maanantai 8. helmikuuta 2016

Aikuinen opiskelee


Kuten monet teistä tietävätkin, suoritan tällä hetkellä työn ohessa viestinnän ylempää korkeakoulututkintoa. Monet ihmettelevät sitä, miten jaksan opiskella töiden lisäksi ja miten raskasta opiskelu on. Voin kertoa, että onhan se rankkaa ja välillä tuntuu, että kaikki aika menee töiden ja opiskelujen parissa. Koen kuitenkin vahvasti, että opinnoista saa enemmäin kuin ne ottavat. Aikuisopiskelijalla on myös se etu, että opittuja asioita pystyy heti soveltamaan käytäntöön ja aidot työelämän esimerkit auttavat ymmärtämään asiat nopeammin, kuin silloin joskus nuorempana.


Toisaalta aikuinen ei ole "opiskelumoodissa". Tehtävien tekeminen, tentteihin lukeminen ja tunnilla kuuntelu vaativat ihan omanlaistaan taitoa. Ennen viime syksyä minä olin koulun penkillä viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin opiskelu oli päätyö ja sivutöinä työskentelin iltaisin ja viikonloppuisin mm. ravintolassa tarjoilijana. Olin opiskelumoodissa. Minulla ei ollut perheen menojen sovittamisia, ei ruoanlaittoa perheelle, työmatkoja tai vaativaa työtä, jossa ajatukset pyörivät usein vapaa-ajallakin. Olen kuitenkin jotenkuten pystynyt sovittamaan työn, perhe-elämän, harrastukset ja bloggaamisen yhteen, vaikkei se aina ihan yksinkertaista olekaan. Opinnot auttavat minua käyttämään aivojani tavalla, jota en muuten tekisi. Ja erityisesti työelämään se antaa kaivattua piristystä uusien ideoiden ja näkökulmien kautta. Minun opinnoissani lisämausteena on vielä se, että kaikki käydään läpi englanniksi ja saan käyttää ja harjoittaa kielitaitoani ihan viikoittain. Se on oikeasti aika arvokasta!


Minulla on opintojen ja muun elämän yhteensovittamisen kanssa se helpotus, että lapset ovat jo vähän isompia, eikä minun siksi tarvitse aina olla kellontarkasti päiväkodin porteilla tai käyttää illalla aikaa lasten touhujen vahtimiseen. Heilläkin on omia harrastuksia ja touhujaan, eivätkä he koko ajan äitiä kaipaa, vaikka läsnäolo isompien lasten ja teinien kohdalla on myös hyvin tärkeää. Se on vain erilaista.

Monet kanssani samaa kurssia käyvät ovat ottaneet opintovapaata ja etenevät näin opinnoissaan minua nopeammin. Minä puurran tutkintoa työn ohessa, enkä ainakaan vielä ole harkinnut opintovapaan ottamista. Siksi valmistumiseen menee vielä ainakin vuosi, ehkä vähän enemmänkin.

Mutta olenko joutunut luopumaan jostain opintojeni vuoksi? En koe, että olisin. Ainoa asia, josta olen oikeasti joutunut vähän tinkimään on oma liikunta. Kun tulen yhdeksältä illalla kotiin luentojen jälkeen, en jaksa enää lähteä lenkkeilemään, vaikka olisihan se aika tervehenkistä. Välillä ehdin liikkumaan enemmän ja toisinaan vähemman, mutta aina kun aikaa on, vedän lenkkitossut jalkaan. Kevään valoisuuden myötä saatan innostua lenkkeilemään myös myöhään illalla.

No tulipa tästä yllättävän pitkä postaus. Kiva jos jaksoit lukea. Mitä kokemuksia teillä on työn ohella opiskelusta? Onko moni teistä harkinnut opintoja esim. alan vaihtoa ajatellen?

As you may remember, I'm currently studying for a Masters degree as a part time student. It's hard to combine work, family and studying but I thik it's going quite well for now.

Love, Kati

31 kommenttia

  1. Heippa Kati :)

    Täällä toinen aikuisopiskelija, joka puurtaa kylläkin tällä hetkellä täysipäiväisesti. Teen tällä hetkellä kahta tutkintoa päällekkäin ja kandi pitäisi olla valmis maaliskuussa ja sitten pääsenkin gradun kimppuun syksyllä.

    Minusta on upeaa nykyisin, että sinä voit opiskella ihan missä elämänvaiheessa tahansa. Olen itse vuosien saatossa kerännyt opintoviikkoja avoimen yliopiston kautta ja niin minulle aukenivat syksyllä yliopiston ovet. Olen oppinut hirveästi uusia asioita ja ennen kaikkea saanut uutta näkökulmaa moneen asiaan.

    Tottakai näin varttuneemmalla iällä joutuu tekemään töitä enemmän oppiakseen uutta. Mutta joka tapauksessa tämä on hauskaa!

    Hei nostan sinulle hattua, että opiskelet englanniksi ja työn ohella. Itselläni oli juuri SHRM englanniksi ja pikkasen oli vanha rouva lujilla mutta selvitin kurssin :)

    Tsemppiä sinulle opiskeluihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula! Kyllä se aika rankkaa ja vaativaakin on, mutta lopussa varmaan kiitos seisoo...

      Poista
  2. Minä sain juuri joulun alla päätökseen yhdet opinnot, johtamiseen liittyvät. Minusta on tosi upeaa, että mahdollisuuksia opiskeluun on nykyään niin paljon. Onhan se rankkaa ja uuvuttavaakin, mutta kuten kirjoitit, niin se myös antaa paljon! Joka kerta kun joku opiskelu päättyy lopputyön tekemiseen, niin päätän, että nyt ei hetkeen, mutta kummasti sitä alkaa aika äkkiä kurkkimaan, mitä muita opintoja voisi tehdä :). Ei muuta kuin tsemppiä opintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onneksi tosiaan nykyään on paljon mahdollisuuksia myöhemminkin opiskella.

      Poista
  3. Aikuisopiskelua harrastin kun vaihdoin ammattia kolmekymppisenä. Opiskelin itseni lähihoitajaksi. Työn ohella en ole opiskellut muuta kuin kurssiopintoja.
    Hienoa, että jaksat panostaa opiskeluun ja kuulostaa siltä, että tämä sopii sinulle varsin hyvin.
    Hyviä opiskeluhetkiä ja kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi, en tiedä sopiiko, mutta kaipa se sitten lopussa on aika kiva kun paperit on kädessä...

      Poista
  4. Muutama vuosi sitten opiskelin täysipäiväisesti ja kyllähän se opiskelu on aikuisena erilaista kuin silloin nuorena huimana. Otin ehkä liiankin tosissaan opiskelun ja stressihän siitä tulee. Tällä hetkellä mietin, että josko vielä vaihtaisin alaa ja alkaisin taas opiskelemaan. Nyt tiedän, millaista se on tällä iällä ja mikään ei ole mahdotonta :) Kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja ;)
    Tsemppiä sinulle opiskeluihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän välttää sitä, että ottaisin turhaan liikaa stressiä arvosanoista, mutta kaipa sitä aina vähän.... :)

      Poista
  5. Mä niin haluaisin itse palata takaisin koulunpenkille opiskelemaan valokuvaajaksi. Mutta sitä en nykysen työni ohelle ehkä pystyisi opiskelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, valokuvaajan ammatti olisi minustakin ihana, mutta se taitaa jäädä kyllä minullakin haaveeksi...

      Poista
  6. Olipa mielenkiintoista lukea opinnoistasi. Ja muutenkin "eksyä" blogiisi : ) Olen itsekin opiskellut aikuisiällä ja se oli todella antoisaa. Saas nähdä, jos tässä vielä uudestaan innostuisi opiskelemaan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun tulit ja kiitos kun kommentoit. Ja kiitos tsempeistä!

      Poista
  7. Wau! Hatun nosto sinne!! Hienoa, että jaksat edistää itseäsi!! Mäkin niin haluisin, mutta toi mini on vielä liian pieni enkä pysty oleen kotoota niin paljon poissa! Ehkä joku päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Kun lapset ovat pieniä, ei se ole helppoa, mutta kun ne kasvavat, saa taas vähän enemmän aikaa itselleen.

      Poista
  8. Mä nostan sulle niin hattua sinnikyydestä ja jaksamisesta!:) Mäkin tykkään käydä kouluttautumassa, mutta toisinaan nekin saavat paineita aikaan, jos sisältävät välitehtäviä tms. Olen joskus haaveillut, että jos voittaisin lotosta, ryhtyisin opiskelemaan ihan vaan huvin vuoksi.:) Tottahan se on, että opiskelu on todellista pääomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kati, sulle ois kiva haaste blogissani.:)

      Poista
    2. No jos voittais lotossa, niin vois opiskella päivätyökseen tai ihan mitä vaan, nyt on vaan pakko kestää työ ja opinnot ja kaikki. Ehkä kestän. Ja kiitos, haaste on mieluinen, mutta ideaa ei ainakaan vielä ole, joten joudun ehkä vähän pohtimaan...

      Poista
  9. Työn ohessa en ole opiskellut, mutta nyt alkais taas opiskelufiilistä pukkaamaan - ja se tarkoittaisi työn ohessa oppimista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä työn ohessa voi kaikenlaisia opintoja suorittaa, mutta toki se on rankkaa. Yritän tehdä sitä itselleni sopivassa tahdissa, ettei tulisi liikaa stressiä.

      Poista
  10. Olen tehnyt verkko-opintoina useita täydentäviä opintoja (mm. markkinointi, matkailu, visuaalinen viestintä) avoimessa yliopistossa ja AMKssa, näistä pisin on kestänyt n. vuoden. Yhteensovittaminen pikkulapsiperheen arjen kanssa on ollut haastavaa, mutta toisaalta opinnot ovat olleet myös hyvää vastapainoa sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama kokemus, hyvää vastapainoa työlle ja muulle arjen aherrukselle.

      Poista
  11. Opiskelu on antoisaa, monimuotoista! Elämässä on monia sävyjä! Onnea opintielle! Tuija

    VastaaPoista
  12. Opiskelu kannattaa aina, ikään katsomatta. Minusta on hienoa, että nykyään opiskelumuotoja on niin paljon. Itse otin vuorotteluvapaata (korvaus huonompi kuin ns. aikuisopintotuki) ja lähdin toteuttamaan sisustusopintoja. Opiskelu on ollut aivan ihanaa!!! Nosta hattua kaikille niille, jotka opiskelevat täysipäiväisesti ja siinä sivussa on vielä perhettä. Kannustan kyllä kaikkia opiskelemaan, vaikka kansalaisopistolla jotain lyhytkurssia...Opiskeluintoa edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, sisustussuunnittelu olisikin ihana opintojen aihe, ehkä joskus sitäkin vielä... :)

      Poista
  13. Hatun nosto tulee täältäkin! Itse olen opiskellut kaksi ammattia ja silloin päätin, että ikinä en enää opiskele, mutta koskaan ei kannattaisi sanoa ei koskaan! Onhan aikuisena opiskelu ihan eri juttu kuin nuorena, mutta aikuisena siinä on lapset ja koti vielä hoidettavana sekä työ mikä tekee opiskelusta haasteellisempaa. Tsemppiä opiskeluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän niin kuin minäkin joskus päätin, ettei enää koskaan, mutta tässä sitä ollaan...

      Poista
  14. Olipas mukava ja tsemppaava postaus! Moni asia olisi voinut tulla omasta kynästä siinämielessä, että poikkean valtavirrasta melkoisesti yliopisto-opiskelijana, ja perheen ja koulun ja harrastusten yhteensovittaminen vaatii vähän tirehtöörin taitoja. Tosin en myöskään ole ns. aikuis-opiskelija. Meillä lapset ovat pieniä ja opiskelen nuorimmaisen (9kk) kanssa mahdollisimman paljon kotoa käsin. Mutta niin sitä huomaa että kurssi ja projekti kerrallaan niin väkisin tulee valmista pikkuhiljaa :).
    Opiskeluintoa ja tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SInulla on varmasti aikamoista järjestelyä pienten lasten ja opintojen ja perhe-elämän ja kaiken yhteensovittamisessa. Hatun nosto! :)

      Poista
  15. En uskalla hakea minnekään, kun en kuitenkaan pääse. Muuten kyllä kiinnostaisi vielä opiskella.

    VastaaPoista
  16. Oppia ikä kaikki! Opiskeleminen on niin niin parasta.

    Olen ikuinen opiskelija. Ehkä jatkuva uteliaisuuteni ympäröivää elämää ja ihmisiä kohtaan sysää minut aina jonnekin. Opiskelen kehittääkseni ammattilista osaamistani ja opiskelen harrastuksekseni, siis ihan vain siksi, että siitä on minulle iloa. Kaikki on yhtä ihanaa.

    Sain loppusyksystä päätökseen ammatilliset jatko-opintoni, jotka suoritin muun arjen ohessa. Ei mikään helppo nakki sovittaa vaativia ja työläitä opintoja työn ja perheen lomaan. Ymmärrän erittäin hyvin mistä kerrot.

    Olen huomannut, että vanhempana oppimisen ilo on suurempi kuin nuorena. Sitä jotenkin ymmärtää paremmin opiskelemisen hyödyt. Tunne ja ymmärrys kantaa silloinkin, kun pinna alkaa kiristyä ja rahkeet loppuvat.

    Sitä paitsi kaikki loppuu aikanaan. Vaikka vuosi sitten olin helisemässä, nyt muistelen tuota aikaa lämmöllä ja rakkaudella. Sain opintojeni myötä todistuksen lisäksi tukun uusia ystäviä. Sehän on ihan huippua tällaiselle keski-ikäiselle rouvalle ;).

    VastaaPoista

Kiitos kun tulit vierailulle blogiini. Jos haluat, voit jättää jäljen vierailustasi vaikka kommentoimalla tätä postausta. Toivon, että viihdyit täällä ja että tulet pian uudestaan!

-Kati

© Villa Valko Lifestyle sisustusblogiMaira Gall