Tämä syksy on ollut erittäin kiireinen. Se tuntuu jopa kliseeltä sanoa, mutta kyllä nyt ollaan oltu sellaista tahtia menossa ja tulossa, etten muista aiemmin ihan tällaista tahtia menneeni. Blogihommat ovat jääneet vähän huonolle tolalle. Toivottavasti kestätte. Tämä on ihme kyllä minulle kuitenkin eräänlainen pakopaikka. Miellyttävää tekemistä ja ihania ajatuksia. Teidän kommentteja. Ne ovat parhaita.

Meille satoi yöllä ohut kerros ensilunta. Kyllä se vaan näyttää niin ihanalta. Ja valoisalta. Täällä Etelä-Suomessa syksyt ja talvet ovat raskaita. Sitä pimeyden määrää on melkein vaikea kuvitella ja aina kesäisin unohdan sen kamaluuden. Mutta joka vuosi se on yhtä kamalaa. Kun se oikea talvi saapuu, jos saapuu, tuntuu askel taas pikkuisen kevyemmältä. Marraskuu on laulunsa veroinen. 

Ehdin jossain syksyn kiireiden keskellä hakea etupihan ikivanhoihin ruukkuihin kauniit callunat. Ne pysyvät kauniina pitkään ja tuovat kivasti väriä harmaaseen arkeen. Nuo ruukut ovat melkein viisitoistavuotta vanhat. Ne ovat ihan epämuodikkaat. Tai ne alkavat olemaan jo niin vanhat, että tulevat varmasti pian taas muotiin. Terrakotta ja sininen ovatkin pikkuhiljaa tulossa kovin muotiin, joten toivoa on. Minä silti pidän niistä. Ne ovat jykevät ja toimivat. Ja kauniitkin, aika klassisella tavalla. Ja niin painavat, etten meinaa jaksaa niitä siirtää. 

Ihanaa sunnuntaita sinulle ystäväni!

Enjoying some autumn colours on our porch.

Love, Kati