Kuten monet teistä tietävätkin, suoritan tällä hetkellä työn ohessa viestinnän ylempää korkeakoulututkintoa. Monet ihmettelevät sitä, miten jaksan opiskella töiden lisäksi ja miten raskasta opiskelu on. Voin kertoa, että onhan se rankkaa ja välillä tuntuu, että kaikki aika menee töiden ja opiskelujen parissa. Koen kuitenkin vahvasti, että opinnoista saa enemmäin kuin ne ottavat. Aikuisopiskelijalla on myös se etu, että opittuja asioita pystyy heti soveltamaan käytäntöön ja aidot työelämän esimerkit auttavat ymmärtämään asiat nopeammin, kuin silloin joskus nuorempana.


Toisaalta aikuinen ei ole "opiskelumoodissa". Tehtävien tekeminen, tentteihin lukeminen ja tunnilla kuuntelu vaativat ihan omanlaistaan taitoa. Ennen viime syksyä minä olin koulun penkillä viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin opiskelu oli päätyö ja sivutöinä työskentelin iltaisin ja viikonloppuisin mm. ravintolassa tarjoilijana. Olin opiskelumoodissa. Minulla ei ollut perheen menojen sovittamisia, ei ruoanlaittoa perheelle, työmatkoja tai vaativaa työtä, jossa ajatukset pyörivät usein vapaa-ajallakin. Olen kuitenkin jotenkuten pystynyt sovittamaan työn, perhe-elämän, harrastukset ja bloggaamisen yhteen, vaikkei se aina ihan yksinkertaista olekaan. Opinnot auttavat minua käyttämään aivojani tavalla, jota en muuten tekisi. Ja erityisesti työelämään se antaa kaivattua piristystä uusien ideoiden ja näkökulmien kautta. Minun opinnoissani lisämausteena on vielä se, että kaikki käydään läpi englanniksi ja saan käyttää ja harjoittaa kielitaitoani ihan viikoittain. Se on oikeasti aika arvokasta!


Minulla on opintojen ja muun elämän yhteensovittamisen kanssa se helpotus, että lapset ovat jo vähän isompia, eikä minun siksi tarvitse aina olla kellontarkasti päiväkodin porteilla tai käyttää illalla aikaa lasten touhujen vahtimiseen. Heilläkin on omia harrastuksia ja touhujaan, eivätkä he koko ajan äitiä kaipaa, vaikka läsnäolo isompien lasten ja teinien kohdalla on myös hyvin tärkeää. Se on vain erilaista.

Monet kanssani samaa kurssia käyvät ovat ottaneet opintovapaata ja etenevät näin opinnoissaan minua nopeammin. Minä puurran tutkintoa työn ohessa, enkä ainakaan vielä ole harkinnut opintovapaan ottamista. Siksi valmistumiseen menee vielä ainakin vuosi, ehkä vähän enemmänkin.

Mutta olenko joutunut luopumaan jostain opintojeni vuoksi? En koe, että olisin. Ainoa asia, josta olen oikeasti joutunut vähän tinkimään on oma liikunta. Kun tulen yhdeksältä illalla kotiin luentojen jälkeen, en jaksa enää lähteä lenkkeilemään, vaikka olisihan se aika tervehenkistä. Välillä ehdin liikkumaan enemmän ja toisinaan vähemman, mutta aina kun aikaa on, vedän lenkkitossut jalkaan. Kevään valoisuuden myötä saatan innostua lenkkeilemään myös myöhään illalla.

No tulipa tästä yllättävän pitkä postaus. Kiva jos jaksoit lukea. Mitä kokemuksia teillä on työn ohella opiskelusta? Onko moni teistä harkinnut opintoja esim. alan vaihtoa ajatellen?

As you may remember, I'm currently studying for a Masters degree as a part time student. It's hard to combine work, family and studying but I thik it's going quite well for now.

Love, Kati