sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kaksoset ♥



Olen ollut muutaman kerran elämässäni todella onnekas.  Tyttären syntymähetkellä tunsin olevani onnekkaista onnekkain.  Hän kun oli ja on vieläkin aivan ihana!

Kun sain yli kaksi vuotta tyttären syntymän jälkeen tietää odottavani kaksosia, purskahdin itkuun.  Niin pelottavalta tulevaisuus tuntui sillä hetkellä!  Ja olihan kaksosten odottaminen kaikkea muuta kuin auvoista varsinkin kun viimeisillä hetkillä kannoin vatsassani kahta vauvaa, jotka painoivat yhteensä melkein seitsemän kiloa!  Heti pitkän ja vaikean synnytyksen jälkeen tunsin olevani täysin avuton kahden vauvan kanssa, vaikka olinkin jo saanut esikoisen kanssa vauvan hoitoa harjoitella.  Kuitenkin jo silloin ymmärsin, että olin hyvin onnekas.  Saan olla äiti ihanille kaksospojille.



Muistan elävästi sen hetken, kun jäin ensimmäisen kerran kotiin yksin kahden pienen viisiviikkoisen vauvan kanssa.  Olin varustautunut kaikkeen: pullot oli valmiiksi steriloitu ja vaatteet viikattu valmiiksi, jotta pystyisin hoitamaan kaikki tarvittavat toimet salamannopeasti.  Onneksi kuitenkin jo silloin pojat olivat hyvin erilaisia.  Toinen istui tyytyväisenä sitterissä ja imi tuttia kun imetin hätäisempää hemmoa.  Välillä kiikuttelin sitteriä jalalla imettämisen lomassa. :)


Kaksosten äidit ovat hyvin etuoikeutettuja, vaikka kuitenkin erityisesti vauva-aika on monella tavalla rankka.  Kuitenkaan kaksosetkaan eivät ole vauvoja tai pikkulapsia ikuisesti.  Kun lapset kasvavat, monet asiat helpottuvat ja muuttuvat.  Meidän kaksospojat ovat aina olleet vilkkaita ja ehtiviä.  Kaikkea on pitänyt kokeilla ja joka paikkaan kiivetä.  He ovat totisesti pitäneet ja pitävät edelleen sekä minut että mieheni liikkeessä! 
 

Kaksosuus on onni ja etuoikeus, mutta se on myös ainakin ajoittain varmasti taakkakin.  Onni ja etuoikeus on se, että lapsuutta ei tarvitse taapertaa yksin. Aina on ystävä vierellä.  Taakka taitaa meidän pojilla ainakin olla se ikuinen vertailu ja kilpailu, jota käydään oman veljen kanssa.  Toivoisin, ettei niin olisi ja yritän aina miettiä tapoja toimia itse niin, että kumpikin saisi kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on.  Molemmat ovat minulle hyvin rakkaita ja täydellisiä sellaisina kuin ovat. 



Kaksoset viettävät paljon aikaa yhdessä.  Siksi he ovat väistämättäkin yleensä läheisiä toisilleen, mutta samalla he ovat myös yksilöitä ja ainakin meillä hyvin erilaisia.  Toinen on huoleton ja ei stressaa oikein mistään. Toinen on kilpailuhenkinen suorittaja, joka miettii syntyjä syviä ja huolehtii molempien koulurepuista.  Molemmat ovat iloisia, vilkkaita ja teräviä poikia.


Kaikki äidit toivovat, että omat lapset olisivat onnellisia.  Minäkin toivon niin ja pojille toivon lisäksi, että he säilyttäisivät läheisen yhteyden toisiinsa myös aikuisiällä.  Elämä on kuitenkin monella tavalla kovaa ja kaikki tärkeät ja läheiset ihmiset auttavat varsinkin silloin kun se taival on kivikkoisempi kuin mitä äidit meille toivovat. 


Nyt kun pojat ovat jo yhdeksän vuotiaita, huomaan että ne pienet pulleakätiset pellavapäät alkavat muuttua jo isoiksi pojiksi.  Minne ne pikkulapsivuodet hävisivät? Tunnen, etten ehtinytkään nauttia niistä tarpeeksi ja kuitenkin muistan toivoneeni helpompaa elämää isompien lasten kanssa.  Kuitenkin molemmat pojat ovat vielä tänäänkin yhtä iloisia ja reippaita kuin mitä näissä vanhoissa kuvissakin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei meidän arjesta kaksosten kanssa vieläkään puutu!  


Löysin Internetin ihmeellisestä maailmasta runon, joka sopii meidän poikiin täydellisesti:

Kaksi veljestä virkeää,
joka paikkaan kerkiää,
saa uudet säädöt telkkari sun muut,
eikä rauhaan jää myöskään takan puut.

 
Oikein ihanaa sunnuntaipäivää!

Kati
---------------------------------------------------------------------------

Twins ♥

I've been lucky enough to become a mother of twins.  Now that my twins are nine I keep thinking where all the years with the little chubby handed white headed boys went.  When they boys were little I was looking forward to having it a little easier with bigger kids but now I keep thinking that I must have missed something during the years that they were small.  However I am happy to see that although now bigger, my boys are still as happy and lively as they look in these old photos.

Lots of love, K x x x


11 kommenttia

  1. Ihana postaus ja ihanat kuvat<3 Eihän ole tosiaan mitään arvokkaampaa äidille, kuin omat lapset. Kaksosuus on minusta upea asia juuri sen vuoksi, että siinä on mahdollisuus vankkoihin siteisiin ja tukeen, joka ei petä koskaan.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina. Olen samaa mieltä, kaksosuus on lahja ja siinä on enemmän positiivista kuin negatiivista. Siinä saa parhaassa tapauksessa elinikäisen ystävän, joka tuntee sinnut ja ymmärtää sinua paremmin kuin kukaan muu.

      Poista
  2. Aivan ihana juttu ja suloiset pojat <3. Minä niin samaistuin tekstiisi, vaikka meillä ei kaksosia olekaan. Omat pojat (eskarilainen ja tokaluokkalainen) ovat 1v9kk:n ikäerolla. Samat touhut, ilot ja kiistat. Kovasti ovat myös samannäköisiä. Käytännössä melkein kaksosia siis :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Niin se on että jos lapset ovat syntyneet hyvin lähekkäin, voivat he monesti olla vähän niin kun kaksoset.

      Poista
  3. Awww, mä aina halusin kaksoset! Nyt kuitenkin olen ihan iloinen, että on vain yksi! Se riittää minulle :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, mä en kyllä ollut ikinä ajatellutkaan kaksosia ennen kuin ne sitten sattuivat omalle kohdalle. Onnellinen olen kyllä heistä ollut joka päivä. Lapset ovat niin parasta! :)

      Poista
  4. Olipas kiva kirjoitus teidän pojista! :) Itse olen kaksonen, enkä ole koskaan kokenut sitä mitenkään negatiivisena asiana - toki varmaan teininä sisko ärsytti, mutta niin ärsytti isovelikin, ja koko maailma ;) Mutta aina olen ollut onnellinen siukusta, näin 35vuotiaana ihmisestä, jonka kanssa olen elänyt elämäni pisimmän parisuhteen, riidellen, setvien, tukien, kannustaen, rakastaen ja huolehtien. Siukku, kaksoseni, on minulle tärkein ihminen maailmassa, se josta olen aina ylpeä, onnellinen ja tärkeä. Puolin jos toisin. Meillä kotona vanhemmat tekivät ison työn siinä, että vaikka olimmekin likat, niin silti olimme itsenäiset yksilöt, joista toinen tykkäsi matikasta, ja toinen piirtää. Meillä oli erilaiset vaatteet, ja omanlaiset jutut, omia kavereita, mutta paljon paljon yhteistäkin. Mutta niin meillä on yhteistä viisi vuotta vanhemman isoveljenkin kanssa, joten pidän kyllä sisarussuhdetta vielä merkityksellisempänä, kuin sitä jaettua kohtua (tai meidän tapauksessa munasolua :)

    Koskaan en ole ollut yksönen, mutta varmuudella voin sanoa, että kaksosena olo on hyvää, turvallista, onnellista, kasvattavaa ja elämässä pärjäävää. Ja vaikka ne muutkin sisarussuhteet onkin tärkeitä, niin kuin muutkin elämän mittaiset ihmissuhteet, niin kyllä siinä kaksosuudessa on jotain erityisen tärkeää, pysyvää ja hyvää. Toivon teidän pojillekin omia teitä ja vahvuutta, sekä ikuista toistensa tukea.

    VastaaPoista
  5. Voi että, ihanat pojat! <3 Näitä tuli kyllä ikävä kun he kouluun lähtivät! Ja hyvin tunnistin kumpi oli sitterissä tuttia imevä ja kumpi hätäisempi :) Näin ihania poikia ei monella ole!

    VastaaPoista

Kiitos kun tulit vierailulle blogiini. Jos haluat, voit jättää jäljen vierailustasi vaikka kommentoimalla tätä postausta. Toivon, että viihdyit täällä ja että tulet pian uudestaan!

-Kati

© Villa Valko Lifestyle sisustusblogiMaira Gall