Hei taas! Kävime viikonloppuna mökillä veneennostoreissulla ja samalla nautimme syksyisestä mökkimaisemasta ja myös mökin viileästä tunnelmasta. Onneksi takka ja kynttilät vähän pitivät meitä lämpiminä. Oli kyllä kivaa viettää aikaa vain oman perheen kesken. Mökillä siihen on aina oiva tilaisuus kun viihdykkeitä kuten televisiota, pleikkareita tai tietokoneita ei ole mukana. Lisäksi pienet tilat pakottavat meidän kaikki istuskelemaan siellä vierivieressä ja juteltua tulee tosi paljon vähän väkisinkin. Ei sikäli, ettei meidän perheessä juttu luistaisi, sillä kaikki lapset ovat perineet minun puheliaisuuteni. Mieheni onkin sitten sellaista perisuomalaista hiljaisempaa sorttia, tai ainakin halutessaan niin.


Jotenkin arjessa usein tuntuu siltä, ettei jutella tarpeeksi sillä tavalla ihan oikeasti ilman että keskustelu liittyy johonkin harrastukseen menemiseen, kouluun tai muuhun arjen järjestelyyn. Mielestäni on tosi tärkeää, että olisi jokaisen lapsen kanssa aikaa kahdenkeskiseen kunnon jutteluun. Ilman agendaa, jutteluun vaan. Tänään sain varastettua tuollaisen hetken toisen pojan kanssa. Oli kiva kuulla hänen mietteitään erityisesti häntä kiinnostavista asioista kuten urheilusta tai koulujutuista. Ihanan mutkatonta höpöttelyä, se on mukavaa ja sitä haluasin harrastaa lasten kanssa enemmän.

Usein yritän "varastaa" kivan jutteluhetken lasten kanssa samalla kun ajamme harrastuksiin tai sieltä kotiin. Välillä tosin muksut ovat näinä hetkinä tosi väsyneitä ja silloin täytyy vaan antaa toisen olla. Olen huomannut, että nykyaikaisessa elämässä, jossa niin lapset kuin me aikuisetkin olemme liian paljon nenä kiinni ruudussa, jää sellainen agendaton juttelu aika vähälle. Siksi olen yrittänyt panostaa siihen, että niitä hetkiä tulisi kuitenkin ihan säännöllisesti. Jotenkin tuntuu, että lapsetkin iloitsevat noista juttutuokioista, vaikkeivat ehkä itse osaa niitä kaivata. Hauskana yksityiskohtana poikani maininta tämän päivän juttelutuokion päätteeksi; "Äiti, kuinka kauan me oikein olemme jutelleet? Kolme tuntia?" No, niin kauan ei valitettavasti tämä juttutuokio kestänyt mutta kyllä se vähän yli tunnin kesti.  


Olen taas tosi paljon nauttinut tästä ihanasta ruskasta, joka meitä tällä hetkellä ympäröi. Tänään kävin Bean kanssa yhdellä pellolla, jonne ei kesäaikaan ole asiaa, mutta jonka poikki kävelemme kun viljelyskausi on ohitse. Pellolle oli juuri nousemassa aivan ihana sumu. Tunnelma oli kuin sadusta kun taivas punersi ja syksyn värit loistivat sumun keskeltä. Oikein pysähdyin nauttimaan siitä tunnelmasta, rauhasta ja hiljaisuudesta. Kyllä tuollaiset ihanat hetket auttavat jaksamaan arjessa!




Mökillä syksy oli kauneimmillaan, kuten ehkä kuvista näkyy. Kävimme kalassakin, mutta virveliin ei tarttunut kuin minun villahansikkaani. Nuo olivat huonot virvelöintihansikkaat, koska ne tarttuivat koko ajan johonkin koukkuun ja aika meni niitä irrottaessa. Mies siinä vieressä tuhisi minun epäkäytännöllistä kalastuspukeutumistani. Silti en luovu pukeutumisperiaatteistani, joissa keskityn tyylikkyyteen ja lämpimänä pysymiseen, tietenkin kumpaakin sopivassa suhteessa.



Ja sisustuskoirakin pääsi taas esittelemään veneily- ja kalastustaitojaan. Ei se Bea taida siitä veneilystä niin välittää, mutta se tulee iloiseksi siitä, että se saa olla touhuissa mukana. Lauman mukana on turvallista olla. :)

Olisi kiva kuulla ajatuksianne juttelusta tai vaikka asosita, joista erityisesti syksyisin nautitte. Mukavaa viikonjatkoa!

These pictures are from our summer cottage where the autumn was showing it's best colour palette. We had a great little getaway and it was lovely to spend some time with the whole family for once.

Love, Kati