tiistai 29. marraskuuta 2016

Miten tulla onnellisemmaksi?



Arki vie meikäläistä kuin pässiä narussa. Enkä todellakaan ehdi tekemään kaikkia sellaisia asioita, joita haluaisin. Kotihommia on kasaksi asti ja mieli harhailee joulussa ja kaikessa ihanassa. Pimeys on luotaantyöntävää ja haluan vain käpertyä kotiin ja nauttia sen lämmöstä. Työterveyshoitaja kysyi minulta osuvasti marraskuisena aamuna; mikä tekisi sinut onnellisemmaksi?

Mietin hetken ja päädyin siihen, että voisin olla onnellisempi, jos olisin paremmassa fyysisessä kunnossa. Enkä nyt suorastaan kauhean huonossa kunnossa ole, mutta toki asiassa on parantamisen varaa. Aika yksinkertaista; liikuntaa lisäämällä kunto kasvaa ja tulen onnellisemmaksi. Asia, johon voin itse vaikuttaa. Voi miten helppoa on tähän sanoa, että siitä vaan liikkeelle ja kunto kohenee ja tulet onnellisemmaksi. Elämä vaan kun ei ole niin yksinkertaista.



Mietin myös, että olisin onnellisempi, jos olisin hoikempi. No mikäpä tuossa on ongelma? Jos vaikka vähän enemmän liikkuisi ja katsoisi tarkemmin, mitä nenän alta sisäänsä pistää, olisin varmasti hoikempi ja siis onnellisempi. Niin helppoa! Mutta kuitenkin niin vaikeaa.

Miksi juuri tällaiset asiat nousivat mieleeni, kun mietin miten voisin lisätä onnellisuuttani? Tietenkin olen jo valmiiksi onnellinen monista asioista.  Olen onnellinen siitä, että minulla on ihana perhe ja koti ja turvallinen ja mukava työpaikka. Minulla on ihania ystäviä ja saan nauttia melko huolettomasta elämästä. Olisinkohan oikeasti ihan kauheasti onnellisempi, jos olisin hoikempi tai parempikuntoinen? Oikeasti? Vai ovatko ne vain asioita, joista minulla itselläni on huono omatunto ja joita yhteiskunnassa pidetään hyvyyden ja täydellisyyden merkkeinä, koska niitä ei välttämättä ole helppo saavuttaa. Ja  onko täydellinen on yhtä kuin onnellinen?



En ole huippukunnossa enkä hoikka, siis en ole täydellinen. Mutta vaikka olisinkin, täydellinen en olisi siltikään. Olen ihminen ja siksi minussa on valuvikoja. Tai elämän kolhuja, jotka tekevät minusta sellaisen kuin olen. Elämä on matka, joka päättyy vasta ruumisarkkuun. Sen matkan aikana opimme ja kehitymme jatkuvasti ja mitä useammat matkan päivät voimme ajatella olevamme onnellisia, sen parempi. Elämä on tässä ja nyt. Se on rosoinen ja epätäydellinen, ihan niin kuin me ihmisetkin olemme. Eikä se tule välttämättä paremmaksi, vaikka olisimme hyväkuntoisia ja hoikkia. Tärkeintä on oman mielenrauha.



No mistä sen oman mielenrauhan voisi löytää? Kaipa se löytyy sisältäpäin. Me itse voimme vaikuttaa siihen, miten katsomme elämää. Olemmeko tyytyväisiä ja onnellisia vai aina tyytymättömiä odottaen jotain parempaa meille tulevaksi. Mutta jokainen kun on oman elämänsä seppä. Takoo siitä ihan omanlaisensa. Onni ja mielenrauha löytyvät yleensä paljon lähempää kuin ajattelemme. Tyytyväisyys lisää onnellisuutta. Kun tyydymme, tavoittelun taakka putoaa harteiltamme. Tyydyn nyt siis riittävän hyvään kuntoon ja terveeseen kehoon, epätäydelliseen sellaiseen ja uskon, että siitä minä oikeasti tulen onnellisemmaksi.

Ja onnellinen olen kyllä näistä kuvistakin. Niissä on pieniä paloja meidän jouluun pukeutuneesta kodistamme. Sinne on tällä hetkellä ihana käpertyä ja nauttia kynttiöistä, lämpimistä vilteistä ja television katselusta. Minä olen muuten ihan koukussa Netflixin The Crown -sarjaan, joka kertoo Englannin kuningatar Elisabethin elämästä. Downton Abbyn puutteessa tuo on kyllä mahtava sarjalöytö! Iso suositus!

Oletko sinä miettinyt, mikä tekee sinut onnelliseksi tai mikä tekisi sinut vielä onnellisemmaksi?

Some thoghts on happiness and how to achieve a more happy life.

Love, Kati

P.S: Kiitos muuten runsaista linkeistä ihaniin blogeihinne. Tulen vierailulle ihan jokaiseen, kunhan vain ehdin. Kivaa tehdä uusia blogilöytöjä! Voit linkata blogisi täällä, jos et ole vielä linkannut.






13 kommenttia

  1. Heippa Kati :)

    Ihana postaus, itse painiskelen ihan näiden samojen asioiden ympärillä.

    Se on jännä kuinka me haaveillaan vähän hoikemmasta varresta mutta arkitodellisuus on sitten ihan jotain muuta. Tärkeintä on hyväksyä itsensä ihan tälläisenä kuin on.

    Oma mielenrauha on parasta!

    Mutta tottakai sitä liikuntaa pitää pikkasen lisätä arkeen ainakin oman omantunnon rauhoittamiseksi. Ihan hyvää perusliikunta, se on parasta.
    Olin tänään eka kerran salilla melkein vuoteen. Meillä oli golfnaisten yhteiset treenit, ehkä allekirjoittanut löytää tästä pikku hiljaa sen kadonneen kipinän takaisin liikunnan pariin.

    Rentouttavaa viikkoa sinulle ihana Kati :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulanneli ihanasta kommentista. Kyllä onni löytyy sisältä, ei läskeistä tai niiden vähäisyydestä. Liikunta, hyvä ja terveellinen ruoka tuovat tyytyväisyyttä ja hyvää oloa paremman terveydn kautta ja siksi ne kyllä voivat lisätä onnellisuutta.

      Poista
  2. Tällä hetkellä onnellisemmaksi tekisi kivuttomuus ja paluu töihin.
    Oikeast, muuten olen jo valmiiksi onnellinen.
    Ihanaa tiistai-iltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, tuo kipu on varmasti hirveää! Ja joka päivä sitä pitää kestää! Voimia sinulle Outi! Ja mä tiedän että sä oot muuten onnellinen, perhe, mies, koti <3

      Poista
  3. Hyvä teksti! Ei ne muutaman kilon pudotukset onnea tuo! Oon itse kanssa miettinyt mikä tekee mut onnelliseksi ja ei oo oikeastaan helppo tehtävä. Totkai perusasiat, se on sanomattakin selvää...mutta mikä on se MUN juttu??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Pitäisi löytää se oma juttu. Sinä olet niin taitava monessa asiassa ja olet hyvä herättämään ajatuksia syvällisillä postauksillasi. Kyllä se SUN juttu sieltä löytyy, etsi vaan ja nauti etsimismatkasta. :)

      Poista
  4. Käännän nyt oman vastaukseni toisinpäin ja vastaan, että mut tekee tällä hetkellä onnettomaksi työ, johon olen kadottanut uskoni. Ja sitä mukaa kun enää usko siihen, mitä teen, rapisee myös (ammatillinen) itsetunto ja olen alkanut ajatella, että oikeasti en osaa mitään. Ja vaikka ihan hyvin tiedän, että osaan paljonkin, se ei nyt auta.

    Mut tekisi onnelliseksi se, että voisin olla onnellinen myös työaikana, enkä vaan sen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VOi Annukka! Mä niin ymmärrän sinua! Eikä tämän ikäisenä ole niin vaan helppoa hypätä pois työstä ja aloittaa alusta. Toivon, että pääset työelämässä tasapainoon pian, sillä tuo syö naista! Työ on niin tärkeää ja me vietämme siellä suurimman osan aikaamme, joten sen pitäisi olla kyllä jollain tavalla mielekästä. Toivon sinulle paljon voimia ja tsemppia että pääset parempaan tasapainoon työjutuissa mahdollisimman pian. Sinä olet viisas nainen. Sinulla on silmää kauneudelle ja osaat poimia elämästä tärkeät asiat, keskittyä olennaiseen. Usko itseesi ja vahvista omaa voimaa miettimällä asioita, joissa olet hyvä ja joita voisit vielä vahvistaa. Muuta en osaa neuvoa.

      Poista
    2. <3. Kiitos Kati. Ihan todella.

      Poista
  5. Onnellisuus tulee vaihvikaa, kun elää omien arvojensa mukaista elämää. Monelle on yllätys, että kun aluksi laitta ylös kaiken sen, joka on itselleen tärkeää ja sitten sen, mihin kaikki aika arjessa menee, huomaa, että asioissa on selkeä ristiriita.

    Aika menee kaiken muun kanssa vääntämiseen kuin siihen, mikä on itselle arjessa tärkeää.

    Työelämä vaatii meiltä paljon. Se on jopa stressaavaa ja ahdistavaakin.

    Meistä harva tekee kuitenkaan joka päivä 12-14 tuntisia päiviä. Aikaa jää hieman muullekin kuin työnteolle, viikonlopuista nyt puhumattakaan. Silti usein tuntuu, että aikaa ei jää tärkeille asioille. Siksi niille pitää raivata sitä.

    Olen tehnyt näiden asioiden eteen määrätietoista työtä, ja kyllä, senkin uhalla, että keittiössä ja kodinhoitohuoneessa on usein toinen työmaa ja sohvan alla asuu (ei siis vieraile) villakoiria.

    Mutta kun teen nyt enemmän sitä, mikä tuottaa minulle iloa, tuo kaaos ei enää ahdista. Olen onnellisempi.

    Valoa ja iloa ihana Kati <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viistaita sanoja Minna! Pieni konmaritus auttaa onnen löytymisessä.

      Poista
  6. Äidilläni oli tapana sanoa, että kiitollisuus on lyhin tie onneen. Hän oli aina pienistäkin asioista kiitollinen. Olen yrittänyt tuota samaa oppia.
    Nyt kun läheinen ystäväni kamppailee rankan sairauden kanssa, niin huomaan, että onnellisuus ja kiitollisuus eivät oikein istu tähän hetkeen isommassa kuvassa. Enemmänkin toivo. Ja positiivisuus, sillä se on myös sitä toivoa.
    Kiitos kauniista postauksestasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, kiitollinen=onnellinen. Minullakin on ystävä, joka taistelee sairautta vastaan. Hän on ihanan onnellinen pienistä asioista ja näyttää meille muillekin kiitollisuuden esimerkkiä. Voimia heille ja enemmän kiitollisuutta meille!

      Poista

Kiitos kun tulit vierailulle blogiini. Jos haluat, voit jättää jäljen vierailustasi vaikka kommentoimalla tätä postausta. Toivon, että viihdyit täällä ja että tulet pian uudestaan!

-Kati

© Villa Valko Lifestyle sisustusblogiMaira Gall