Snäpin ja Instan kautta seuraajat huomasitte varmaan, että vietimme muutaman päivän Pärnun rannoilla. Oli kyllä ihanan rentouttavaa ja minulla oli intoa ja aikaa ottaa valtavasti kuvia. Niitä laittelen sitten myöhemmin myös tänne blogiin. Siinä kuvatessani mietin, että valokuvaus on kyllä ihana harrastus, sillä se on helppo tapa päästä leikkimään taiteilijaa, eikä kaluston oikeasti tarvitse olla niin kovin kummoinen. Puhelimellakin saa otettua tosi hyviä kuvia ja minijärkkärit ovat käytännöllisiä  kantaa mukana.


Ja valokuvaamisessa ruutujen määrä ratkaisee sikäli, että kokemuksen karttuessa kuvat sen kuin paranevat. Kuvia oppii myös katsomaan ammattimaisemmin ja silmä oppii havainnoimaan, mitkä asiat toimivat kuvissa ja mitkä eivät. Monesti olen yrittänyt kuvata jotain kaunista juttua tänne blogiin siinä toivossa, että saisin välitettyä teille jonkun ihanan hetken tai vaikka maiseman. Mutta en aina olekaan yrittämisestä huolimatta onnistunut. Se johtuu siitä, että pitää osata ajatella vähän niin kuin kamera. Miten saisin vangittua sen hetken tai tunnelman kaksiuloitteiseen valokuvaan?


Olen itse huomannut, että kuvaamalla paljon, olen oppinut näkemään joskus tilanteet tai asiat kameran lailla. Ymmärrän usein jo etukäteen, että saako jostain hetkestä hyvää kuvaa vai ei. Tai varmasti hetkestä kuin hetkestä saa hyvän ja puhuttelevan kuvan, mutta kysymys onkin siitä, että riittävätkö omat taidot ja kalusto. Minä kuvaan Olympus PEN -minijärkkärillä. Se on kätevä ja helppo kamera tällaiselle aloittelijalle. Ison kameran ominaisuuksia pienessä koossa. Mutta, minullakaan ei ole useampia objektiiveja eri tilanteisiin, laajakuviin ja makroihin. Jo parilla objektiivilla saisin tuosta pikkukamerasta paljon enemmän irti ja voisin taas ottaa seuraavia askelia paremmaksi kuvaajaksi. Siinä taas hankintahaaveita kerrakseen.



Omaa ja muiden kehittymistä kuvien ottamisessa on helppo seurata täällä blogimaailmassa. Kaikki tekemämme postaukset löytyvät blogin historiasta ja sieltä näkee, miten itse tai blogisisko on kuvaamisessa mennyt eteenpäin. Voisin sanoa, että jokaikisellä, joka katsoo omia kuviaan blogin alkutaipaleelta ja vertaa nykypäivään, on kehitystä tapahtunut! Se on aika palkitsevaa. Minä huomaan, että omalla kohdalla eniten kehitystä on tapahtunut kuvan asettelussa. Olen oppinut paremmin käyttämään etualaa ja taka-alaa sekä rajaamaan paremmin. Ensimmäisiä blogikuvia ottaessa siivosin ympäristön tyhjäksi ja kuvista saattoi tulla vähän kliinisiä, kun taas nykyään osaan paremmin ottaa kuviin mukaan muutakin kun vain kuvattavan kohteen ja näin saada kuvaan syvyyttä ja tunnelmaa. Ihan tosi vanhoja postauksia katsoessa silmiin pisti myös vähäinen kuvien määrä. Olikohan niin, etten saanut tarpeeksi montaa hyvää kuvaa otettua ja siksi kuvien määrä jäi vähäiseksi? Toista se on nykyään, taitaa olla postauksessa kuin postauksessa vähän jopa liikaa kuvia.....



Kuvatrendit ja trendikuvat


Seuraan ahkerasti kuvatrendejä jo työnikin takia. Ja halusimme tai emme, kuvatrendejä on ihan selvästi olemassa, varsinkin täällä blogistanissa. Eniten tulee seurattua sisustusblogeja, joten niiden kuvatrendit ovat minulle aika tutut. Pitkään on ollut muodissa valkoinen tai mustavalkoinen sisustus ja siitä otetut ylivalaistut kuvat. Nyt ollaan menossa niin sisustuksessa kuin sisustuskuvissakin tummempaan suuntaan. Rakennetaan tunnelmia ja annetaan hämyn olla siellä, missä se luontaisesti on. Tuo on minun mielestäni tervetullutta, sillä sisustuskuvissa blogit ovat pitkään toistaneet ehkä liikaa toisiaan. On kiva saada vähän erilaisia tunnelmia kuviin ja talven tullen me sisustusbloggaajat kiitämme, kun voimme sanoa piutpaut vähäiselle valolle! Annetaan siis kaikkien hämyjen näkyä niin sisutuksessa kuin siitä otetuissa kuvissakin. Ainakin itse yritän tulevana talvena antaa tummuuden ja pimeyden näkyä myös täällä blogissa. Saa nähdä, miten onnistun!

Myös sosiaalisen median sovellukset, kuten Instagram tai SnapChat luovat kuvatrendejä. Niissä on omat lainalaisuutensa ja kuvafeed asettaa sinne lataamillemme kuville tiettyjä odotuksia. Pitää erottautua, mutta kuitenkin sopia sellaiseen feediin, jonkalaisen oma yleisösi haluaa nähdä. Minua oikeastaan vähän huvittaakin, miten tietyistä kohteista otetut kuvat saavat Instagramissa aina paljon tykkäyksiä. Esimerkiksi kahvikuvat ovat ihan älyttömän suosittuja. Ja vaikka niitä on koko Insta täynnä, ei ihmiset ilmeisesti saa koskaan tarpeekseen kahvikuvista! Kokeilkaa vaikka!


Mikä on kuvien merkitys täällä blogimaailmassa? 


Meitä bloggaajia on tusinassa kolmetoista. Ja niin on myös kuvaustyylejä ja -taitoja. Ja blogeja, niitäkin on varmaan niin monenlaisia kuin on bloggaajiakin. Aina kuvien ei edes tarvitse olla kovin kummoisia, jos teksti ja bloggaajan persoona pääsevät hyvin esiin. Kaikissa blogeissa ei ole kuvia ollenkaan. Ehkä se kokonaisuus kuitenkin merkitsee enemmän kuin mikään muu. Hyvä teksti voi kompensoida rosoisia kuvia, kauniit kuvat voivat kompensoida kömpelöä kirjoittamista. Minä en taida olla mestari kummassakaan, en kuvaamisessa enkä kirjoittamisessa, mutta ehkä sekin on riittävän hyvää, olla tällainen keskinkertainen harrastelijabloggaaja, sillä sitähän minä olen. Pakko tähän samaan hengenvetoon todeta se, että kuvien lisäksi olen kyllä huomannut kehittyneeni myös tekstin tuottamisessa. Ja viime aikoina olen tietoisesti pyrkinyt panostamaa siihen entistä enemmän. Toivonkin, että se näkyy myös teille lukijoille entistä parempina postauksina niin kuvien kuin tekstinkin osalta.


Oho, tulipa pitkä postaus. Noh, mitä sitä bloggaaja vapaapäivänään muuta tekisi. Heh! :)

Olisi kiva kuulla teiltä muilta bloggareilta, että mitä ajattelette valokuvaamisesta ja miksi sitä teette  ja missä koette kehittyneenne? Nautitteko kuvaamisesta voi onko se pakollinen paha, joka vain sattuu liittymään läheisesti tähän blogiharrastukseen?

Näissä kuvissa mallin virkaa toimittivat oman pihan piskuisen pensasaidan punastuneet aronianoksat. Lyhyesti sanottuna syksy sisällä. 

Niin ja  vastauksena otsikon kysymykseen; miten tulla paremmaksi valokuvaajaksi? Vastaus on harjoittelemalla!

Ihanaa viikonjatkoa!

I got some autumn leaves inside and love the colour that they bring to our kitchen! I've also been thinking about photography as a hobby and that it's a great way to be an artist in a small scale. Have a great week!

Love, Kati