Kaunis kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Tämä maljakko ja marjat taisivat siellä kuvissa jo vilahtaakin. Syksy hiipii taas pikkuhiljaa elämäämme ja sisustus elää tietenkin siinä mukana. Pian taas poltellaan takassa puita ja pöydällä kynttilötä. Vaikka olen kyllä kesäihminen, en voi olla pitämättä syysiltojen tunnelmasta. Se tunne, kun ulkona on pimeää ja märkää ja kylmää ja voi ihan hyvällä omallatunnolla käpertyä kodin lämpöön ja nauttia takkatulesta, kynttilöistä ja kotoisasta tunnelmasta.


Kuitenkaan en toivo, että se syksy nyt ihan vielä tulisi ja tätä postausta voidaankin ehkä pitää vain pienenä varaslähtönä tai inspiraationa syksyn sisustukseen. Joku taisi luvata vielä helteiden palaavan, kuulemma tulee takakesä. Yksi varma lähestyvän syksyn merkki ovat pihlajanmarjat. Vanhempieni pihassa on komea pihlaja ja isäni ennustaa talven pakkasia pihlajanmarjojen määrästä. En nyt muista miten hän sen tekee, mutta metodi vaikutti hyvin epätieteelliseltä, joskin pitkään kokemukseen perustuvalta.


Tiedättekö että minulla on ollut jo jonkin aikaa totaalinen valokuvaus- ja bloggaamisinnon kadotus. Ei ole tehnyt mieli tarttua kameraan, eikä kirjoittaa postauksia. Ei ole ollut asiaa. Kaikki on tuntunut niin nähdyltä. Niin tavanomaiselta. Tylsältä ja aina vaan samalta. Mietin jatkoa. En halua lopettaa, mutta mietin miten jatkaa. Jostain syystä minut valtaa epäonnistumisen tunne.


Tämä blogi keskittyy pääasiassa sisustamiseen ja siitä syystä suurin osa kuvista on tietenkin otettu täällä meillä kotona. Kuvakulmat tuntuvat minusta aina samoilta, aiheet pyörivät aina niissä samoissa ja tilatkin tietenkin ovat aina vaan ne samat. Koko ajan ei voi tehdä muutoksia sisustukseen. Ei ole aikaa, ideoita eikä rahaakaan.  Jotenkin tuntuu, ettei näistä samoista nurkista vaan saa enää mielenkiintoisia kuvia. Kuitenkin blogiin olisi kiva kirjoittaa jotakin ja valokuvaus on ainakin ennen ollut rakas harrastus.


Ihmeissäni selailin toissapäivänä blogissani olevia vanhoja postauksia ja katselin niissä olevia kuvia. Ihmetyksekseni huomasin, että monet kuvat ja postaukset ovat todella onnistuneita. Osaankohan sittenkin jotain? Kuvata? Blogata?



Nyt tartuin taas kameraan todella pitkästä aikaa kuvatakseni uutta olohuoeen pöytää ja niinpä kuvia tuli räpsittyä vähän muustakin. Kuvaaminen tuntui taas kivalta ja lopputuloskin on mielestäni aika hyvä. Kun onnistuu, tuntuu että intoa tulee lisää. Eivät nämä tämän postauksen kuvat varmasti mitään ammattilaatua ole, mutta amatöörin kuvaamiksi ihan jees. Olen niihin itse ihan tyytyväinen ja tunnen pienen kipinän syttyvän sisälläni. Olisiko se kadonnut kuvausinto palaamassa? Jos kuvausinto palaa, tuoko se mukanaan bloggausinnon? Uskon että tuo.

Tällaisia mietteitä tänään. Kiva jos jaksoit lukea tänne asti. Tosi mielelläni kuulisin teidän muiden ajatuksia bloggaamis- ja kuvausinnosta. Onko teillä aina intoa vai tuleeko välillä kuivia kausia?

Moni teistä siellä miettii varmasti siellä kuumeisesti, että mistä tuo ihana maljakko on kotoisin? Ystäväni toi sen minulle Ruotsista Mio-nimisestä sisustusliikkeestä, joita löytyy monista kauppakeskuksista. Mio on kohtuuhintainen sisustusketju, jossa on laaja valikoima. Kynttilä on Indiskasta ja se tuoksuu jollekin ihanan itämaiselle.

Aivan ihanaa ja lämmintä viikonloppua ihan jokaiselle teistä ihanista!

A friend of mine brought me this goergous vase from Sweden and I think it's a perfect match to autumn berries. Have a great weekend!

Love, Kati