Ihanaa lauantaiaamua! Täällä ollaan herätty leppoisasti ilman kiirettä. Yritän tässä houkutella teiniä kanssani koiralenkille, mutta sometus tuntuu kiinnostavan neitiä enemmän kuin ulkoilu. Nappasin eilen kauppareissulla mukaani nuo kauniit vaaleanpunaiset tulppaanit ja ne näyttävät kotona vielä kauniimmilta kuin uskalsin toivoa. 


Muutamat blogikollegat ovat viime aikoina kirjoitelleet hetkessä elämisestä versus aina jonkun odottamisesta. Odotetaan kevättä, kesää, parempia ilmoja, lomamatkaa, lasten kasvamista, viikonloppua, lumen lähtöä, joulua, vanhenemista jne. Ja myönnän, että itsekin syyllistyn tuohon odotteluun. Erityisesti lomamatkat ovat sellaisia, joihin lasken päiviä ja viikkoja. Ja arki tuntuu mielestäni helpommalta, kun tietää, että tiedossa on jotain mukavaa.

Ilmojen suhteen odottelu on kyllä Suomessa turhaa. Se mitä tulee, on otettava vastaan. Siksi yritän olla välittämättä keleistä. Yleensä ne ovat huonot, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Niin se täällä pohjolassa vaan on. Eikä tarkoitus ole kuulostaa pessimistiseltä. Me suomalaiset rakastamme neljää vuodenaikaa ja tunnemme olomme orvoiksi ilman niitä! Toivoisinkin meiltä ehkä vähän sellaista asennetta, että ulkoilu ja keleistä nauttiminen on asenteesta ja välineistä kiinni! Hyvät kengät ja lämpimät takit ja tumput auttavat kummasti! 


Tänään on ohjelmassa blogikuvauksia, johon tarvitsen myös teinin apua, sillä tarkoitus on kuvata muutama uusi pukeutumiseen liittyvä hankinta. Huiii! Mä en sitten yhtään tykkää olla kameran edessä ja koska tarvitsen hommaan apua, joudun tyytymään tyttären näkemykseen kuvien ottamisen suhteen. Jännä nähdä mitä tästä tulee!

Ja nyt tämä muija lähtee ylös, ulos ja lenkille! Heippa ja kivaa lauantaita!

I got these lovely tulips from the supermarket yesterday. They look even more pretty than I imagined. Now I'm off to do some photography and to walk the dog and the teenager, if I can get her to leave the mobile even for an hour!

Love, Kati