Olen ollut muutaman kerran elämässäni todella onnekas.  Tyttären syntymähetkellä tunsin olevani onnekkaista onnekkain.  Hän kun oli ja on vieläkin aivan ihana!

Kun sain yli kaksi vuotta tyttären syntymän jälkeen tietää odottavani kaksosia, purskahdin itkuun.  Niin pelottavalta tulevaisuus tuntui sillä hetkellä!  Ja olihan kaksosten odottaminen kaikkea muuta kuin auvoista varsinkin kun viimeisillä hetkillä kannoin vatsassani kahta vauvaa, jotka painoivat yhteensä melkein seitsemän kiloa!  Heti pitkän ja vaikean synnytyksen jälkeen tunsin olevani täysin avuton kahden vauvan kanssa, vaikka olinkin jo saanut esikoisen kanssa vauvan hoitoa harjoitella.  Kuitenkin jo silloin ymmärsin, että olin hyvin onnekas.  Saan olla äiti ihanille kaksospojille.



Muistan elävästi sen hetken, kun jäin ensimmäisen kerran kotiin yksin kahden pienen viisiviikkoisen vauvan kanssa.  Olin varustautunut kaikkeen: pullot oli valmiiksi steriloitu ja vaatteet viikattu valmiiksi, jotta pystyisin hoitamaan kaikki tarvittavat toimet salamannopeasti.  Onneksi kuitenkin jo silloin pojat olivat hyvin erilaisia.  Toinen istui tyytyväisenä sitterissä ja imi tuttia kun imetin hätäisempää hemmoa.  Välillä kiikuttelin sitteriä jalalla imettämisen lomassa. :)


Kaksosten äidit ovat hyvin etuoikeutettuja, vaikka kuitenkin erityisesti vauva-aika on monella tavalla rankka.  Kuitenkaan kaksosetkaan eivät ole vauvoja tai pikkulapsia ikuisesti.  Kun lapset kasvavat, monet asiat helpottuvat ja muuttuvat.  Meidän kaksospojat ovat aina olleet vilkkaita ja ehtiviä.  Kaikkea on pitänyt kokeilla ja joka paikkaan kiivetä.  He ovat totisesti pitäneet ja pitävät edelleen sekä minut että mieheni liikkeessä! 
 

Kaksosuus on onni ja etuoikeus, mutta se on myös ainakin ajoittain varmasti taakkakin.  Onni ja etuoikeus on se, että lapsuutta ei tarvitse taapertaa yksin. Aina on ystävä vierellä.  Taakka taitaa meidän pojilla ainakin olla se ikuinen vertailu ja kilpailu, jota käydään oman veljen kanssa.  Toivoisin, ettei niin olisi ja yritän aina miettiä tapoja toimia itse niin, että kumpikin saisi kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on.  Molemmat ovat minulle hyvin rakkaita ja täydellisiä sellaisina kuin ovat. 



Kaksoset viettävät paljon aikaa yhdessä.  Siksi he ovat väistämättäkin yleensä läheisiä toisilleen, mutta samalla he ovat myös yksilöitä ja ainakin meillä hyvin erilaisia.  Toinen on huoleton ja ei stressaa oikein mistään. Toinen on kilpailuhenkinen suorittaja, joka miettii syntyjä syviä ja huolehtii molempien koulurepuista.  Molemmat ovat iloisia, vilkkaita ja teräviä poikia.


Kaikki äidit toivovat, että omat lapset olisivat onnellisia.  Minäkin toivon niin ja pojille toivon lisäksi, että he säilyttäisivät läheisen yhteyden toisiinsa myös aikuisiällä.  Elämä on kuitenkin monella tavalla kovaa ja kaikki tärkeät ja läheiset ihmiset auttavat varsinkin silloin kun se taival on kivikkoisempi kuin mitä äidit meille toivovat. 


Nyt kun pojat ovat jo yhdeksän vuotiaita, huomaan että ne pienet pulleakätiset pellavapäät alkavat muuttua jo isoiksi pojiksi.  Minne ne pikkulapsivuodet hävisivät? Tunnen, etten ehtinytkään nauttia niistä tarpeeksi ja kuitenkin muistan toivoneeni helpompaa elämää isompien lasten kanssa.  Kuitenkin molemmat pojat ovat vielä tänäänkin yhtä iloisia ja reippaita kuin mitä näissä vanhoissa kuvissakin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei meidän arjesta kaksosten kanssa vieläkään puutu!  


Löysin Internetin ihmeellisestä maailmasta runon, joka sopii meidän poikiin täydellisesti:

Kaksi veljestä virkeää,
joka paikkaan kerkiää,
saa uudet säädöt telkkari sun muut,
eikä rauhaan jää myöskään takan puut.

 
Oikein ihanaa sunnuntaipäivää!

Kati
---------------------------------------------------------------------------

Twins ♥

I've been lucky enough to become a mother of twins.  Now that my twins are nine I keep thinking where all the years with the little chubby handed white headed boys went.  When they boys were little I was looking forward to having it a little easier with bigger kids but now I keep thinking that I must have missed something during the years that they were small.  However I am happy to see that although now bigger, my boys are still as happy and lively as they look in these old photos.

Lots of love, K x x x