Sain tänään käsiini viimeisen Avotakan.  Siellä oli käyty Jyväskylän asuntomessujen tarjontaa läpi trendien näkökulmasta.  Pääkirjoituksessakin pohdittiin sitä, että oma koti näyttää helposti nuhjuiselta uutuuttaan kiiltävien asuntomessutalojen rinnalla. Myös minä olen kokenut tämän saman ilmiön, erityisesti juuri asuntomessuvisiitin jälkeen.  Tuntuu, että oma koti on nukkavieru ja "halpis" ja ettei omat rahkeet eikä budjetti millään riitä niihin kaikkiin upeuksiin, joita messuilla tai sisustuslehdissä esitellään.  Siitä se sitten iskee; sisustusmasis. 

Tyynyjen viesti sopii erinomaisesti sisustusmasiksen iskiessä!

Itselleni iski lehden lukemisen jälkeen pienimuotoinen sisustusahdistus.  Jotenkin tuntuu, ettei meidän kodissa ole mitään nykytrendien mukaista.  Tapettiakaan ei saisi laittaa kuin lastenhuoneisiin ja meillä sitä on niin makuuhuoneessa kuin olohuoneessakin ja valkoinen on väistymässä värien tieltä ja minä täällä juuri mietin, että olisi pitänyt maalata seiniin vähemmän maitokahvia ja enemmän valkoista. Apua!  Eihän meillä ole tehty mitään oikein!!!!



Jokainen koti on kuitenkin erilainen.  Mielestäni kodissa on tärkeintä sen tunnelma.  Elämä.  Sitähän varten koti on, elämistä, olemista, asumista varten.  Ei kaikki voi koko ajan kiiltää uutuuttaan, sillä silloinhan kodista puuttuisi ne eletyn elämän jäljet.  Kun muutimme vuosi sitten tähän uuteen taloon, en uskaltanut laittaa verhoja mihinkään huoneeseen, koska pelkäsin hankkivani vääränlaiset ja seinäänkin tulee reikä kun se tanko pitää siihen porata.  Lopulta kuitenkin hankin verhot ja ne tangotkin porattiin uusiin seiniin.  Kannatti porata, sillä verhot toivat ihanaa pehmeyttä sisustukseen enkä ole niitä reikiäkään sen jälkeen enää miettinyt.

En ole koskaan sisustanut trendien mukaan, vaan vähän niin kuin mutu-tuntumalta.  Hankin sellaisia huonekaluja ja sisustuselementtejä, jotka näyttävät mielestäni hyviltä ja jotka tuntuvat sopivan muuhun sisustukseen. Aina voisi valita toisin, vaihtoehtoja kun on miljoonia.  Niin sisustuksessa kuin elämässä muutenkin pitää vain keskittyä olennaiseen, eikä haikailla menneitä eikä tulevia.

 Epätavallinen kuvauskulma: näkymä meidän olohuoneeseen ulkoapäin.
Persoonalliset sisustukset ovat mielestäni niitä parhaita!  Jos kaikki seuraisivat vain trendejä, kaikki kodithan näyttäisivät aivan samoilta.  Mielestäni tuo on ajatuksena hirveä.  Kodinhan pitää juuri olla asukkaidensa näköinen, henkilökohtainen, yksilöllinen.  Tärkeintähän kodissa kuitenkin on, että ne ihmiset, jotka siellä asuvat, viihtyvät.  Perintökalleudet ja sisustukseen sopimattomat vanhat huonekalut lisäävät sisustuksen kerroksellisuutta ja tekevät siitä henkilökohtaisen.

Kenenkään koti, ainakaan toivottavasti, ei ole tehty vain sitä ajatellen, että miltä se näyttäisi sisustuslehdessä tai blogissa.  Paras olisi, jos voisimme nauttia omista kodeistamme, juuri sellaisena kuin ne ovat.

Oletko sinä kokenut sisustusahdistusta? 
Kati    

-----------------------------------------------
Interior anxiety!

I was reading a new issue of a Finnish interiorsmagazine and I was overwhelmed by a interior anxiety.  I felt like our home had nothing current and everything is shabby and chep. 

However, if we all decorated our houses according to trends, all homes would look the same.  Every home should be comforable just for the people that live in it, and it shouldn't be decorated according to latest trends.  Life lived should be seen in our homes and they should be personal and individual.

Have you ever faced interior anxiety?
Kati