No nyt se kylmä on totisesti saavuttanut meidät! Aamuisin on ihan selvää talvitunnelmaa ja tänäänkin aamulenkillä Bean kanssa huomasin pukeneeni päälle aivan liian vähän vaatteita! Tosin ennen auringonnousua taisi asteet olla aika liki nollassa.

Syksyn tullen tekee aina mieli neuloa jotain kivaa ja lämmintä. Saatan aloittaa neuletyön, mutta usein se jää kesken joko siksi, että kyllästyn tai siksi, etteivät taidot sittenkään riitä. Vinkkasin teille aiemmin Piia Kalliomäen Aina Oikein -neulekirjasta, jossa on tosi kivoja ja helppoja neuleohjeita.


Koska innostun aina aloittamaan saamatta yleensä mitään valmiiksi, minulta löytyy kasa erilaisia lankoja, joista ei ole tullut tehtyä yhtään mitään. Tuosta kirjasta bongasinkin tosi kivan idean, nimittäin jämälankapeiton. Nyt olen luonut puikoille silmukat ja saanut muutaman kerroksen neulottua. Aina oikein -tekniikalla mennään ja peitosta tulee niin iso kuin langat riittävät ja hermot kestävät. Mahdollisimman iso peitto olisi tietenkin ihana.


Vaikka neulomishistoriani ei ole kovin kummoinen, olen aika luottavainen peiton valmistumiseen, sillä olen jo kerran aiemminkin saanut torkkupeiton valmiiksi ja se onkin jo vuosia ollut meillä käytössä. Sekin tuli neulottua aina oikein, mutta sillä kerralla neuloin kolminkertaisella langalla ja kutominen tapahtui pääasiassa kesän mökkireissuilla automatkalla tai mökillä, jossa ei paljon muuta tekemistä ole kuin istua puikkoja heiluttamassa. Tässä syksyn kiireiden ja töiden tiimellyksessä ei neulomiseen aina välttämättä ole niin paljon aikaa kuin peiton valmistumiseen tarvittaisiin


Jos peitto koskaan valmistuu ja siitä tulee mitenkään esittelykelpoisen näköinen, lupaan että saatte nähdä sen täällä blogissa!

Lämmintä viikon jatkoa!

I started knitting a little throw out of some old yarn that I had in the house. Let's see if I ever get to finish it!

Love, Kati