Seisoin ystäväni kanssa tammikuisena lauantai-iltana ravintolan tiskillä ja suunnittelin kesän Italian matkaa, jonka olin ajatellut tehdä sinkkuna ihan itsekseni. Olin päättänyt olla katsomatta miehiin päin, koska vastaan oli tullut vain huonoja vaihtoehtoja  ja pettymyksiä. Ajattelin, että alan elämään itsekseni ihan täysillä ilman, että enää odottelen Sitä Oikeaa. Julistin sen oikein ystävällenikin. Ja noin puoli tuntia sen jälkeen elämääni käveli Elämäni Mies. Viisitoista vuotta sitten.

Sen illan ja tämän päivän väliin on mahtunut kaksi synnytystä, kolme vauvaa, neljä asuntoa, häät, ristiäisiä, syntymäpäiviä, lomamatkoja ja paljon hyvää arkea. Ja siinä minun mieheni on paras, arjessa. Hänen kanssaan on helppo elää. Onneksi.

Ja muuten Italia on vieläkin haaveissa, mutta tällä kertaa en halua mennä yksin.

Onnea meille!♥

I met my husband 15 years ago. Love. ♥

Kati