Ystäviä ei elämässä ole koskaan liikaa. Sanotaan, että koira on ihmisen paras ystävä. Ja kyllähän se näin on. Meillä on Bean kanssa yhteiseloa takana nyt kaksi vuotta. Bea on paras ystäväni, eikä vähiten Bean omasta päätöksestä. Minne minä menen, tulee Bea uskollisesti perässä. Bea ei tullut meille ihan pentuna vaan jo nuorena aikuisena ja se oli aluksi hyvin arka. Kuitenkin siinä ensimmäisen yhteisen, 45 minuuttia kestävän automatkan aikana Bea päätti että minä olin ollut hänelle kiltti ja siksi hän voisi tukeutua minuun. Niin on ollut siitä lähtien ja Bea on kulkenut perässäni huoneesta toiseen. Aluksi siihen oli vähän totuttelemista, mutta nyt jos olen kotona ilman Beaa eikä se kulje perässäni, minulla on orpo olo.


Mieheni ja Bean ystävyys ei alkanut heti. Kumpikin oli vähän varuillaan. Ajan myötä hekin ovat ystävystyneet ja Bea tietää saavansa mieheltäni talon parhaat rapsutukset. Lapsista tyttäreni on Bealle läheisin. Kun olen poissa, saattaa Bea alkaa seuraamaan tytärtäni.  Olemme leikkimielisesti todenneetkin, että Bea valitsee itselleen aina tukihenkilön. Pojille se heiluttaa häntää, mutta siihen se melkein jää. Taitavat olla karvakuonon mielestä vähän epäluotettavaa sakkia.


Sisustusassistentti Bea assisteeraa kyllä myös kaikessa muussa. Titteli voisi olla myös siivousassistentti, rakennusassistentti, ruoanlaittoassistentti tai pyykkäysassistentti. Tapahtuipa täällä talossa mitä tahansa, on Bea aina innolla mukana. Lisäksi se on mitä parhainta lenkkiseuraa. Vaikka se on pieni koira, ei kahden tunnin kävelylenkki ole sille ongelma. Myös valokuvausassistentti voisi olla hyvä titteli, mutta siinä on kyllä välillä vähän haasteita kun se tuppaa aivan kaikkiin kuviin. Ihan sama mitä sohvaa tai pöytää minä täällä kuvaan, löytyy setistä aina myös kuva, jossa tuo pieni villakoira tunkee kuvaan, halusin sitä tai en. Ja huvittavinta on se, että kun yritän ihan oikeasti ottaa siitä kuvaa niin yleensä kuvassa heilahtaa vain häntä. Ei se kukko käskien laula.



Ja se alun arkuus on vähentynyt, vaikkei Bea vieläkään kovin rohkea ole. Lenkillä se kävelee mielellään minun takanani ja jos vastaan tulee koira, välillä se menee korvat luimussa pakoon ja välillä se päästää oikein kunnon haukut. Lähtökohtaisesti Bea pitää kaikkia vieraita koiria epäilyttävinä ja samaa pätee myös ihmisiin. Ihmisten kanssa se tosin ystävystyy helpommin ja jos olet voittanut sen luottamuksen, saat siitä ikuisen ja uskollisen ystävän, joka tapaamishetkellä suorittaa vauhdikkaan ilotanssin hyppyineen ja heiluvine häntineen. 


Sellainen ystävä on meidän Bea. Uskollinen aina vaan. Ja jos olemme erossa, minulla ainakin on sitä ikävä. Minä olen tuosta karvaisesta ystävästä hyvin onnellinen ja kiitollinen. Parempaa ystävää ei voisi toivoa. <3

Our dog Bea has been with us for 2 years now and she's the most loyal friend you can imagine.

Love, Kati