ja fiilistelyt kohdillaan. Mutta kun en halua päästää itseäni helpolla, on välillä pohdittava vähän muutakin.



Tuon lyhyen, mutta selkeästi tehokkaan somebreikin käytin pieneen pohdiskeluun siitä, mitä haluan tulevalta, tältä vuodelta, seuraavalta ja siitä eteenpäin. Miten haluan saada elämästä enemmän irti ja kuitenki säilyttää siinä sellainen sopiva hygge. Oma päänuppi on se, jolla voi eniten vaikuttaa omaan itseen, omaan elämään ja omaan kasvuun. Onnellisuus on niin paljon enemmän kuin kaunis koti, perjantaipuskat ja hyvä kahvi. Toki nuokin auttavat ja ruokkivat onnentunteita, mutta syvempi onnellisuus lähtee sisältäpäin, ehkä eniten päänupista. Sydämestäkin vähän. Kehon ja mielen hyvinvoinnista.

Tämän vuoden teemaksi asettamani less is more -ajattelu toivottavasti helpottaa kaiken tämän pääkopan sekamelskan järjestämisessä samalla kun järjestelen kotia ja elämääni muutenkin. Valmista ei muuten tule varmaan koskaan! Eikä ehkä ole tarkoituskaan. Onneksi vuoden alkuun on joku viisas asettanut tällaisen kivan pitkan vapaaviikonlopun, jonka voi käyttää kaikkeen sellaiseen, josta tulee itselle hyvä mieli. Erityisesti nyt kun meillä on talo puolityhjä eli täällä on vain tyttöjä.



Miten Less is More -ajattelu toimii tästä eteenpäin ohjenuorana elämän eri alueilla?

1. Vähemmän tavaraa enemmän tilaa!

No joo, tämä on aika itsestäänselvä juttu, mutta toisaalta tämän eteen joudun tekemään tosi paljon töitä. Meillä on täällä kotona sellaisia rojulaatikoita ja -kaappeja, joihin vaan survotaan kaikennäköistä joutilasta rojua ja joista ei koskaan kuitenkaan löydä mitään. Mitä hyötyä näistä on? Ei yhtään mitään. Päinvastoin. Nyt haluan poistaa elämästäni kaikki tuollaiset rojukaapit ja epämääräisten tavaroiden pussukat ja nyssykät! Siivoamalla omaa ympäristöä me vähän niin kuin siivoamme samalla mieltämme. Se on minun tavoitteeni tälle vuodelle. Haluan luopua turhasta rojusta ja keskittyä niihin asioihin, jotka oikeasti tuntuvat hyviltä. Konmaritus kunniaan!



2. Vähemmän sokeria enemmän oman terveyden kannalta parempia valintoja!

Minä olen leipurisokerihiiri numero ykkönen! Tykkään leipoa ja syön mielelläni kaikenlaisia omatekemiä kakkuja jne. Varmasti en halua luopua leipomisesta kokonaan, mutta aion tulevaisuudessa miettiä enemmän miten voisin vähentää sokerin kulutusta jokapäiväisessä elämässäni muutenkin. Olen myös pitkään huijannut itseäni käyttämällä keinomakeuttajia kahvin seassa, mutta siihen tein lopun kun sain jobinpostia verikokeiden tulosten yhteydessä. Liika keinomakeuttajien käyttö on huono valinta omaa terveyttä ajatellen ja siitä tein heti lopun. Lisäksi pitää varmistaa, ettei keinomakeuttajia tai sokereita mene nenän alta sisään puolivahingossa vaikka rahkan tai tuoremehun mukana. Tämä ei tule olemaan helppoa, mutta pikkuhiljaa uskon, että totun vähempään sokeriin. Pitää vaan kiinnittää huomiota omaan tekemiseen ja muistaa tarkistaa tuoteselosteet ennen kuin tuote pääsee kaupassa kärryyn. Toivottavasti löydän uusia hyviä sokerittomia leivonnaisia, joita voin sitten jakaa teille tänne blogiinkin!



3. Vähemmän löhöilyä ja enemmän reippailua

Kun luopuu jostain, saa jotain tilalle. Näin käy kun päättää löhöillä vähemmän, koska sen vastakohta on reippailu! Kun liikunnan makuun pääsee, siitä tulee rutiini ja kun löhöilyn makuun pääsee, tulee siitäkin rutiini. Täytyy asettaa maltilliset tavoitteet viikottaiseen liikuntaan ja niin keho ja mieli voi paljon paremmin! Meillä keski-ikäisillä tuppaa tulemaan jo kaikenlaista pientä kremppaa, joiden vuoksi löhöily saa helposti liikaa valtaa jokapäiväisessä elämässämme. Minulla sellianen kremppa on viime kesän jälkeen ollut jatkuvasti kipuileva oikea polvi. Noidankehä valmistui kipeän polven vuoksi vähentämästä liikunnan ilosta, jolloin löhöily vei voiton. Paha juttu. Liikkumattomuus kun aiheuttaa painonnousua ja huonosti nukuttuja öitä ja muutenkin yleistä vetämättömyyttä. Onneksi polvi on nyt jo vähän parempi, joskin ei kokonaan parantunut, ja siksi liikkuminen tuntuu taas mukavammalta.



4. Vähemmän sitku ja enemmän NYT

Kuulin, että sisustuksissa taannoin muodikkaat Carpe Diem! -kyltit ovat saaneet ihan oman Facebookin viharyhmän. Ok, no kyllähän ne on aika nähty, mutta viisaus hetkessä elämisestä ei ole vanhentunut ainakaan vielä. Se kun on myös hyvä tapa lisätä oman elämän hyggeä. Kun ei haihattele tulevaa tai märehdi menneitä, pääsee paljon lähemmäs onnellisuuden tunnetta. Elämä on tässä, se on hyvä ja siitä saa nauttia täysillä! On hyvä oppia etsimään onnea elämän pienistä ihanista asioista ja hetkistä. Olen itse nuorempana (ehkä normaalia?) syyllistynyt liiaksi uskomaan siihen, että vain suuret muutokset tuovat elämään jotain hyvää. Että vain isoilla asioilla on merkistystä. Mutta kun se ei ole niin, vaan erityisesti niistä pienistä asioista löytyy onnensiemeneitä paljon useammin. Ota elämä ja joka päivä vastaan sellaisena kuin se on. Jos se on huono, niin kuin se välillä on, siirrä se arkistoon ja aloita uusi päivä puhtaalta pöydältä. Jos se on hyvä, siemale siitä sisimpääsi kaikki hetket ja piirrä niistä kuva sydämeesi, jotta saat niistä voimaa myös tuleviin päiviin. Jatkuvan onnen tavoittelun sijaan voisimme keskittyä etsimään rauhaa ja hyvää oloa. Pitää kiinni niistä asioista, jotka nyt ovat hyvin ja heivata ne iloa tuottamattomat jutut.



5. Vähemmän suorittamista, enemmän armoa.

Elämä on välillä yhtä oravanpyörää. Kuitenkin siinäkin voimme tehdä valintoja, joiden avulla pääsemme tekemään enemmän asioita, joilla on meille itsellemme merkitystä. Kaikkeen ei tarvitse aina sanoa jees, välillä on ihan hyvä sanoa itsekkäästi ei ja käyttää vapautuva aika oman itsensä hyväksi. Minä elän ruuhkavuosia. Lapset ovat esiteini- ja teini-ikäisiä. Kaikki harrastavat paljon. Omaa aikaa on tosi vähän. Tai tavallaan enemmän kuin silloin kun lapset olivat ihan pieniä, mutta kuitenkin illat ja viikonloput ovat ihan täynnä kaikenlaisia menoja.

Yritän hyödyntää harrastuskuskaamisten välissä olevan odotteluajan käyttämällä sen lenkkeilyyn. Näin saan vähän niin kuin kaksi juttua tehtyä kerralla. Joinain iltoina en lähde töiden jälkeen minnekään. Koska on hyvä vaan välillä olla kotona. Paineita tulee välillä otettua blogikuvista, työjutuista, liian vähästä perheen yhteisestä ajasta ja kaikesta siltä väliltä. Kun antaa itselleen enemmän armoa ja vaatii vähemmän, tuntuu elämä paljon kevyemmältä. Nyt vaan enemmän go with the flow!

Ihanaa uuttavuotta 2017 teille mahtavat tyypit! Toivon, että saatte näistä jutuista itsellenne inspiraatiota ja toivon, että vietätte oikein hyvää elämää tänä vuonna, ensi vuonna ja sitten ja sitten ja sitten...

Kuvat tässä postauksessa ovat tämän viikon Lapin matkalta ja tämän päivän pakkasen puremalta koiralenkiltä.  Pakko muuten myös mainita nuo kuvissa näkyvät kengät. Tai siis pelastajakengät! Ne olen saanut blogiyhteistyön merkeissä Merreliltä. Ovat muuten ihan parhaat lenkkikengät talviseen ulkoiluun. Niissä on kitkapohjat, joiden avulla tällainen keski-ikäinen tanttakin pysyy paremmin pystyssä liukkaalla. Lisäksi ne ovat todella lämpimät eli varpaita ei palella! Kenkien malli on Merrel Aurora Ice ja niitä löytyy esimerkiksi täältä. Ja ovathan tuollaiset kengät aikamoinen investointi, mutta kokemuksesta voin sanoa, että laadukkaat ovat, sillä minulla on yhdet vanhat Merrelin talvikengät, jotka ovat kestäneet jo yli kymmenen vuotta aika kovassa käytössä! Vähemmän tavaraa ja se vähäkin laadukasta. Less is more -teeman mukaisesti. :)

I've decided to live more to the rule of less is more. Less physical stuff around the house and also in the head! Have a great year 2017!

Love, Kati