sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Sinistä isälle ♥


Me 70-luvun lapset muistamme, miten lasten vaatteita sai silloin vain sinisinä, punaisina, ruskeina ja keltaisina. Tai ainakin näin minä muistan. Minulle ja siskolleni ostettiin usein samanlaisia vaatteita, toiselle punaiset ja toiselle jonkin toisen väriset. Vaaleanpunaisia vaatteita meillä ei ollut kuin vasta joskus lähempänä kymmenen vuoden ikää. Ei niitä kai ollut edes kaupoissa tarjolla.

Minä halusin aina pitää punaisia vaatteita ja siskoni joutui sitten pienempänä usein pitämään niitä sinisiä, poikien värisiä vaatteita, kuten me tapasimme sanoa. Tästä minulle on vähän jäänyt sellainen päähänpinttymä, että sininen on poikien väri. Eihän se sitä oikeasti ole ja pidän itsekin sinisestä tosi paljon vaatteissa ja enenevässä määrin myös sisustuksessa, mutta minkä lapsena oppii niin.....

Niinpä meillä katettiin isänpäiväaamiaisen poikien värisenä, eli sinisenä. 


 

Täytyy vielä mainita, että vaikka olinkin hieman tyrannimainen isosisko vaatevalintojen suhteen, ei siskoni ole tainnut siitä sen suurempia traumoja saada. Perhe on niin.♥ 

Oikein ihanaa isänpäivää kaikille!

We're celebrating Father's Day today and our breakfast was full of blue.

Love, Kati
 


10 kommenttia

  1. Mä sain traumoja samasta jutusta, koska minä olin se joka sai aina ne siniset vaatteet. Olen isosisko ja pikkusiskollani taisi olla luonnette enemmän vastustaa sinistä väriä :D
    Mukavaa isänpäivä sunnuntaita sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa meillä 70-lukulaisilla on kaikilla vähän traumoja noista värijutuista kun ikinä ei mitään tyttömäistä saanut päälle. Mukavaa isänpäivää Outi! :)

      Poista
  2. Kaunis, sininen kattaus♥ Iloista isänpäivää!

    VastaaPoista
  3. Meillä myös puoettiin minut ja neljä vuotta vanhempi siskoni samanlaisiin, mutta erivärisiin asuihin. Muistan, että meillä oli samanlaiset Marimekon leveäraitaiset shortsipuvut, toisella puna/valko- ja toisella kelta/valkoraidallinen. Samoin äiti ompeli meille pitkät mekot jossa oli kuminauhavyötärö ja frilla helmassa...minulla vihreällä pohjalla kukkia ja siskolla sinisellä pohjalla samat kukat! Voi taivas miten oltiin hienoja!
    Ihanaa alkavaa viikkoa Sinulle Kati! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, silloin monien äidit ompelivat vaatteita lapsilleen ja minäkin innostuin 80-luvulla teininä ompelemaan kun kaupoissa ei ollut mitään muodikasta tai sellaista, mihin olisi varaa. Nythän ompeleminen on kallista eli rahan säästämiseksi ei kannata kyllä ommella. Henkkamaukasta saa edullisemmin. Muista hyvin sen ensimmäisen vaalenapunaisen mekon. Ai että se oli hieno! :)

      Poista
  4. Voi miten kurja ettet saanut tyttömäistä päälle lapsena :) Minusta tuntuu, että minut aina puettiin tosi nätisti tai ainakin vanhojen valokuvien perusteella äidillä on erehtymätön värisilmä ja tyylitaju. Jos sitten taas kaverit kiusasivat kun heillä ei ollut samanlaisia "hienoja" vaatteita. Onneksi me olemme päässet noiden asioiden yli ja kasvaneet tasapainoisiksi aikuisiksi naisiksi.
    Mukavaa isänpäivän iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaatteet olivat ihan tyttömäisiä, mutta värit eivät olleet pinkkiä tai muuta ihanaa hörsöä. 70-luvulla oli tosi vähän valikoimaa kaupoissa ja vaatteet olivat tosi kalliita. Onneksi nykyään ne ovat suhteessa paljon edullisempia ja niin tytöille kuin pojillekin on tarjolla ihania vaatteita kaikissa väreissä. Mukavaa viikkoa! :)

      Poista
  5. Itse olen se nuorempi sisko ja valokuvista päätellen minä olin yleensä niissä punasävyisissä ja sisko keltasävyisissä. Jotkut vaatteet olivat samanlaisia, juurikin ne äidin ompelemat.

    Ihanaa alkavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista

Kiitos kun tulit vierailulle blogiini. Jos haluat, voit jättää jäljen vierailustasi vaikka kommentoimalla tätä postausta. Toivon, että viihdyit täällä ja että tulet pian uudestaan!

-Kati

© Villa Valko Lifestyle sisustusblogiMaira Gall