Tänään piti kirjoittaa jotain ihan muuta, mutta sormet eivät suostu liikkumaan nyt siihen tahtiin, joten tässä tulee nyt sitten vähän tällaista toisenlaista pohdintaa.

Bloggaaminen on vaikea laji.  Ensin sitä haaveilee, että voi kun olisin tarpeeksi rohkea, jotta voisin perustaa oman blogin.  Omissa ajatuksissaan mietti, että sinne voisi kirjoittaa päiväkirjamaisesti tuntemuksiaan ja elämästä yleensäkin.  Sitten sinne voisi liittää kauniita kuvia ja siellä voisi käydä mukavaa keskustelua lukijoiden kanssa.  Kuullostaa ihanalta.

Sitten eräänä päivänä rohkenet, ja perustat oman blogin.  Sydän pamppaillen painat ensimmäisen postauksen kohdalla "julkaise" -nappia.  Nyt, se on siellä!  Oma blogi ja siinä ensimmäinen postaus.

Kuka vakuuttaa liian lörpön bloggaajan? :)

Vähän aikaa bloggailtuasi huomaat, että joudut useinkin miettimään sitä, että kuinka syvällisiä asioita blogissasi tahdot käsitellä.  Miten paljon paljastat itsestäsi?  Oletko valmis avaamaan blogissa kaikki elämäsi osa-alueet?   Syvällinen - ollakko vai eikö olla?

Blogi on toki henkilökohtainen, mutta usein joutuu myös pohtimaan sitä, että kuinka henkilökohtainen. Itselle oli jo blogin aloitushetkellä iso päätös se, että kuvaan omaa kotia nettiin niin, että kuvat ovat kaikkien nähtävillä. Koti on kuitenkin hyvin henkilökohtainen, jokaisen oma pesä.  Meillä on jokaisella oma käsitys siitä, että mikä on henkilökohtaista - toiselle rajat ovat tiukemmat kuin toiselle ja hyvä niin.      


Itse olen jo tämän lyhyen bloggaajaurani aikana joutunut tätä pohtimaan, enkä oikein vielä tiedä, missä se oma henkilökohtaisuuden raja menee.  Olen toistaiseksi mennyt vähän niin kuin "go with the flow"-meiningillä.   Ehkä se siitä hiljalleen kokemuksen myötä muotoutuu tai sitten ei, mutta pitää tehdä vaan asioita niin, että itsestä tuntuu jatkossakin hyvältä.

Tällaista syvällistä tai ei niin syvällistä pohdintaa tänään.  Olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia syvällisyydestä ja henkilökohtaisuuden rajoista blogimaailmassa.

Huomenna on taas vähän pinnallisempien asioiden vuoro, sillä pääsen siskoni seurassa Habitareen! :)

Torstaiterveisin, Kati