Eilen illalla kävin koiran kanssa metsässä.  Kääpiövillakoiramme Bea on ollut meillä nyt vajaan vuoden ja koiralenkkien myötä olen tutustunut kotimaisemiin uusin silmin.  Meillä on Bean kanssa tapana koluta kaikki rämeisimmät metsät ja peltojen reunat.  Meri on ollut minulle aina tärkeä elementti, mutta vihdoinkin olen oppinut nauttimaan nykyisen kotiseutuni laakeista peltomaisemista ja ihanista metsistä.  Kyllä Suomi on kaunis maa!


Tässä meidän lähistöllä liikkuu paljon peuroja ja bongailemmekin Bean kanssa niitä harvase viikko.  Eilen yllätyin kun yhtäkkiä noin viiden metrin päässä puiden siimeksestä minua tuijottaa ruskea peura.  Sillä oli aivan ihanat isot silmät ja se katsoi minua niin pelästyneenä ja herkkänä kuin vain peura voi.  Olimme tosiaan yllättäneet sen, sillä näin lähelle emme ole tainneet vielä päästä.  Eihän se toki siihen kauaksi aikaa jäänyt odottelemaan, vaan se luikki nopsasti karkuun.  Onneksi Bea ei huomannut peuraa, sillä se olisi varmasti lähtenyt jahtaamaan sitä peuraparkaa. 

Sain vanhemmilta synttärilahjaksi lisää Marimekon Kaunis kauris mukeja, nyt minulla on niitä 8kpl.  Niissä tuo kauris katsoo kahvittelijaa aivan samoin kuin tuo peura siellä metsän siimeksessä katsoi minua.  Nämä mukit ovat kovasti mieleeni ja käytän niitä silloin, kun meille tulee ystäviä kylään.  Ne ovat sopivan rennot mutta kuitenkin arvokkaat.  Mukien kaveriksi hankin Ikeasta edulliset turkoosit lasilautaset.  Tuota Kaunis kauris -kuosiahan on Marimekosta saatavilla myös mm. kankaina ja pussilakanoina.

Aurinkoista sunnuntaita!
Kati