Snapchat on kiva tapa seurata ihmisten päivittäisiä puuhia. Sain sitä kautta päähäni idean tehdä tänne blogiin tällaisen päivä kuvina -postauksen. Kuvat ovat ehkä tavallista rosoisemmat, koska ne on otettu puhelimella, joten toivottavasti kestätte.


Puhelimen kello soitti aamulla klo 6.45. Olin yllättävän virkeä ja nousin epätavallisen nopeasti. Tykkään yleensä snoozailla muutaman kerran, mutta ehkä tuo ihana aurinkoinen sää sai minut nousemaan reippaasti ylös. Puin nopeasti vaatteeet päälle ja lähdin Bean kanssa aamulenkille. Se ei ihan joka kerta ole kauhean innokas aamulenkkeilijä, mutta tällä kertaa myös lenkkikaverin askel vaikutti kevyeltä. Ilma oli ihanan kirpsakka ja aurinko oli juuri nousemassa lämmittämään päivää. 

Muutenkin metsässä kävely on minulle yksi parhaista tavoista rentoutua. Tiedättekö, että se on  jotenkin ihan tutkittukin, että metsässä kävely alentaa stressia jo muutamassa minuutissa ja vähän pidempi oleskelu metsässä rentouttaa jo ihan kunnolla. Uskon todellakin, että näin on. Aamulenkki metsässä tekee päivästä paljon paremman ja myös illalla se löysyttää mahdollista työpäivän aikana kiristynyttä ruuvia tehokkaasti.


Aamulenkin jälkeen kävin pikaisesti suihkussa ja sitten nautin aamiaiseksi pari ruisleipää, viiliä ja teetä. Nuo Hobstar-blogilasit ovat meillä kovassa käytössä. Ne kun ovat niin huolettomat. Paksut lasit käyvät niin kuuman kuin kylmänkin juoman nauttimiseen ja lisäksi niistä on arjessa ihanasti iloa myös silmälle.



Puin päälle Marks&Spenceristä ostetun tummansinisen jakun ja housut sekä Soyaconceptin puseron. Vaikka aamuisin on vielä aika kylmä, olen jo heivannut talvikengät kaapin perukoille, sillä minä pääsen pihasta kätevästi autolla suoraan työpaikan parkkihalliin, eikä jalat ehdi siinä välissä jäätyä. Kuten huomaatte, kaulassa on taas mariamontazamimaisia vaikutteita. :)

 

Työpäivä alkoi asiakastapaamisella ja siitä lähti sellainen palaverien putki, että ainoa pidempi tauko taisi olla ruokatunnin yhteydessä. Tällaisia päiviä minulla on töissä nykyään turhan usein, sillä sehän tarkoittaa sitä, että pääsen tekemään ns. oikeita töitä vasta myöhään iltapäivällä. 


Minä olen vaihteleva kahvinjuoja. Joinain päivinä saatan olla juomatta kuppiakaan ja toisina sitä menee enemmän. Juon kahvini runsaalla maidolla. Tai maitoa kahvilla, kuten tapaan työkavereille sanoa. Jos kokouksia on paljon, niin kahvia tulee litkittyä tavallista enemmän. Välillä juon myös teetä ja jos kahvikuppeja on tullut juotua jo muutama, vaihdan välillä teehen. Teen tykkään juoda myös englantilaiseen tyyliin maidolla ja tykkään sellaisista perinteisistä mustista teelaaduista, eivätkä minulle tahdo maistua sellaiset hedelmäteet ollenkaan.


Lounasta nautin työpaikan läheisessä kahvilassa. Siellä on ihanat salaatit ja erilaisia caesarsalaattivariaatioita tulee syötyä todella usein. Tuona päivänä tein poikkeuksen ja tilasin lounaaksi vuohenjuustomaalaissalaatin, joka on ehkä vähän ruokaisampi kuin caesarsalaatti. Salaatti oli hyvää, joskin jätin siinä olevat runsaat punasipulit syömättä.


Klo 14 alkavassa kokouksessa söin välipalaksi ihanan raikkaan appelsiinin. Hedelmiä minun pitäisi syödä enemmän. Tämäkin appelsiini oli todella hyvä ja mehukas. Kollegan kanssa saimme aikaiseksi hyvät naurut siitä, että meillä oli kokouksessa tismalleen samat eväät. Seura tekee kaltaisekseen.


Klo 17.15 lähdin töistä ajamaan kouluun kriisiviestinnän luennolle. Työpäivän jälkeen kouluun lähteminen on ollut viime viikkoina taas vähän helpomman tuntuista, kun ei tarvitse ajella pimeässä. Ja tuona päivänä aurinko paistoi niin ihanasti, että oli pakko laittaa aurinkolasit silmille. 


Saavuin koululle kymmenen minuuttia myöhässä, joka ei onneksi näyttänyt opettajaa haittaavan. Saapuessani hän kertoi seuraavan viikon aikana tehtävästä ryhmätehtävästä, jossa meidän tulee tehdä kriisiviestintäsuunnitelma kuvitteellisessa tapauksessa, jossa asiakas väittää erektiolääkkeen aiheuttaneen lapsettomuutta. Kiinnostava tehtävä, mutta viikko on taas todella lyhyt aika saada kaikki tehtyä kun on se ihan päivätyökin, jossa pitää käydä. Onneksi sain ryhmääni opiskelukavereita, joiden kanssa olen jo monia ryhmätöitä tehnyt ja joiden kanssa homma toimii.


Luennon tauolla kiirehdin koulun kanttiinista ostamaan Novellea ja välipalapatukan. Noita Novellen makukivennäisvesiä tulee ostettua turhan usein. Ne ovat hirveän hyvän makuisia ja niissä on vähän kaloreita, mutta happamat juomat ovat hampaiden kannalta huonoja ja muutenkin tavallinen vesi olisi parempaa. Minä olen kyllä vähän koukussa näihin ja viikossa tulee ostettua useampi pullo. 

 


Oli pakko napata kuva teille tästä ihanasta taulusta, joka roikkuu koulun rappukäytävässä. Minusta tuo taulu on todella kaunis ja ottaisin tuollaisen kyllä mielelläni kotiinkin. Samassa rappukäytävässä on muitakin kauniita tauluja, mutta tämä on minun suosikkini. Se on niin yksinkertaisen kaunis ja siinä on ihana tunnelma.



Luento päättyi normaalia aikaisemmin eli jo 19.30. Hyppäsin taas nopeasti auton rattiin, sillä olin luvannut hakea pojan jalkapalloharjoituksista, jotka päättyivät klo 20. Kentällä oli niin kaunista kun aurinko oli juuri laskemassa, mutta hui miten kylmä siellä olikaan! Poika oli autoon päästessään ihan jäässä ja laitoimmekin lämppärit ja penkinlämmittimet ihan täysille posottamaan.


Kotiin päästyämme kello olikin jo 20.30 ja mies oli tehnyt iltapalaa valmiiksi. Vaihdoin heti päälle yöpuvun ja jalkaan jostain hotellista mukaan napatut tohvelit. Katsoin telkkarista jakson Fitnesspäiväkirjoja ja netistä vielä Kalastajan Vaimo -blogista tunnetun Johannan Fitnesspäiväkirjajakson. Vähän odottelin näkeäväni hänet telkkarissa, mutta hänellä onkin oma nettisarja, jossa hän kertoo treenaamisestaan.


Päivän päätteeksi otin meikit pois Acon ihanalla puhdistusemulsiolla ja laitoin puhtaalle iholle Body Shopin Oils of Life -ihoöljyä. Se imeytyy yllättävän nopeasti eikä jää lillumaan kasvoille, kuten ehkä jotkut ihoöljyt saattavat tehdä. Minulla on käytännössä rutikuiva iho, joten siihen tuo öljy sopii erinomaisesti. 


Menin sänkyyn klo 11 ja kaveriksi sain uskollisen ystäväni Bean. Se tietää milloin kello on yksitoista, sillä se usein pyytää silloin ulos iltapissalle ja jos en ole menossa nukkumaan, se saattaa kuljeksia ympäriinsä siihen tyyliin, että nyt olisi nukkuma-aika! Fiksu tyttö!

Tällainen oli minun aika tavallinen arkipäiväni. Ihanaa, jos jaksoit lukea tänne asti! Olisi kiva nähdä teidän päiviänne kuvina, joten laittakaahan linkkiä tänne Villa Valkoon, jos teette päivä kuvina -postauksia.

This is my day in pictures. It started with a walk in the woods and ended with Bea sleeping next to me.

Love, Kati

Body Shopin Oils of Life saatu lehdistönäytteenä.