tiistai 25. elokuuta 2015

Ihanan kamala arki


Nyt kun arkea ollaan eletty jo kolmisen viikkoa, voin todeta että se alkaa kunnolla iskeä päälle. Töissä kiireet sen kuin lisääntyvät ja pehmeä lasku on jo kauan sitten loppunut. Lasten harrastukset ovat pyörähtäneet käyntiin ja se tarkoittaa taksikuskin hommia monina iltoina. Arjessa haastavaa on kodin pitäminen järjestyksessä. Eteisessä meillä on aina kengät levällään ja keittiössä astiat kuljeksivat tasoilla eivätkä tahdo löytää tietään astianpesukoneeseen. Kun tulen töistä kotiin, vietän ensimmäisen puoli tuntia raivaushommissa korjaten meidän nuorison jälkiä. Ei kiva.


Oma lukunsa on meidän perheen järkyttävä pyykkivuori! Miten te muut pysytte tuossa pyykin pesussa jonkinlaisessa tasapainossa? Sellaisessa, ettei pyykkivuori ole monen koneellisen korkuinen ja että kaikki kuivatut on aina viikattuina heti menossa kaappiin. Minusta tuntuu että tuo pyykkääminen ei ole oikein minun lajini, sillä meillä on aina aivan kauheat pyykkivuoret. Ja en kyllä voi sanoa että pyykkäämisestä mitenkään kauheasti tykkään, joten ehkä siinä on syy siihen, että kodinhoitohuoneen pyykkikaappi on lähes aina  täpötäynnä. Onneksi siitä saa oven kiinni ja voin ainakin kuvitella sen olemattomaksi.


Arkihan on tavallaan ihanaa, mutta kyllä joskus toivoisin sen olevan vähän helpompaa, erityisesti kotitöiden osalta. Olisi kiva tietää, löytyykö täältä joku, jonka eteinen on aina tiptop tai jolle pyykkivuori on vieras käsite?

Tällä postauksella osallistun piiiiiitkästä aikaa Pieni Lintu -blogin makrotex-haasteeseen. Ai että on kiva välillä taas päästä mukaan tähän.


Pieni Lintu - MakroTex challenge

In everyday life it's hard to keep up with all the housework. Life is so full with work, kids hobbies, housework etc. How do you manage? I don't! :)

Love, Kati

54 kommenttia

  1. Tuttuja asioita ainakin meillä. Kenkiä on eteisessä aina paljon ja milloin missäkin järjestyksessä. Pyykkikorin pohjaa näkee harvoin. Pyykkinarut on melkein aina täynnä ja mankeloitavien liinavaatteiden pino kaatuu ihan kohta. Ehkäpä tästä intoutuneena tänä iltana otan ja mankeloin edes vähän niitä pois. Aaah, miten sen homman aloittaminen on aina niin vaikeaa!?? Mukavaa arkea Sinulle, Kati ♥ ja voimia taksikuskin hommiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kuitenkin ihanaa kun se inspis iskee ja saa homma tehtyä. Jotenkin puhdistavaa.. :)

      Poista
  2. Meillä on eteinen niin pieni, että se näyttää aina olevan täynnä kenkiä. Pyykkiä pesen joka päivä koneellisen ja lapset vie kuivat ja viikatut vaatteet itse kaappeihin (onneksi ovat jo niin isoja ).
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meilläkin voisi nuo muksut vähän enemmän osallistua, mutta välillä vaan en jaksa koko ajan olla paimentamassa... blääh....

      Samoin Outi! Kivaa viikkoa! :)

      Poista
  3. Kuullostaa NIIN tutulta arjelta, kotiin mennessä eteinen on kenkäkaaoksessa, omien kenkien lisäksi siellä on yleensä 2-3 kavereiden kengät, joten kenkiä riittää, keittiön tasoja ei näy astioiden alta ja tuo pyykkivuori.... Meillä ei ainakaan pyykkivuori ole hallinnassa, hohhoijaa, juuri eilen ajattelin, että saisivat ilmat vähän huonontua, että raaskisi olla iltojaan sisällä raivaamassa paikkoja kuntoon. Meillä on periaatteessa sama systeemi kuin Outilla tuossa yllä, että lapset veisivät puhtaat pyykit paikalleen, toteutuminen on sitten niin ja näin, yleensä korit täyttyvät kodinhoitohuoneessa ja kukaan ei vie niitä paikalleen, vaatteet haetaan suoraan koreista käyttöön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vaatii sitä paimentamista että muksut edes vähän hoitaa noita hommia oikealla tavalla, ja se taas vaatii energiaa, jota tähän paimennukseen ja pyykkäämiseen vaan ei aina tahdo olla, vaan esim. on paljon kivempi vastailla blogikommentteihin, prioriteetit kullakin. :)

      Poista
  4. Noi ekan kuvan mukit on muuten iha törkeen söpöt, mä oon ainakin ihan in love niihin omiini :) Ja tosi mukava postaus!

    VastaaPoista
  5. Ihanat mukit, minunkin lempparit!

    with love, Jenni

    VastaaPoista
  6. Kolmen hengen taloudessa pyykkiä pesee kaikki. Jopa teini-ikäinen poika huolehtii omasta pyykistään. Pyrkimys on että kerran viikossa pestään koneellinen tummaa ja toinen valkoista. Kesäisin pyykki kuivuu nopeasti, mutta talvella pyykin kuivaaminen sisällä on hermoja raastavaa. Jokainen myös huolehtii kuivan pyykin omiin hyllyihinsä. Jos joku ei ehdi tyhjentää omia vaatteitaan telineeltä, voi olla varma että illalla ennen nukkumaan menoa vaatteet on kaapitettava. Ne nimittäin löytyy sängystä pinona. Pyykkiarkea olen helpottanut jättämällä silittämiset väliin. Tästä on seurannut vaatteiden valikoituminen sellaisiin joissa rypyt ei haittaa tai jotka ei rypisty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau mitä organisoitua toimintaa! Olen kade! :)

      Poista
  7. Eh! Täällä kanssa kauhulla katselen kalenteria ja reenejä ja menoja mitä syksy tuo tullessaan!! Huh! Hikihän tässä tulee ;)

    VastaaPoista
  8. Kiva kun osallistuit!! :) Samaa sotkua täälläkin, yritän olla kiinnittämättä huomiota niihin. :D

    VastaaPoista
  9. Äh, sotku on jatkuvasti uusiutuva luonnotuote, jota vastaan ei voi taistella :D

    VastaaPoista
  10. Pyykinpesuongelmaan ratkaisu: Me ostettiin 12 kg kone :)) Tosin sekin pyörii joka päivä, mutta pyykkikorin kansi sentään peittää siellä odottavat kasat. Melkein aina. Mä olen luovuttanut arjen sekamelskan kanssa jo ajat sitten ja luotan siihen, että vielä joku päivä kenkäkaaos on pois eteisestä.

    "Se on ohitse ennen kuin huomaatkaan. Sormenjäljet ilmestyvät seinäpaperiin yhä korkeammalle ja korkeammalle. Sitten ne äkkiä katoavat."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu. Niin se on, joskus varmaan kaipaan niitä pyykkivuoria kun on vaan tyhjät korit... Mut toi 12 kg kone, mahtava idea! :)

      Poista
  11. Meitä on vain kaksi mutta systeemejä tarvitaan silti. On pesukoneen lisäksi kuivausrumpu, silityskaappi ja ulos vedettävä silityslauta. Nuo kun aikanaan hommattiin huomasin itse asiassa tykkääväni jopa silittämisestä :) Miehelläni on itsestään siliäviä golfpaitoja, jotka vain ripustetaan kuivumaan vaatepuille. Kenkiä on aika paljon, mutta olemme hankkineet kenkäkaappeja joiden kätköihin useat kenkäparit saa piiloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki säilytysjärjestelyt, joista saa oven kiinni, ovat mahtavia! :)

      Poista
  12. Meidän pyykinpesua vähentää huomattavasti lasten koulupuvut. Enpä olisi aikoinaan uskonut, että minusta tulee koulu-univormujen suuri kannattaja, mutta niin ne vaan ovat osoittautuneet arjen pelastajiksi. Aamuisin ei tarvitse riidellä, mitä pistetään päälle, rahaa säästyy, kun kierrättää paria-kolmea settiä ja tosiaan pyykkiä tulee vähemmän. Tosin lomien tullen aina huomaa, että lapset ovat kasvaneet kotivaatteistaan ulos ja sitten pitää hätäisesti käydä ostamassa isompaa päälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koulupukuja tuolla tavalla ajatellutkaan, mutta onhan tuokin hyvä kulma. :)

      Poista
  13. Sitä pyykkivuorta voi levitellä vaikka sillä suihkusweepperillä, niin vuori ei ole niin korkea. Toinen vuori on sitten se puhtaiden vaatteiden vuoristo. Kenkävuori katoaa nopeasti seinähyllyille ja laatikoihin. Joskus on vain pistettävä silmät ja nenästä kiinni ja siirrettävä loppuunkuluneet roskapussiin. Ne ovat kuulemma vielä ihan hyvät! Kivoja kuvia ja siistiä arkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaaaaa! Tästä tuli niin hymy huulille, kiitos! :)

      Poista
  14. Meitä ei ole kuin kaksi aikuista, mutta pyykkiä kasaantuu kyllä kiitettävästi. Minulla kun on vielä paha tapa kerätä kasa ensin makuuhuoneen tuolille, josta se sitten vasta siirtyy pyykkikoriin - hyi minä!
    Ja toinen kasa, joka on minulle ihan mahdoton, on silitettävien kasa... Miten se on niin vaikeaa silittää koneellista kerrallaan - ei kun pari kolme koneellista vaatetta silitettävään kasaan ja sitten yhdellä kertaa seison tunnin - puolitoista ja silitän... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me molemmat siis kuulumme siihen kuuluisaan pinoajien sukuun :)

      Poista
  15. Sama vika rahikaisella.:D En tykkää pyykkihommista, joten yleensä viikonloppuisin on kauhea määrä pyykättävää. Nyt olen yrittänyt pitää pyykkivuoren aisoissa ja pestä ahkerammin, kun kuivattaminen on niin nopeaa ulkona. Vaikka meillä on kuivausrumpu, en juuri koskaan käytä sitä. Omaa tyhmyyttä?

    Aika tavalla samoja ajatuksia täällä muutenkin, keittiön saa raivata lähes joka päivä ja koko ajan muistuttaa lapsia omista velvollisuuksista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on tätä rikkinäisen levyn politiikkaa, välillä en vaan jaksa marmattaa, vaan vain siivoan ja siivoan... blaah. :)

      Poista
  16. Arki on välillä harmaata ja taas kaunista, kuten kuvistasi voin päätellä

    VastaaPoista
  17. Vastaukset
    1. Niin se näyttää aika monella olevan, ei ehkä meidänkään kannata siis stressata....

      Poista
  18. Oma pikkusen on jo pesästä pois lentänyt joten kaikki tuo enää muistoissa. Muistan kuitenkin että kyllä puuhanpuolikasta tosiaan riitti yhdenkin kanssa. Onneksi itse sain lepotaukoa ja lapsi sai taukoa kotoa mummolan ollessa lähellä. Se on tärkeää kaikkien jaksamisen kannalta. Lapsetkin kaipaavat lomaa vanhemmista. Liian moni pitää kii lapsista kynsin hampain ettei koskaan erossa . Se on sääli. Eihän nyt joka viikonloppua tarvitse erossa olla, mutta edes joskus! Lipesin nyt asian viereen. Hölömö kun olen. Heh . Tsemppiä pyykkIvuoren sille puolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hölömö!? Hah hah. No sitäkin. Heh. Kirjoitin mukamas kuitenkin hölösuu mutta olkoot. Hah

      Poista
    2. Hölömö!? Hah hah. No sitäkin. Heh. Kirjoitin mukamas kuitenkin hölösuu mutta olkoot. Hah

      Poista
  19. Kyllä mummolat ovat kultaakin kalliimpia! :)

    VastaaPoista
  20. Oma pikkusen on jo pesästä pois lentänyt joten kaikki tuo enää muistoissa. Muistan kuitenkin että kyllä puuhanpuolikasta tosiaan riitti yhdenkin kanssa. Onneksi itse sain lepotaukoa ja lapsi sai taukoa kotoa mummolan ollessa lähellä. Se on tärkeää kaikkien jaksamisen kannalta. Lapsetkin kaipaavat lomaa vanhemmista. Liian moni pitää kii lapsista kynsin hampain ettei koskaan erossa . Se on sääli. Eihän nyt joka viikonloppua tarvitse erossa olla, mutta edes joskus! Lipesin nyt asian viereen. Hölömö kun olen. Heh . Tsemppiä pyykkIvuoren sille puolen.

    VastaaPoista
  21. Kauhea sanoa tätä ääneen, mutta inhoan arkea ja elän viikonloppuja
    varten (hieman kärjistetysti sanottu, mutta ymmärräthän mitä tarkoitan?).
    Meilläkin on muksut sen ikäisiä, että niitä täytyy joka ilta kuskata harrastusten
    pariin, ei kiva. Oma aika jää minimiin, ja sekin vähä mikä jää jäljelle kuluu
    joko hellan äärellä tai pyykkivuorta kesyttämässä.
    Onneksi meillä on mökki, jonne karata viikonlopuksi rentoutumaan. Siellä ei
    arjen murheet paina, on aikaa olla vaan ja möllötellä.

    Tsemppiä! Koitetaan jaksaa, jookos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan meillä tuota ihan samaa ja viikonloppunakin usein ollaan turnauksessa. Yritän liikkua sillä välin kun odottelen harrastusten loppumista. Näin saan vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mutta täytyy yrittää jaksaa. :)

      Poista
  22. Kauniita kuvia ja tutunkuuloista arkimeininkiä. Pyykinpesu on niitä harvoja kotitöitä, joista jostain syystä nautin, varsinkin kesäaikaan kun pyykit kuivuvat nopeasti ulkona. Pesukone on alkanut vaan kolista sen verran, että olen jo henkisesti varautunut uuden ostoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se ulkona kuivaaminen on kiva juttu kun tulee pyykkeihin hyvä tuoksu ja muutenkin kuivuvat nopsasti. :)

      Poista
  23. Kuulostaa kyllä niin tututa! Eikä meillä ole edes enää lapsia vaan täällä asuu aikuisia ja tyhjät maitopurkit löytyvät pöydiltä ihan kuin odottaen, että tulen töistä niin kyllä minä siivoan! Eteisessä kenkäviidakko, joskus niitä löytyy myös pihalta kun nuo karvakorvat niitä sinne kuljettavat... eivät nuo kengät vaan löydä tietään sinne kenkäkaappiin...no siivouspäivän jälkeen on hetki siistiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivouspäivän jälkeistä tunnetta ei kyllä mikään voita! :)

      Poista
  24. Voin vain kuvitella minkälaista rumbaa teillä on. Meillä on vain yksi harrastava lapsi ja siinäkin on ihan tekemistä. Tosin nyt arjen pyörittäminen on helpompaa, kun jäin erityisopettajan työstäni vuorotteluvapaalle kokonaiseksi vuodeksi. Tsemppiä sinne arkeen! toivoopi uusi 40+bloggaaja, Satu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin ja kiva kun liityit jengiin. Mäkin oon uusi, eli pidetään toisiamma kädestä kiinni, ainakin näin virtuaalisesti. :)

      Poista
  25. Meillä pyykkäämisestä tuli kivaa kun löysin pyykkietikan. Siitä tulee niin ihana tuoksu kotiin, että pyykkikorin täyttyminen ilahduttaa ja on kiva laittaa kone pyörimään kun tietää siitä seuraavan tuoksun. Mutta ongelmana on puhtaiden vaatteiden pinot kodarissa. Ne eivät siirry itsestään kenenkään kaappiin - eivät edes siinä tuoksuhuumassa :) Ja juu, joskus olisi mielenkiintoista laskea kuinka monta kertaa siirtää samat kengät keskeltä eteisen lattiaa hieman syrjemmälle. Ei taitaisi sormien määrä riittää yhteen päivään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyykkietikka kuullostaa mielenkiintoiselta. Siitä olisi kiva kuulla lisää. Tsemppiä pyykkäämiseen ja muuhunkin arjen pyörittämiseen. :)

      Poista
    2. Käy kurkkimassa täältä lisää http://arjentimantteja.blogspot.fi/2015/01/pyykkietikkaa-pyykeille-ja-popoille.html :)

      Poista
  26. Sotkut ja pyykkivuore, niin tuttua, niin tuttua.

    VastaaPoista
  27. Aina välillä kaikki kasaantuu, varsinkin kun on poissa muutaman päivän. Mutta kyllä se sitten - kymmenen vuoden pääastä - helpottuu.

    VastaaPoista
  28. Hih, tutulta näyttää ja kuulostaa! Meillä usein pyykit unohtuvat päiviksi pyykkinarulle, josta niitä onkin jo lopulta näppärä ottaa suoraan käyttöön. Jotenkin se koneeseen laittaminen ja pois ottaminen on niin helppoa, mutta lajitteleminen jokaisen omaan kaappiin on turhauttavan hidasta.

    VastaaPoista

Kiitos kun tulit vierailulle blogiini. Jos haluat, voit jättää jäljen vierailustasi vaikka kommentoimalla tätä postausta. Toivon, että viihdyit täällä ja että tulet pian uudestaan!

-Kati

© Villa Valko Lifestyle sisustusblogiMaira Gall