maanantai 4. elokuuta 2014

Sisustusahdistus!

Sain tänään käsiini viimeisen Avotakan.  Siellä oli käyty Jyväskylän asuntomessujen tarjontaa läpi trendien näkökulmasta.  Pääkirjoituksessakin pohdittiin sitä, että oma koti näyttää helposti nuhjuiselta uutuuttaan kiiltävien asuntomessutalojen rinnalla. Myös minä olen kokenut tämän saman ilmiön, erityisesti juuri asuntomessuvisiitin jälkeen.  Tuntuu, että oma koti on nukkavieru ja "halpis" ja ettei omat rahkeet eikä budjetti millään riitä niihin kaikkiin upeuksiin, joita messuilla tai sisustuslehdissä esitellään.  Siitä se sitten iskee; sisustusmasis. 

Tyynyjen viesti sopii erinomaisesti sisustusmasiksen iskiessä!

Itselleni iski lehden lukemisen jälkeen pienimuotoinen sisustusahdistus.  Jotenkin tuntuu, ettei meidän kodissa ole mitään nykytrendien mukaista.  Tapettiakaan ei saisi laittaa kuin lastenhuoneisiin ja meillä sitä on niin makuuhuoneessa kuin olohuoneessakin ja valkoinen on väistymässä värien tieltä ja minä täällä juuri mietin, että olisi pitänyt maalata seiniin vähemmän maitokahvia ja enemmän valkoista. Apua!  Eihän meillä ole tehty mitään oikein!!!!



Jokainen koti on kuitenkin erilainen.  Mielestäni kodissa on tärkeintä sen tunnelma.  Elämä.  Sitähän varten koti on, elämistä, olemista, asumista varten.  Ei kaikki voi koko ajan kiiltää uutuuttaan, sillä silloinhan kodista puuttuisi ne eletyn elämän jäljet.  Kun muutimme vuosi sitten tähän uuteen taloon, en uskaltanut laittaa verhoja mihinkään huoneeseen, koska pelkäsin hankkivani vääränlaiset ja seinäänkin tulee reikä kun se tanko pitää siihen porata.  Lopulta kuitenkin hankin verhot ja ne tangotkin porattiin uusiin seiniin.  Kannatti porata, sillä verhot toivat ihanaa pehmeyttä sisustukseen enkä ole niitä reikiäkään sen jälkeen enää miettinyt.

En ole koskaan sisustanut trendien mukaan, vaan vähän niin kuin mutu-tuntumalta.  Hankin sellaisia huonekaluja ja sisustuselementtejä, jotka näyttävät mielestäni hyviltä ja jotka tuntuvat sopivan muuhun sisustukseen. Aina voisi valita toisin, vaihtoehtoja kun on miljoonia.  Niin sisustuksessa kuin elämässä muutenkin pitää vain keskittyä olennaiseen, eikä haikailla menneitä eikä tulevia.

 Epätavallinen kuvauskulma: näkymä meidän olohuoneeseen ulkoapäin.
Persoonalliset sisustukset ovat mielestäni niitä parhaita!  Jos kaikki seuraisivat vain trendejä, kaikki kodithan näyttäisivät aivan samoilta.  Mielestäni tuo on ajatuksena hirveä.  Kodinhan pitää juuri olla asukkaidensa näköinen, henkilökohtainen, yksilöllinen.  Tärkeintähän kodissa kuitenkin on, että ne ihmiset, jotka siellä asuvat, viihtyvät.  Perintökalleudet ja sisustukseen sopimattomat vanhat huonekalut lisäävät sisustuksen kerroksellisuutta ja tekevät siitä henkilökohtaisen.

Kenenkään koti, ainakaan toivottavasti, ei ole tehty vain sitä ajatellen, että miltä se näyttäisi sisustuslehdessä tai blogissa.  Paras olisi, jos voisimme nauttia omista kodeistamme, juuri sellaisena kuin ne ovat.

Oletko sinä kokenut sisustusahdistusta? 
Kati    

-----------------------------------------------
Interior anxiety!

I was reading a new issue of a Finnish interiorsmagazine and I was overwhelmed by a interior anxiety.  I felt like our home had nothing current and everything is shabby and chep. 

However, if we all decorated our houses according to trends, all homes would look the same.  Every home should be comforable just for the people that live in it, and it shouldn't be decorated according to latest trends.  Life lived should be seen in our homes and they should be personal and individual.

Have you ever faced interior anxiety?
Kati

10 kommenttia

  1. Tähän voisin sanoa, että amen ja piste.;) Niin samaa mieltä, ja vaikka varsinaista ahdistusta en asian suhteen ole kokenut, niin ehkä pikemminkin ihmettelen ihmisiä, jotka koko ajan uudistavat kotiaan ja ihan koko ajan ostavat jotain uutta...Mulla meni rakentamisen jälkeen varmaan viisi vuotta, että sisustaminen ei kiinnostanut yhtään! Eikä kyllä ollut tarvettakaan. Niin sen pitäis musta ollakin.:) Sisustuksessa harmittaa juuri ne jutut, joiden kohdalla mietin meillä käyviä vieraita: liian suuri sohva ja liian monta keittiön tuolia. En ymmärrä myöskään kahta olohuonetta samassa talossa. Ei se ainakaan taloudellisesti ole järkevää. Kati, kyllä me porskutetaan ihan näin, omina itsenämme!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mietin myös, ettei mulla ole edes rahallisesti mahdollista sisustaa ja hankkia koko ajan jotain uutta ja haluan tehdä elämässä muutakin kuin pelkästään sisustella. Ja kaikki kivat jututhan maksaa, Kyllä mulla rakentamisen aikanakin oli vähän sisustusahdistusta kun tuntui että päätöksiä piti tehdä niin paljon. Osa niistä ei osunut aivan oikeaan, joten varmaan saa kohta tehdä jotain pikkuisia remontteja tai sitten pitää vaan kestää..... :)

      Poista
  2. Olen tismalleen samaa mieltä! Ahdistusta en suostu enää tuntemaan muusta kuin tästä sotkuisuudesta - ja sekin ehkä helpottuu, kun nyt kun toinenkin nuoristamme muuttaa kotoa, voin rauhassa alkaa tyhjentämään huushollia siitä kaikkein turhimmasta. Nuorena aina haaveilin kodista, joka on sisustettu skandinaavisen tyylikkäästi. Sitten kun lapset syntyivät ja oli asuntovelkaa muille jakaa, saivat Tiimarin kissapatsaat olla ihan rauhassa Aallon maljakoiden seassa. Ja siellä ne ovat edelleen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Lapset lisäävät sisustushaasteita kun ne nyt yleensä ei ole siisteimmästä päästä niin kaikki pitäisi miettiä lapsikestäviksi. Ja kyllä tuo asuntovelkakin asettaa aika paljon niitä rajoituksia....

      Poista
  3. Koen sitä päivittäin, mutta on juuri niinkun sanot, kodin ei tarvi olla trendikoti, pääasia että itse viihtyy. Mun sisusutusfilosofia aina ollut, meidän koti on meitä varten, ja teen siitä paikan jossa viihdyn, toki jo työni puolesta seuraan paljon " trendejä" ja kyllä kotini kokoajana elää, mutta ei trendejen vuoksi, vaan siksi että haluan että kotini on paikka missä minun sielu lepää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pääasia on että itse viihtyy ja onhan se mukava välillä uudistaa omaa elinympäristöään, mutta kun koti pysyy omannäköisenä niin silloin siinä on juuri sitä kodikkuutta ja sielukkuutta, jota kodissa pitääkin olla.

      Poista
  4. Nerokas postaus! :) Löysin tänne blogiisi Instagramin kautta, ja liitynpäs heti lukijaksi. Sisustusahdistus iskee itselle yleensä silloin, kun omaa kotia rupeaa miettimällä miettimään. Ehkä aiemmin vielä enemmän, nyt on yritellyt opetella armollisemmaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa seurailemaan. Täytyy yrittää olla itselle ja oman kodin sisustukselle armollinen. 😊

      Poista
  5. Sisustusahdistuksella on joku sukulainen, pintamateriaalivalinta-ahdistus. Se on meillä kylässä. Miten siihen taloonsa osaa valita sellaiset pintamateriaalit/keittiön/kylppärin kalusteet/valaistuksen yms., että ne ei ihan heti 5 vuoden jälkeen ala ottaa päähän ja näyttää "ihan ysäriltä". Miten osaisi valita niin neutraalit, että ne olisi ajattomat, mutta ei tylsät eikä persoonattomat. Argh!! Marika / Kaksi Savua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin tähän jo kerran vastata, mutta hävisi sitten jonnekin bittiavaruuteen, joten toivottavasti tämä tulee nyt näkyviin. Tuo on mullekin tuttua, taloa rakentaessa päätöksiä pitää tehdä nopeasti ja yleensä rajatulla budjetilla. Itselläni ahdisti kun aina päätöksiä piti tehdä "huomseksi". Ei siinä paljon kaakeleita tilailtu, vaan usein jouduin ottamaan sellaiset, jotka löytyivät valmiiksi rautakaupan varastosta. Eräs ystäväni, jolla oli kokemusta talon rakennuksesta sanoi hienosti, että täytyy vaan hyväksyä, että ne päätökset, joita on tehty, on tehty siinä tilanteessa ja sillä budjetilla, joka on ollut käytössä. Koskaan ei voi tehdä sellaisia pintamateriaalivalintoja, jotka olisivat ikuisesti trendikkäitä. Voin muuten lohduttaa, että me ollaan jo tehty tuohon uuteen taloon yksi pieni remotti ja toinen on minulla suunnitteilla, en ole vaan uskaltanut vielä kertoa miehelle..... :)

      Poista

Kiitos kun tulit vierailulle blogiini. Jos haluat, voit jättää jäljen vierailustasi vaikka kommentoimalla tätä postausta. Toivon, että viihdyit täällä ja että tulet pian uudestaan!

-Kati

© Villa Valko Lifestyle sisustusblogiMaira Gall