sunnuntai 21. elokuuta 2016

Luxury Sunday


Kaunis kiitos kaikista ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Tuntuu hyvältä, että voin täällä blogissa välillä jakaa vähän niitä negatiivisiakin tunteita. Ja kiva myös huomata, etten ole ajatuksieni kanssa yksin. Tajusin kommetteja lukiessani ja niihin vastaillessani syvempiä syitä blogialakulooni. Kiitos siis teille ihanille, jotka tsemppasitte ja jaksoitte pohtia näitä asioita kanssani!

En ole oikein saanut oman pääni sisällä järjesteltyä vielä blogin uutta lifestylelinjaa. Siispä tästä lähtee nyt sellainen kokeellinen jakso, jolloin kirjoittelen vähän siitä jos tästäkin ja siitä se linja sitten varmaan muotoutuu. Toivottavasti jaksatte olla mukana!


Sunnuntai on siitä kiva päivä, että jos kaikki on kohdillaan, sovittua ohjelmaa ei ole. Tänään on sellainen sunnuntai, oikea luksussunnuntai. Tänään ehdin kirjoittaa blogia, lukea aikakauslehtiä, Hesaria, blogeja, tehdä pihahommia, laittaa hyvää ruokaa ja nauttia kodista ja perheestä. Ihanan kiireetön tunnelma!


Ehdin aamulla Tainan suosituksesta sukeltamaan jo Pinterestin ihmeelliseen maailmaankin, jonka olin kesän aikana täysin unohtanut! Se on sisustajan, pukeutujan ja elämän kauniiden asioiden aarreaitta! Niinpä pinnasin taas paljon kauniita kuvia yläkerran parvekkeen sisustusta varten, syksyn pukeutumiseen ja kauniisiin koteihin liittyen. Ehkä suunnitteleminen onkin se paras osuus näissä kaikissa! Näistä lisää juttua myöhemmin.

Sitten pohdin muita kivoja blogipostausaiheita syksyyn ja muutama hauska uusi postausjuttu tuli mieleen, joissa haluan saada enemmän teitä ihania lukijoita esiin. Te minut täällä pidätte ja innostatte aina vain uudestaan ja uudestaan. Näistä enemmän sitten myöhemmin!

Nyt haluan jatkaa sunnuntaipuuhia. Sain päähäni leipoa pullaa ja veikkaan ettei kukaan täällä meillä pistä vastaan, jos niin teen. Haluan myös toivottaa teille oikein rentoa sunnuntaita! Kiitos, että olette! <3

Some Sunday mood. Today I have an empty schedule! What luxury!

Love, Kati

perjantai 19. elokuuta 2016

Maljakko, marjat ja syvällisempää blogipohdintaa


Kaunis kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Tämä maljakko ja marjat taisivat siellä kuvissa jo vilahtaakin. Syksy hiipii taas pikkuhiljaa elämäämme ja sisustus elää tietenkin siinä mukana. Pian taas poltellaan takassa puita ja pöydällä kynttilötä. Vaikka olen kyllä kesäihminen, en voi olla pitämättä syysiltojen tunnelmasta. Se tunne, kun ulkona on pimeää ja märkää ja kylmää ja voi ihan hyvällä omallatunnolla käpertyä kodin lämpöön ja nauttia takkatulesta, kynttilöistä ja kotoisasta tunnelmasta.


Kuitenkaan en toivo, että se syksy nyt ihan vielä tulisi ja tätä postausta voidaankin ehkä pitää vain pienenä varaslähtönä tai inspiraationa syksyn sisustukseen. Joku taisi luvata vielä helteiden palaavan, kuulemma tulee takakesä. Yksi varma lähestyvän syksyn merkki ovat pihlajanmarjat. Vanhempieni pihassa on komea pihlaja ja isäni ennustaa talven pakkasia pihlajanmarjojen määrästä. En nyt muista miten hän sen tekee, mutta metodi vaikutti hyvin epätieteelliseltä, joskin pitkään kokemukseen perustuvalta.


Tiedättekö että minulla on ollut jo jonkin aikaa totaalinen valokuvaus- ja bloggaamisinnon kadotus. Ei ole tehnyt mieli tarttua kameraan, eikä kirjoittaa postauksia. Ei ole ollut asiaa. Kaikki on tuntunut niin nähdyltä. Niin tavanomaiselta. Tylsältä ja aina vaan samalta. Mietin jatkoa. En halua lopettaa, mutta mietin miten jatkaa. Jostain syystä minut valtaa epäonnistumisen tunne.


Tämä blogi keskittyy pääasiassa sisustamiseen ja siitä syystä suurin osa kuvista on tietenkin otettu täällä meillä kotona. Kuvakulmat tuntuvat minusta aina samoilta, aiheet pyörivät aina niissä samoissa ja tilatkin tietenkin ovat aina vaan ne samat. Koko ajan ei voi tehdä muutoksia sisustukseen. Ei ole aikaa, ideoita eikä rahaakaan.  Jotenkin tuntuu, ettei näistä samoista nurkista vaan saa enää mielenkiintoisia kuvia. Kuitenkin blogiin olisi kiva kirjoittaa jotakin ja valokuvaus on ainakin ennen ollut rakas harrastus.


Ihmeissäni selailin toissapäivänä blogissani olevia vanhoja postauksia ja katselin niissä olevia kuvia. Ihmetyksekseni huomasin, että monet kuvat ja postaukset ovat todella onnistuneita. Osaankohan sittenkin jotain? Kuvata? Blogata?



Nyt tartuin taas kameraan todella pitkästä aikaa kuvatakseni uutta olohuoeen pöytää ja niinpä kuvia tuli räpsittyä vähän muustakin. Kuvaaminen tuntui taas kivalta ja lopputuloskin on mielestäni aika hyvä. Kun onnistuu, tuntuu että intoa tulee lisää. Eivät nämä tämän postauksen kuvat varmasti mitään ammattilaatua ole, mutta amatöörin kuvaamiksi ihan jees. Olen niihin itse ihan tyytyväinen ja tunnen pienen kipinän syttyvän sisälläni. Olisiko se kadonnut kuvausinto palaamassa? Jos kuvausinto palaa, tuoko se mukanaan bloggausinnon? Uskon että tuo.

Tällaisia mietteitä tänään. Kiva jos jaksoit lukea tänne asti. Tosi mielelläni kuulisin teidän muiden ajatuksia bloggaamis- ja kuvausinnosta. Onko teillä aina intoa vai tuleeko välillä kuivia kausia?

Moni teistä siellä miettii varmasti siellä kuumeisesti, että mistä tuo ihana maljakko on kotoisin? Ystäväni toi sen minulle Ruotsista Mio-nimisestä sisustusliikkeestä, joita löytyy monista kauppakeskuksista. Mio on kohtuuhintainen sisustusketju, jossa on laaja valikoima. Kynttilä on Indiskasta ja se tuoksuu jollekin ihanan itämaiselle.

Aivan ihanaa ja lämmintä viikonloppua ihan jokaiselle teistä ihanista!

A friend of mine brought me this goergous vase from Sweden and I think it's a perfect match to autumn berries. Have a great weekend!

Love, Kati

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Uusi olohuoneen pöytä


Kuten taisin aiemmin mainita, ei meillä ole tapahtunut sisustusrintamalla pitkään aikaan yhtään mitään. Edes sisustusbloggaaja ei pysty  näköjään ihan koko ajan sisustamaan. Siksi olenkin ihan superiloinen siitä, että vihdoinkin pääsen kirjoittamaan tänne blogiin jotain ihan oikeita sisustusuutisia täältä Villa Valkosta. Meille on nimittäin muuttanut uusi olohuoneen pöytä.



Todella pitkän harkinnan jälkeen olohuoneessamme seisoo nyt tamminen täyspuupöytä. Minulla oli pitkään halu keventää olohuoneen sisustusta ja yksi tekijä, joka mielestäni teki siitä vähän raskaan oloisen, oli vanha valkoinen pöytä. Pitkään harkitsin marmoripöytää ja olinkin hyvin lähellä päätyä sellaiseen, mutta sitten tämä puupöytä ikään kuin tuli elämääni vaivihkaa. Puupöytä oli mielestäni kiva valinta meidän olohuoneeseen, sillä se tuo lämpöä ja luonnollisuutta, jota vaalea sisustus ehkä vähän kaipasi. Lisäksi pöytä on keveydestään huolimatta ihan jämäkkä ja vähän edellistä pienempi, joten se jättää kaivattua tilaa ympärilleen. Lisäksi haluaisin muutenkin yksinkertaistaa sisustusta ja siirtyä vähän skandinaavisempaan linjaan. Ihan ultramoderni ei taida olla minun juttuni, mutta sellainen yksinkertainen ja lämmin skandinaavisuus kyllä viehättää. Tässä puupöydässä on mielestäni juuri sitä.


Yritin ihan tosissani kuvata uutta pöytää mahdollisimman monesta kulmasta, jotta saisitte hyvän käsityksen pöydän mallista. Beasta on tullut sellainen linssilude, että jouduin ihan tosissani hätistelemään sitä pois kuvista ja niinpä luovutin ja annoin sen tulla kuviin mukaan. Ja kyllähän Beakin tuo sitä kaivattua lämpöä ja tunnelmaa sisustukseen. Täydellinen sisustuskoira siis.

Ostin olohuoneen pöydän päälle ehkä noin vuosi sitten tuon kuparinvärisen lampun ja mielestäni uusi pöytä ja kuparinvärinen lamppu ovat parempi match kuin vanha pöytä ja kuparilamppu. Vanha pöytä henki mielestäni liikaa maalaisromanttisuutta, johon taidan olla nyt vähän kyllästynyt. 


Kuvien kautta on ehkä vähän vaikea välittää sitä tilantuntua, joka meidän olohuoneeseen tuli uuden pöydän kera. Vanha oli pikkuisen isompi ja neliönmuotoisena se vei muutenkin enemmän tilaa. Itse myös pidän siitä, ettei nykyisen pöydän alla ole mitään hyllyä, mihin voisi kasata ja kerätä lehtiä ja muuta tavaraa. Pysyy kokonaisuus siistimpänä.

Nyt ollaan jännän äärellä, sillä kovasti haluaisin tietää, mitä mieltä te olette meidän pöytävalinnasta. Toiko se olohuoneeseen kaivattua keveyttä ja luonnollisuutta vai mitä mieltä olette? Jos joku teistä ei muista vanhaa pöytää, sitä voi kurkata vaikka täältä.

We have a new coffee table. It's soid oak and I think it brought some much needed lightness and natural feel to our livingroom.

Love, Kati

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Rottinkituolien tuunaus mustaksi | spraymaalia rottinkituoleihin


Olen aiemminkin suihkuttanut spraymaalilla vaaleita ja vähän elämää nähneitä ulkona käytettäviä rottinkituoleja. Aiemman postauksen aiheesta löydät täältä. Nämä tuolit olivat kärsineet pihakäytössä eikä rottinki ollut enää kovin kaunista. Siksi ajattelin jatkaa niiden elämää spraymaalaamalla ne mustiksi. Homma on helppo, eikä mitään alkuvalmisteluja tarvita. Tuoli sopivaan paikkaan ja suihkepullo käteen. Ainoa juttu, joka minut yllätti, oli spraymaalin menekki, sillä näihin kahteen tuoliin kului yhteensä viisi purkkia mattamustaa suhumaalia.


Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, eli tuoleista tuli tosi nätit. Niitä voi tarvittaessa paikkamaalata vuosittain, jos maali sattuu tuoleista vähän rapisemaan. Ostin tuolien kaveriksi mustavalkoraidallisen muovimaton, joka sopii erinomaisesti ulkokäyttöön. Nyt kelpaa herrasväen nauttia saunasiidereistä uusilla tuoleilla istuen!

Oletteko te tuunailleet kalusteita spraymaalilla tai muuten?

I spraypainted black these old rattan chairs and now they look great. I also bought a plastic striped rug that is great for outdoors! Love it!

Love, Kati


lauantai 13. elokuuta 2016

Pihajuttuja


Ennen kuin pakkanen ehtii puraista pihan kasvit punaiseksi, kävin ottamassa muutaman kuvan muistoksi tämän vuoden pihajutuista. Viime vuoden syksyllä istutettu nurmikko lähti alkukesänä hitaaseen kasvuun, mutta nyt sitä voisi ehkä kutsua jopa sanalla rehottava. Ja viime aikojen sateet ovat lisänneet nurmikon vahvuutta ja kasvua. Pergolaan istutettiin kuusi taimenta villiviiniä. Kaksi niistä on jo yltänyt pergolaan kiemurtelemaan. Puutarhurin homma ei ole meille hätäisille, mutta toivottavasti lopussa kiitos seisoo. Kesäisellä retkellä Suomenlinnaan saimme ihastella runsaita villiviiniköynnöksiä, jollaisen toivon tuosta meidänkin tekeleestä tulevan. 


 Kesän alussa lähdimme rakentamaan pientä perenna- ja pensaspenkkiä keittiön ikkunan alle. Kesäksi istutuin rivin petunioita reunustamaan penkin vieressä olevaa kivipolkua. Nyt se on aivan valtava! Ja kaunis kukkarivistö antaa pihaamme kivan väriläiskän.


Istutimme viime kesänä pihan reunoille pensasaidan marja-aronioista. Odottelen kovasti jo niiden syysväriä, mutta olen myös samalla iloinen siitä, että se alkaa näyttää jo pieneltä aidalta. Täytyy vaan olla rohkea saksien käyttäjä keväällä ja uskaltaa napsaista pensaat tarpeeksi alas! Tänä keväänä olin ehkä vähän liian varovainen.




Anttilan alennusmyynnin ansioista sain jo tänä kesänä toteutettua yhden piha-haaveen, josta kirjoittelinkin jo aiemmin täällä. Nimittäin meidän terassille hankittiin sieltä ulkotakka. Ja voi miten ihana se onkaan!  Teen takasta vielä oman postauksen myöhemmin.


Olen ilonen niistä edistyksen askeleista, joita olemme pihallamme saannet aikaan tämän kesän aikana. Paljon on vielä tehtävää, mutta perusasiat on nyt tehty ja pihan tekeminen pikkuhiljaa voi alkaa.

Arki on alkanut rytinällä ja kiire on ollut heti ihan kauhea. Siksi postaustahti täällä blogissa on ollut vähän hitaanlainen. Kalenterin mukaan tahti sailyisi nykyisenlaisena ainakin seuraavat viikot, mutta silti toivon, että ehdin piipahtamaan täällä blogissa säännöllisin väliajoin. Tämä on niitä asioita, joista minä ammennan voimaa arkeen. Tämä on pakopaikka, jossa voin pohtia minua kiinnostavia aiheita ja keskustella niistä teidän ihanien lukijoiden kanssa. Jos totta puhun, mietin jo bloggaamisen lopettamistakin ja myös blogin tauolle laittamista. En kuitenkaan halua sitä tehdä, vaan pidän tämän kanavan auki, pakopaikkana arjen pyörityksestä. Toivottavasti tekin löydätte tänne ja saatte iloa ja ideoita omaan arkeenne.

Before frost bites the garden plants and leaves them red, yellow and blue, I wanted to share with you some pictures of our garden this summer. I feel happy that we have progressed in so many ways to create a canvas to develop a great garden. There is still a lot of work to be done but it's a start. Gardening is not for the haisty.

Love, Kati

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *